rakkaudesta. - Siitä teidät minun opetuslapsikseni tunnistetaan, että te pidätte keskinäisen rakkauden.
Kuitenkin lopunaikana rakkaus monissa kylmenee. Niinhän se menee, kun on porukassa viisi viisasta ja viisi tyhmää neitsyettä, kuten asiasta Ilmestyskirja sanoo.
Eikä loppu tule ennen kuin luopumus tapahtuu.
On monia syntejä, joitten takia ero Jumalasta tulee. Jotkut juovat sitä viinaa, josta paha meno tulee. Jotkut vikovat toisia eläen toisten synneissä eivätkä huomaa malkaa omassaan. Kun ihminen ei halua aina uudestaan ja uudestaan pestä matkavaatettaan, vaan väsyy uskossaan, usko jää. Tarvitsee aina omalle kohdalle saada kuulla evankeliumia. Mutta ihminen, joka on langennut synteihin eikä jaksa laittaa niitä pois, alkaa elää synninluvallisuudessa ja hyväksyy monenlaisen syntielämän. Yksi vaara on helppo elämä.
Kuitenkin lopunaikana rakkaus monissa kylmenee. Niinhän se menee, kun on porukassa viisi viisasta ja viisi tyhmää neitsyettä, kuten asiasta Ilmestyskirja sanoo.
Eikä loppu tule ennen kuin luopumus tapahtuu.
On monia syntejä, joitten takia ero Jumalasta tulee. Jotkut juovat sitä viinaa, josta paha meno tulee. Jotkut vikovat toisia eläen toisten synneissä eivätkä huomaa malkaa omassaan. Kun ihminen ei halua aina uudestaan ja uudestaan pestä matkavaatettaan, vaan väsyy uskossaan, usko jää. Tarvitsee aina omalle kohdalle saada kuulla evankeliumia. Mutta ihminen, joka on langennut synteihin eikä jaksa laittaa niitä pois, alkaa elää synninluvallisuudessa ja hyväksyy monenlaisen syntielämän. Yksi vaara on helppo elämä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi. Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi. Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä. Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon. Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon. Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan." Luuk 8:4-18
Joskus vuosia sitten tv:ssä oli näytelmä, jossa Heikki Kinnusen esittämä henkilö ei saanut huonetta opiskelupaikkakunnaltaan muualta
kuin leskirouvalta, joka vuokrasi vain kunnollisille. Muut rouvan huoneistossa olivat uskovaisia.
Yleensä häntä ei huomioitu missään tilaisuudessa, ei aamukahvilla eikä muutenkaan. Sitten joku näistä uskovaisista sai houkuteltua hänet uskontokuntansa tilaisuuteen. Hän lähti pitkin hampain ja nousi kesken rukoustilaisuuden poistuakseen paikalta, jolloin uskovaiset ymmärsivät väärin hänen haluavan liittyvän heihin.
Yhtäkkiä hän oli otettu uskovaiseksi. Ja seuraavassa kahvipöydässä hän olikin jo kaikkien kamu, ihanan tossut sulla, saanko mä kokeilla, mistä sä oot saanut ne.
Tämmöistä uskovaisuutta minä kartan.
" Siitä teidät minun opetuslapsikseni tunnistetaan, että te pidätte keskinäisen rakkauden."
Mikä sitten on pirstonut lestadiolaisuskovaiset toinen toisensa tuomitseviin erillisiin ryhmiin?
http://freepathways.wordpress.com/2012/08/21/keskinainen-rakkaus/
Tuossa sanotaan että eri lestadiolaisten ryhmiä on toista kymmentä. Eikö näitten ryhmien johtajat tunne vastuuta siitä että suvaittaisiin toinen toisensa?
Oikea uskovainen rakastaa myös rikosten uhreja, eikä vain rikosten salaajia ja uhrin syyllistäjiä ja uhrin katkeraksi haukkujia ja uhrin uskonelämän kyseinalastajia ja pedofiileja.
Toki kaikkia pitää rakastaa mutta ennenkaikkea pitäisi rakastaa niitä joita on kaltoinkohdeltu. Jotkut tuntuvat ajattelevan että esim pedofiliairaiskausten uhreja saa kohdella kuinka huonosti tahansa kunhan antaa pedofiilille ja uhrin kiusaajille anteeksi ja pidättäytyy rakkauden verukkeella kaikesta kritiikistä pedofilian uhreja kiusaavia puhujia tai pedofiliaa salanneita SRKn johtomiehiä kohtaan vaikka pedofilian uhreja on kiusattu esimerkiksi Kokkolassa, Oulussa ja Helsingissä (ja jopa rikoksia salattu ja uhria vaiennettu hengellisillä uhkauksilla).
Oikea rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Oikea rakkaus ei peittele rikoksia vaan saarnaa katumattomille lakia ja katuvaisille kaikista synneistä puhdistavaa armoa ja ilmoittaa rikokset viranomaisille.
1. Kor. 13
4 Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
5 Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,
6 Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:
7 Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.
Jaak. 5:20
Se tietäkään, että joka syntisen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peittää syntein paljouden.
1. Piet. 4:8
Mutta ennen kaikkia pitäkäät keskenänne palava rakkaus; sillä rakkaus peittää paljon rikoksia.
Ei näissä Raamatun kohdissa tarkoiteta sitä että rikosten salailu olisi oikein, vaan sitä että annamme jo pyytämättäkin anteeksi jos meitä vastaan tehdään syntiä. Anteeksi antaminen ei tarkoita sitä että asioista ei saisi puhua tai että niistä ei käräjöidä. Anteeksi antaminen tarkoittaa sitä että emme kanna sydämessämme tahallaan kaunaa ja että kun annamme uskovaisina anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä niin silloin ne annetaan taivaassakin heti välittömästi kaikki synnit anteeksi sille ihmiselle.
Anteeksi antamus ei poista niitä rikoksia historiallisina tapahtumina eikä rikosten tekijän velvollisuutta sovittaa, korjata ja korvata rikoksiaan ja aiheuttamiaan vahinkoja/mielipahaa rikosten uhrin suhteen ja yhteiskunnan suhteen, eikä se poista myöskään velvollisuutta pyytää myös henkilökohtaisesti anteeksi siltä rikoksen uhrilta.
1. Kor. 6 ei myöskään tarkoita sitä että uskovaiset eivät saisi käräjöidä rikosasioissa keskenään.
Sitäpaitsi katumaton rikollinen ei ole uskovainen vaikka kuinka pyytelisi evankeliumia tai sanoisi olevansa uskovainen. Katumattomuuden erehtymättömänä merkkinä on esimerkiksi se jos rikollinen ei tunnusta kaikkia rikoksiaan viranomaisille, tai jos ei korvaa aiheuttamiaan vanhinkoja myös taloudellisesti vaikka olisi siihen mahdollisuus. Ja joka tapauksessa Raamattu ei kiellä uskovaista käräjöimästä toista uskovaista vastaan silloin jos on kysymys rikoksesta.
Jos on kysymys raha/omaisuus-asioihin liittyvästä riita-asiasta jossa ei ole kysymys rikoksen epäilystä, niin tuo 1. Kor. 6 tarkoittaa sellaisia tapauksia, eikä se niissäkään tapauksissa ole kielto vaan kehoitus vapapaaehtoiseen käräjöinnistä luopumiseen tuollaisessa tilanteessa. Käräjöinti ei siis ole koskaan varsinaisesti syntiä, mutta se on SUOSITUS välttää käräjöintiä omaisuusriidoissa joihin ei liity rikosta.
On surullista että vl-kristillisyydessämme (joka on Kristuksen ulkonainen seurakunta jossa on tosin paljon "rikkaruohoja") on vieläkin laajalti väärää käsitystä näistä asioista ja jopa suoranaisia harhaoppeja (jopa enemmistöllä). Se on ikävää erityisesti niiden uskovaisten kannalta jotka ovat joutuneet niiden törkeiden rikosten uhreiksi ja vielä sen jälkeen lyödyksi lyötynä: niiden harhaoppisten kiusattavaksi mm katkeraksi pilkattaviksi ja uskonelämän kyseenalaistamisen uhreiksi ja vaiennetuiksi sekä syyllistetyiksi.
Toinen lukunsa ovat olleet liberaalit jotka ovat käyttäneet rikosten uhrien kärsimyksiä hyväkseen omien "uudistustensa" ajamiseksi Jumalan valtakuntaan. Onneksi näiden liberaalien suut on jo saatu tukittua. Mutta vielä pitäisi tukkia niiden suut jotka kannattavat rikostensalalailuoppeja tai rikosten uhrin katkeraksi pilkkaamiseen ja uhrin uskonelämän kyseenalaistamiseen johtavia harhaoppeja. Tämä suun tukkiminen tapahtuu mm niin että tuollaisten harhaoppien levittäjät erotettaisiin puhujan tehtävistä.
Tit. 1:11
Heidän suunsa on tukittava, sillä he villitsevät kokonaisia perheitä esittämällä oman voiton toivossa vääriä oppejaan. [1. Tim. 6:5; 2. Tim. 3:6,7]
Pahoinpideltyä pitäisi kuunnella enemmän ja enemmän, korjata enemmän ja enemmän. Sitä olen miettinyt, että miten tekijä on voinut sovittaa syntinsä kohteen kanssa, sillä yleinen opetus on, ettei kaksi samaan syyllistynyttä voi keskenään sopia. Mutta ehkä motiivi on ollut, että sillä tavalla teko ei muille paljastu ja saa jatkaa samaa rataa. Kun on synninorja, epäuskoinen siis, on halua samaan syntiin uudestaan. Jostain olen lukenut, että lapsikin kokee, ettei sellainen ole oikein ja hänellekin tulee syyllisyys. Tekijä viettelee lapsen. Ei lapselle mitään himoa varmaan tule (koska lapsella ei hormonit hyrrää), mutta synniksi sen hoksaa. Jumala kuitenkin on nähnyt ja näkee koko ajan teot, niitä Jumalan silmiä ei mihinkään voi paeta.
Lapsen särkymisen, teon johdosta, korjaamiseen pitää kuluttaa aikaa. Hänen täytyy saada kuluttaa aikaansa siihen ja saada ymmärrystä.
Viisas muistutus, näin on aina opetettu!
"yleinen opetus on, ettei kaksi samaan syyllistynyttä voi keskenään sopia."
Mutta hyväksikäyttö rikoksissa on kyse siitä että uhri ei ole syyllinen vaan räikeän väkivallan uhri jonka heikompaa asemaa aikuinen on ylivoimallaan ja auktoriteetillaan alistanut oman nautintonsa välikappaleeksi.
"Mutta ehkä motiivi on ollut, että sillä tavalla teko ei muille paljastu ja saa jatkaa samaa rataa."
Sepä juuri. Rikollinen on varmistanut pelottelemalla uhkailemalla, ja niin lapsi joka on opetettu alistumaan aikuisen uskonnollisen arvovallan edessä, on hiljaa.
On hyvä että uhrit eivät enää vaikene. Ilman heidän ulostuloaan näitä rikoksia ei olisi saatu päivänvaloon.
Joo yhtä ollaan hyväveliverkosto toimii, aina samat naamat vastakkain seuroissa, maallinen puoluekin on
Vl-liike on tosiaan hyvä veli -verkosto jos mikä. Vähän kuin Vatikaani.
Hyvin naurettava väite, että lestadiolaiset tunnistaa keskinäisestä rakkaudesta.
Mikä muu lahko on jakautunut niin moneksi?
Aluksi noin 20 eri osaan ja nykyisessä VL;ssä on ainakin liberaali, suvaitsevainen sekä konservatiivi ja luonnollisesti ”tarpeekseen saaneet” ryhmä jolla on myös olosuhde VL nimi?
Käsittämätöntä separatismia.
Kes
Aloitus on sanasta sanaan sitä samaa jargonia, jota seuroissa on toisteltu jo ainakin 70-luvulta lähtien. Ei sisällä ensimmäistäkään omaa ajatusta.
On aika merkillistä, että joiltakin aikuisilta (?) ihmisiltä puuttuu kokonaan kyky/halu omaan ajatteluun. SRK:n aivopesua lapsesta lähtien, ja tässä on tulos.
Aloittaja, unohdit samankaltaisen puheenparren. Siitä vl:t Jumalan lapsiksi tunnetaan. Keskinäinen rakkaus on höpöä.
Keskinäinen kyttäys sen sijaan on todellisuutta.
Olen jo kolmannen polven vl ja täytyy sanoa, että on ihan hyvä olla vl. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö pitäisi samoin kuin Laestadius esim. babtisteja ja vapaakirkollisia epäuskoisina. Samoin on laita omiemme suhteen, nimittäin esikoisten ja pikkuesikoisten suhteen. Jumala tuntee parhaiten ihmisten sydämet, että asuuko siellä Jeesus Kristus tai joku muu.
Ulkonäöstähän vl tunnistaa. Ruma kuin lahna,
otta kuin pajatso, keskustelee kuin lärvi. Pf, hoitokokous..
uskovaisen ihmisen tunnistaa rakkaudesta. Vl:t tunnistaa samasta puheenparresta, kepulaiset tunnistaa samasta puheenparresta, kommunistit tunnistaa samasta puheenparresta, jne. Vain rakkaus on se josta teidät minun opetuslapsikseni tunnistaa, ei hoitokoukouksista, ei valehtelusta, ei venkoilusta, ei kaksinaamaisuudesta, ei toisten tuomitsemisesta, ei lähimmäisen mustamaalaamisesta, ei rikosten salailusta, ei perinnäiskulttuurin noudattamisesta, ei johtajien palvomisesta, ei vääristä opeista, ei lähimmäisen kaltoinkohtelusta jne, joitka kaikki liittyy tavalla tai toisella Srk kristillisyyteen, paitsi rakkaus.
Vl-uskovaiset tunnistaa keskinäisestä rakkaudesta kyllä. Se keskinäinen rakkaus on niin voimakas, että ohittaa kehoituksen lähimmäisenrakkaudesta. Vl:t eivät pidä lähimmäisinä ja rakasta muita kuin toisia vl:ä. Monille omat ei-vl sukulaiset, omat lapset ja muut tulevat vasta vl-ystävien jälkeen.