Kotiinsa palanneet Venäläisten sotavankien kohtalo oli tunnetusti karu, työ leiri tai kuula kalloon. Mutta tunsin erään Suomalaisen sota vankina olleen, niin hänen mukaansa ei hekään palannnnet missäään riemu saatossa, oli kuulema jonkin moista kyräilyä ja epäluuloa heitä kohtaan.Mitenkähän muissa länsimaissa on kotiin palanneita sotavankeja kohdeltu.
Tarinoita kuuntelin
mauri saa
251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Venäläinen" kirjoitetaan edelleen pääsääntöisesti pienellä alkukirjaimella.
Isoisälläni oli sodan aikana työssä pari inkeriläistä sotavankia; isäni ja setäni olivat rintamalla. Toinen näistä oli työskennellyt opettajana Petroskoissa yliopistossa. Rauhan tullessa inkeriläiset tulivat eräänä yönä kertomaan papalle, että he lähtevät Ruotsiin, eikä papalla ollut mitään sitä vastaan. Heistä ei kuulunut mitään sen koommin vuosikymmeniin.
Eräänä päivänä 1970-luvulla ollessani pyöräilemässä minut pysäytti pariskunta, jolla oli Ruotsin rekisterissä oleva auto. He kysyivät tunsinko K-nimistä henkilöä. Vastasin, että tavallaan, hän oli pappani, mutta hän oli kuollut jo parikymmentä vuotta aiemmin. Mies oli toisen inkeriläisen sotavangin poika. Hän oli isänsä pyynnöstä tullut tuomaan terveisiä papalleni Ruotsista, isä itse ei vielä silloinkaan uskaltanut tulla Suomeen. Sotavanki-opettaja työskenteli Tukholman lähellä autokorjaamossa.
onko niin että on kivempi ku saa papereista haavoja sormiin vai että ne sormet on rasvas ja paskas.
näen miten sinä nauroit paskaasta naurua päin naamaa.