Meille ihmisille on usein vaikea sietää epätietoisuutta itsellemme merkittävissä asioissa.
Eräs keskeisimmistä on olemassaolomme tarkoitus ja elämän jatkuminen fyysisen kuoleman jälkeen.
Emme ole sietäneet epätietoisuutta, vaan luoneet kymmenittäin
keskenään ristiriitaisia uskonnollisia näkemyksiä, joihin sitten tukeudumme. Hieman hämmentyneinä joudumme sitten
selittelemään, miksi meidän oma uskomuksemme on se ainoa oikea.
Eräs keskeisimmistä on olemassaolomme tarkoitus ja elämän jatkuminen fyysisen kuoleman jälkeen.
Emme ole sietäneet epätietoisuutta, vaan luoneet kymmenittäin
keskenään ristiriitaisia uskonnollisia näkemyksiä, joihin sitten tukeudumme. Hieman hämmentyneinä joudumme sitten
selittelemään, miksi meidän oma uskomuksemme on se ainoa oikea.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihmisen suurin taakka on tietoisuus omasta kuolemasta. siitä se kaikki sikiää. Me kuolemme, emmekä voi sille mitään. Voimme tosin mielikuvituksen avulla pyyhkiä tuo ehkä valitettava totuus mielistämme, ja olemmekin dadaa kuolemattomia. Tätä kautta voimme ajatella jokapäiväisten murheiden, köyhyyden ja sairauden olevan vain hassuja pikku esteitä matkalla sinne todelliseen, ikuiseen elämään. olemme ikäänkuin jossakin testissä, joka vain on pakko kärsiä. Todellisuudessa tämä on kaikki mitä on ja tulee olemaan, niin valitettavaa kuin se onkin.
Uskooko ateisti että tiedon singularitetteetti on olemassa (siis tila jossa on kaikki tarpeellinen ja tarpeeton tieto)?
Kysytäänpä asiaa Näkijä Marianne Kartanolta, jolla on selvänäöstä
pitkä kokemus.
Lisäsiirrännäinen:
Duoda,duoda, sodasta sendään moni selviää hengissä, elämästä ei kukaan, sanoi entinen taistelulähetti.
Mutta asiaan: En ihan noin jyrkästi mielenhallintalampuista sanoisi.
Nimittäin viimeiset 30 vuotta olen työmatkallani kulkenut H:gin
Erottajalta Unioninkadulle Et.Esplanaadikatua pitkin.
Aluksi en mitään erikoista huomannut, mutta kun ufopalstalla
näistä lampuista alettiin kertoa päätin herkistää aistimuksiani,
josko asiassa perää olisi.
Nyt, vuoden tarkkailujakson jälkeen rohkenen sanoa, että kyllä asiassa perää on.
Nimittäin tietyn lampun kohdalla vasemman aivolohkon synapsit
reagoivat oudosti. Tunnetta on vaikea kuvailla , olisi ikäänkuin
pienen pieniä muurahaisia kulkisi päänahan alla.
Tunnetta ei välttämättä voi kuvailla miellyttäväksi, lampun alle en kauaksi jäänyt koskaan seisoskelemaan. Tuo "kutinavyöhyke" näkyy ulottuvan n. 10 m:n päähän ko. lampusta.
Mikä merkillisintä , viimeisen vuoden aikana olen saanut 2 palkankorotusta ja esimiehieni tunnustukset nousseesta työtehosta.
Naurakaa vain arv, skepot, naurunne on "kärpäsen surinaa korvissani"
Mika Waltarin Sinuhea näin lopuksi lainatakseni.
Niin, naurulla minut kuitattiin ufopalstalla, miten täällä ?