Tänään: toimittaja Kuusela Aamulehdestä pureksii ajatusta boikotoida kaikkea amerikkalaista. Perusteeksi esittelee kirjan, joka moittii amerikkalaisia Irakin alueella tehdyistä sopimattomuuksista. Mutta jännää: Kuusela ei anna lukijalle mahdollisuutta arvioida kirjaa, vaan toteaa, että ei voi sellaista lehteen painaa, mitä kirjasta löytyy. Oikein pitkä artikkeli on kumminkin syntynyt. Huomioonotettava piirre sanomalehden toimittajalta, että asettaa itsensä niin korkealle, että voi muodostaa aineistosta mielipiteen lukijan puolesta. - Ei teidän tarvitse tätä lukeaa! - Eikös uutisointi Neuvostoliitossa ollut paljoltikin tällaista?
Onkohan tässä jokin sarja menossa. Sama toimittaja on aiemminkin tullut esille, esittelemällä kiistanalaista kirjallisuutta. 1918-tapahtumiin liittyvän kirjan esittely oli tällainen tapaus. Jälkikäteen näyttää siltä, että mitä pätevämpi ja mitä kokeneempi tutkija historian alalla, niin puoluekannasta riippumatta sitä perusteellisemmin teilasi ko. julkaisun väitteet. Onko tavoitteena kartuttaa lehden lukijakantaa, esittelemällä vakaavastiotettavina uutisina poliittista "pornoa", ohittaen sen vastuun, jota on totuttu Suomessa sanomalehtiuutisoinnilta odottamaan.
Ei pidä vähätellä niiden kärsimyksiä, joille on vääryyttä tehty. Oikeutta ei kuitenkaan synny sitä kautta, että hyväksytään kritiikittä mikä tahansa vastakkaista osapuolta koskeva väite. Tieteessä on periaate, että asiasta esitetyt väitteet ja vastaväitteet pitää asian käsittelyssä ottaa huomioon. Sitä kautta lähestytään totuutta. Tieteessä onneksi osataan varoa väitteitä, jotka eivät asiallisesti ottaen käsittele aiheena olevaa asiaa. Vaan ovat asenteellisesti sillä tavalla ladattuja, että on helppo nähdä niiden pyrkimyksenä viedä tutkimukseen osallistuvilta aito vapaus tiedon käsittelyyn. Sanomalehdissä voisi olla hyvä palautella mieliin näitä tieteen periaatteita. Ei se sanomalehdellekään huono piirre ole, jos tavoiteltaisiin totuutta, aidosti.
Onkohan tässä jokin sarja menossa. Sama toimittaja on aiemminkin tullut esille, esittelemällä kiistanalaista kirjallisuutta. 1918-tapahtumiin liittyvän kirjan esittely oli tällainen tapaus. Jälkikäteen näyttää siltä, että mitä pätevämpi ja mitä kokeneempi tutkija historian alalla, niin puoluekannasta riippumatta sitä perusteellisemmin teilasi ko. julkaisun väitteet. Onko tavoitteena kartuttaa lehden lukijakantaa, esittelemällä vakaavastiotettavina uutisina poliittista "pornoa", ohittaen sen vastuun, jota on totuttu Suomessa sanomalehtiuutisoinnilta odottamaan.
Ei pidä vähätellä niiden kärsimyksiä, joille on vääryyttä tehty. Oikeutta ei kuitenkaan synny sitä kautta, että hyväksytään kritiikittä mikä tahansa vastakkaista osapuolta koskeva väite. Tieteessä on periaate, että asiasta esitetyt väitteet ja vastaväitteet pitää asian käsittelyssä ottaa huomioon. Sitä kautta lähestytään totuutta. Tieteessä onneksi osataan varoa väitteitä, jotka eivät asiallisesti ottaen käsittele aiheena olevaa asiaa. Vaan ovat asenteellisesti sillä tavalla ladattuja, että on helppo nähdä niiden pyrkimyksenä viedä tutkimukseen osallistuvilta aito vapaus tiedon käsittelyyn. Sanomalehdissä voisi olla hyvä palautella mieliin näitä tieteen periaatteita. Ei se sanomalehdellekään huono piirre ole, jos tavoiteltaisiin totuutta, aidosti.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä monivuotinen häirikköhahmo E.d.K Välittäjä_LKV:n vuosien varrella tekemiä google- väittämiään kokosin kymmenen kärjen:
1. Terästä ei voi kukaan elektrolyysillä kuparoida. Se hilseilee tuuleen.
2. Planeettapyörästöä ei voi pyörittää molempiin suuntiin, eikä käyttää vaihteena!
3. Suomenkieliset eivät osaa vaihtaa moottorityynyjä.
4. Lentosukellusveneellä voi lentää 19 G voimia veden alla ja rikkoa maan vetovoiman.
5. Betonivene ei kellu. Se murenee ja omistaja istuu karilla.
6. Polkupyörän pumpulla voi puristaa vettä kasaan ja sormella tehdä kuopan rautatiekiskoon.
7. Zetorin nelisylinteristä 4,990 litran moottorinosia ei saa tasapainottaa marinoidessa.
8. Potkuriakseli pysyy kumilaakerin varassa paikallaan. Kartiolaakerointia ei voi tehdä.
9. Valtakunnan 2009 vahvistetut liputus- ja viirisäännöt eivät koske ruotsinkielisiä veneilijöitä.
10. Kukaan ei voi laittaa moottoriveneeseen 2 950VA laturia.
Ehdokasväittämiksi laitan vielä viisi muistamaani lisää
11. Vaihteiston hammasrattaat eivät saa koskea toisiinsa kuin kerran. Ne kuluvat.
12. Neljälapainen 400 mm halkaisijalta oleva nopeasti pyörivä potkuri on mahdottomuus.
13. On parempi, että vannasputki tihkuu koko ajan pilssiin. Se on veneelle hyväksi.
14. Kukaan ei voi ajaa 11 metrisellä upporunkoisella Espoosta Viipuriin.
15. Espoossa ei voi kukaan talvehtia veneessä.
Meinaatko kirjoittaa tuolla tasolla kirjan? Kysy Kuuselalta, saisitko tukea julkisuudelle.
Tuolla taitaa olla juttua samasta "kirjailijasta", mutta paremmalla toimittajan itsekritiikillä. Ja samasta linkistä löytyy myös keskustelu.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/57184-jaatava-reaktio-ylen-lahetyksessa-valokuva-sai-irakilaisen-nakemaan-punaista
Tyyppi taitaa olla Saddam Husseinin kaveri. Ja sen vuoksi nyt sivuraiteella? Kiukkuaa ja tallaa valokuvaa. Voi tietysti vertailla siihenkin, että moni suomalainen rikosvanki on samoilla tunnelmilla omista vartijoistaan. Mutta kuinka tosissaan sitten mitäkin kannattaa ottaa.
"Tänään: toimittaja Kuusela Aamulehdestä pureksii ajatusta boikotoida kaikkea amerikkalaista."
Voiko olla, että hän hakee syytä, boikotoida kaikkea amerikkalaista? olisiko niin päin?
"Tänään: toimittaja Kuusela Aamulehdestä pureksii ajatusta boikotoida kaikkea amerikkalaista. Perusteeksi esittelee kirjan, joka moittii amerikkalaisia Irakin alueella tehdyistä sopimattomuuksista."
Amerikkalainen lehdistö ei säästä ketään eikä mitään. Sen jälkeen kun Abu-Ghraibista muinoin kantautui outoja tietoja, lehdistö on kääntänyt jokaisen kiven ja kannon. Kaikkia mahdollisia tahoja on haastateltu ja kaikki epäilyt on käyty läpi ja punnittu. Tietolähteistä ei vähimpänä ole tietenkään se laaja oikeusprosessi, jonka amerikkalaiset itse hoitivat, tahdikkaasti. Ja Amerikoissa on julkaistu aika hurja määrä kirjoja aiheesta, tietopohjaisuudeltaan ja uskottavuudeltaan laidasta laitaan. Eli siellä suunnassa on jo ollut tarjolla liki kaikki, mitä aiheesta voidaan perustellusti sanoa.
Mutta oliko tuo kirjailijahahmo siis Saddamin tukijoita. Kai hänen mielipidekirjoituksiaan sentään voi tulkita hänen lähtökohtiaan vasten?
Olen seurannut lähi- ja keski-idän tilanteita kun on omaa yhteyttä siihen suuntaan.
Jos seuraa päivittäistä uutisointia, huomaa, että käydään yhä kovemmaksi kiihtyvää tiedotussotaa, joka alkaa ulottua jo länsimaihinkin.
Monessa tapauksessa länsimainen media on mennyt halpaan kun on kiireesti julkaissut sopivasti raflaavalta uutiselta vaikuttavan tiedotteen. Myöhemmin on sitten jouduttu perääntymään, kuitenkin lähinnä pienellä tekstillä tehdyn oikaisun muodossa. Mm. valokuvia on väärennelty, on lavastettu uhreja jne.
Esim. Gazan tapauksen yhteydessä sama henkilö kävi useammaan kerran kuvissa. Milloin haavoittuneena, milloin lähipiiriinsä tulleiden murheiden julistajana. Ja kulman takana veijari oli terve ja iloinen. Ja veijari sai tilaa mediasta runsaasti. Joskus joku tutkii vielä nämä vedätykset.
Vaatii toimittajalta ammattitaitoa ja arvostelukykyä, että ei joudu propagandan työkaluksi.
Aivan vähäinen ei ole ollut lähi-idän omien tiedotuslähteidenkään anti. Netistä löytyy sivustoja, jotka ovat suurin piirtein asiallisia, mutta myöskin sellaisia, joilla ei muuta tekemistä näköjään olekaan kuin keksiä uusia lännen- ja israelinvastaisia urbaanilegendoja. Tämän nyt esitellyn kirjankin tasoisia juttuja on esiintynyt. Mutta vaikka paikallisilla on ollut omat kokemuksensa sekä muut hyvät tietolähteet käytettävissään, mitään sen tapaistakaan vuodatusta kuin nyt esitelty kirja sisältää, ei ole tosissaan tuotu julki. Myönnetään kyllä: amerikkalaisten toiminnassa on ollut paljonkin sanottavaa. Ei pidä kehua sellaista, mikä ei kehuja kaipaa. Eikä pidä peitellä totuutta. Valheelle kun on huono rakentaa. Mutta ei pidä myöskään hyväksyä uskottavaksi sellaista, mikä ei uskottavaa ole.
Maailmalta löytyy määrättömästi kirjoja, hysteerisine väitteineen. Aina on jollakin joku asia ajettavana. Kyllä niiistä riittää uutisoitavaa, jos haluaa...
Tuossa kirjassa taitaa ainoa vähänkin uskottavuutta tuova tekijä olla se, että kirjoittaja kertoo asioista "omina kokemuksinaan".
Mutta onko se riittävä peruste uskottavuudelle? Paikallisia seuraten löytyy kyllä niitä, jotka ovat valmiita vaikka millaisiin paljastuksiin, kunhan vain saavat sillä itselleen etua. En väitä mitään, mutta kysyn: paljonko enemmän on toivoa myydä kirjaa, jos virittää väitteensä äärimmillleen? Paljonko saa lisää huomiota?
Eiköhän sinun "yhteytesi sinne suuntaan" oli tullut kaikille selväksi jo kauan sitten. Niih, että kaikki mitä Israel sanoo on jumalan,,, anteeksi Jahven, totuutta niinkö.
Molempien semiittien julkaisemasta paskakirjallisuudesta: AIKA VÄHÄ!
Pikkupikku natsijuttu. Onkohan aidosti joku uusnatsipallero tässä asialla. Vai onko taas joku stallarien roolileikki? No, molemmat kuuluvat länsimaisen ihmisen näkökulmasta samaan k-siämpäriin.
Stallaristalle tarvii natseja esille, että voi niitä vastustaa. Pöydän reunalla vaihdokkeina natsihattu ja piippolakki.
Tampereella tosiaan ilmestyy päivittäinen ajanvietelukemisto, josta on ajateltu, että sen nimen voisi kohtapuoliin aivan mainiosti muuttaa kuvaavammaksi, ”Seitsemän aamua”. Olisi jo kuvaava nimi.
Tämänaamuisen esittelyn pohjalta ei ehkä olisi aivan väärin sekään, jos nimenä olisi ”Seitsemän hymyä”. Nimittäin uutislehden tunnistaa siitä, että osataan asettaa uutinen paikoilleen. Vaikeita ja kiisteltyjäkin asioita voi uutisoida, jos pysytään uutisoinnissa eikä sukelleta keskelle astiaa (Kuten jokin ”Seitsemän hymyä” voisi pitää luontevana linjanaan), vaan avataan keskustelua tavalla, joka antaa tilaa täydentävälle tiedolle. Varsinkin asiallisille vastaväitteille. Nyt tehty kirjan esittely on vaikea nähdä tekstinä muussa merkityksessä kuin puolueellisen kantaaottavana vuodatuksena. Jännitettä aiheuttaa myös toimittajan henkilö, jolla on rasitteenaan jokunen aiempi rimanalitus. Voihan olla, että esittelyn syynä on pyrkiä inttämään toimittajan edustamia näkemyksiä yhä uudestaan. Uhittelu lukijalle! Asian kannalta on oikeasti vaikea sanoa, onko Irakin tapahtumien asialliselle käsittelylle suorastaan vaaraksi, kun edes muutaman kerran nostetaan pylvään nokkaan jotain tällaista, joka tuo mieleen lähinnä sellaisen netistä löytyvän äärimmäisen vihapuheen. Sellaisen, joka on juuri vihapuheeksi tarkoitettu. Jää avoimeksi kysymys, että miksi tällainen julkistus sitten, tällaisella näkyvyydellä ja tällä tavalla positioituna?
Ehkä olisi löytynyt paremmin perusteita tehdä samasta aiheesta artikkeli viikonloppuliitteeseen. Sinnehän sopivat jutut tyyliin ”Äidin korvasta alkoi kasvaa hortensia. Pikku Leeviltäkin tuli itku”. Nyt jää positioinninkin vuoksi epäselväksi, onko ko. sanomalehti isomminkin uutisoidun kirjan tekstien takuumiehenä.