Omakotitalo saa elämän maistumaan. On yhtä juhlaa herätä työpäivän aamunakin upeassa kodissa takan hehkuessa mukavasti lämpöä. Massiivipuulattiat tuntuvat miellyttäviltä paljaaseenkiin jalkaan ja näyttävät arvokkailta jota tietenkin myös ovat. Merbaun noin 70 % tammea suurempi Brinell kovuus kestää koiran kynnetkin naarmuuntumatta. Tummat tyylihuonekalut vain korostavat lattian näyttävyyttä. Lattia onkin mielestäni yksi suuri huonekalu.
Silmiä hivelevät näkymät yläkerran ikkunoista läheiselle järvelle, kaunis huolella hoidettu hehtaarin piha-alue joka on ikäänkuin suurehkon metsäpalstan huipentuma saapuessani pihaan koiran kanssa lenkiltä, moottorikelkalla tai mönkijällä kaunista koivukujaa pitkin mäkeä ylös ovat asioita joita arvostan. Talon kanssa samaan tyyliin rakennetut autotalli- ja varastorakennukset tuovat pihapiiriin tyyliä ja saavat mieleeni jotenkin jopa ylpeän olon. Autotalleista onkin mukava ottaa puhtaat uudenkarheat automme ajoon. Vanha harvinaisuus saa siellä levätä kiiltävänä odottaen vappua, vuoden ensiajelua. Mutta on myös upeaa ajaa aina tallista ulos kiiltävä lähes 250-heppainen jatkuvalla nelivedolla varustettu auto jonka ikkunat ovat aina kirkkaat ja sulat. Sillä onkin mukava cruisailla välillä "hieman" vähemmän menestyneiden asuinalueilla ja katsella miten joku vähäosainen raappaa autonsa ikkunoista jäätä, säälistäkin naureskelen moiselle. Hän on eri maailmassa kuin minä halvan kolhoosin pihassaan. Ei minulle noin surkeaa elämistä - vain kuolleen ruumiini yli. Joskus ajelenkin huvikseni, ilman stressiä ja huolen häivää vailla määränpäätä vain nauttien täydellisistä ajo-ominaisuuksista ja suorituskyvystä, kuutosen hienosta äänestä ja ylellisestä varustelusta. Viereeni tullut rivarin omistaja saa poltella kumia ihan rauhassa. Hän on eri maailmassa. Minun maailmassani ajamisesta ja asumisesta nautitaan toisin kuin hänen. Ei minun välttämättä tarvitse heille aina näyttää - tietävät sen itsekin, että turha on minua vastaan lähteä kisaamaan. Minkään elämän osa-alueella.
Mutta asumiseen palatakseni, täystiilitalo on nautinnon huippua. Se tarjoaa uskomattomat asumisen mukavuudet, mahtavia Dolby-stereoita saa huudattaa kunnolla - naapurien sitä kuulematta. Tunnen olevani kaiken keskipiste, kingi ja sitähän minä toki olenkin.
Silmiä hivelevät näkymät yläkerran ikkunoista läheiselle järvelle, kaunis huolella hoidettu hehtaarin piha-alue joka on ikäänkuin suurehkon metsäpalstan huipentuma saapuessani pihaan koiran kanssa lenkiltä, moottorikelkalla tai mönkijällä kaunista koivukujaa pitkin mäkeä ylös ovat asioita joita arvostan. Talon kanssa samaan tyyliin rakennetut autotalli- ja varastorakennukset tuovat pihapiiriin tyyliä ja saavat mieleeni jotenkin jopa ylpeän olon. Autotalleista onkin mukava ottaa puhtaat uudenkarheat automme ajoon. Vanha harvinaisuus saa siellä levätä kiiltävänä odottaen vappua, vuoden ensiajelua. Mutta on myös upeaa ajaa aina tallista ulos kiiltävä lähes 250-heppainen jatkuvalla nelivedolla varustettu auto jonka ikkunat ovat aina kirkkaat ja sulat. Sillä onkin mukava cruisailla välillä "hieman" vähemmän menestyneiden asuinalueilla ja katsella miten joku vähäosainen raappaa autonsa ikkunoista jäätä, säälistäkin naureskelen moiselle. Hän on eri maailmassa kuin minä halvan kolhoosin pihassaan. Ei minulle noin surkeaa elämistä - vain kuolleen ruumiini yli. Joskus ajelenkin huvikseni, ilman stressiä ja huolen häivää vailla määränpäätä vain nauttien täydellisistä ajo-ominaisuuksista ja suorituskyvystä, kuutosen hienosta äänestä ja ylellisestä varustelusta. Viereeni tullut rivarin omistaja saa poltella kumia ihan rauhassa. Hän on eri maailmassa. Minun maailmassani ajamisesta ja asumisesta nautitaan toisin kuin hänen. Ei minun välttämättä tarvitse heille aina näyttää - tietävät sen itsekin, että turha on minua vastaan lähteä kisaamaan. Minkään elämän osa-alueella.
Mutta asumiseen palatakseni, täystiilitalo on nautinnon huippua. Se tarjoaa uskomattomat asumisen mukavuudet, mahtavia Dolby-stereoita saa huudattaa kunnolla - naapurien sitä kuulematta. Tunnen olevani kaiken keskipiste, kingi ja sitähän minä toki olenkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Totta!
Uneksi lisää.
onko onnellisessa perheessäsi muita kuin koira?
haiskahtaa pihamökiltä, kunnallinen työllistämistyö risusavotta ja koira, poikamiehen matikkakeitto jota syö 3 - 4 päivänä, auto vasta haaveena, potkurilla kylille ja katsoa kun varakkailla on autoja. ukin vanhat tervasukset.
Eipä taideta enää nykyaikana tehdä risusavottaa työllistämistöinä. Harvennus-, taimikonhoito ja raivaustyöt tekee usein ammattimetsuri. Tietysti me metsänomistajat teemme itsekin mitä kerkeämme. Harvennus onnistuu motollakin, Kemera-tuki ei sitä erittele tekeekö sen itse vai moto. Tuo Kemera-tuki muuten muuttui verolliseksi.
Tulipa tuossa muuten täytettyä metsäveroilmoitukset ja vietyä postiin.
Kyllä vielä löytyy sukset joissa on terva pohjassa (eräsukset), potkuria minulla ei ole.