Olen asunut monta vuotta katolisessa maassa ja yrittänyt vähän saada yhteyttä katoliseen kirkkoon, mutta huomannut, että katolilaiset ovat hyvin sulkeutuneita siinä mielessä, että mitään evankeliointia tai ulospäin suuntautumista ei ole eikä ulkopuolisilla ole juurikaan mahdollisuuksia päästä mukaan. Ei ole tutustumiskursseja, ei avoimia yhteisöjä tms.
Ehkä protestanttina odotukseni ovat liian protestanttiset, mutta silti ihmetyttää. Eivätkö katolilaiset ymmärrä millaisen hengellisen rikkauden päällä istuvat? Mikseivät halua siitä jakaa? Ei kai se keneltäkään pois olisi. Onko katolinen usko sittenkin vain pelkkää kuorta ja tapauskontoa? En suostu sitä uskomaan. Kuka herättäisi katolilaiset?
omenasose
Ehkä protestanttina odotukseni ovat liian protestanttiset, mutta silti ihmetyttää. Eivätkö katolilaiset ymmärrä millaisen hengellisen rikkauden päällä istuvat? Mikseivät halua siitä jakaa? Ei kai se keneltäkään pois olisi. Onko katolinen usko sittenkin vain pelkkää kuorta ja tapauskontoa? En suostu sitä uskomaan. Kuka herättäisi katolilaiset?
omenasose
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pari vastausta:
- katolinen kirkko ei tee käännytystyötä (siis houkuttele ihmisiä vaihtamaan kirkkokunnasta toiseen ym).
- ainakin Helsingissä järjestetään joka vuosi ns. informaatiokurssi, joka on tarkoitettu sekä niille, jotka ovat katolisesta uskosta muuten kiinnostuneet että niille jotka ovat aikeissa liittyä katoliseen kirkkoon.
Kaikkea hyvää Sinulle
Suomessa tilanne on varmaan toinen. Ehkä ovat siellä herkempiä huomaamaan ihmisten tarpeita ja välittävät niistä, koska joutuvat elämään protestanttisen valtakulttuurin keskellä. Suomessa hengellistä yhteyttä on helppo löytää, tarjontaa on paljon, jopa niin, että ihmiset ylensyövät hengellisesti.
Tästä voisi päätellä, että kilpailu on terveellistä, muuten seuraa lamaannus ja homehtuminen.
kokemus. Olen myös viettänyt muutamia talvi aikoja katolisessa maassa ja käynyt myös aivan arkipäivän messuissa yrittämättäkään matkia katolilaisia ristinmerkkeineen joita en osaa.
Käytyäni muutaman kerran samassa kirkossa jonka messu minusta oli hyvin miellyttävä, niin luterilainen kun olenkin, pappi oli laittanut minut merkille ja tuli eräänä kertana puhuttelemaan minua messun jälkeen, kysellen kuulumisia ym. ilman pienintäkään käännytys tarkoitusta.
Minusta se oli silkkaa ystävällisyyttä. Minusta katoliset ovat avoimempia kuin Suomen luterilaiset. Tietysti kokemukseni voi olla vaikka papista johtuva poikkeus. Koin sen kuitenkin nimenomaan lämminhenkisyytenä, jota ei voi teeskennellä. Erityisesti katolisen kirkon kuorojen moniäänisesti laulamat laulut ovat hienoa kuultavaa.
Toivoisin ettei minua provosoitaisi tämän enempää ylistämään katolista kirkkoa:)
Eräs amerikkalainen, nuori katolinen kirkkomuusikko ja kirkkomusiikin säveltäjä, jonka sävellykset miellyttävät minua, on Jeff Ostrowski. Itseäni miellyttävimmät ääninäytteet tässä:
http://jeff.ostrowski.cc/mass/#MP3
Harrastetaan nyt vähän sitä ristiinkehuntaa: Luterilaisessa kirkossa on useita aivan huippuja saarnamiehiä. Helsingistä tiedän pari. Olen jopa mennyt luterilaiseen jumalanpalvelukseen vain kuullakseni heidän saarnaavan.
Voisitko rousku antaa vinkkiä muustakin katolisesta musiikista, vaikkapa CD-ehdotuksia, joita voisi tilata (saisiko tuolta cdon.com:ista?) Enkä nyt tietenkään tarkoita mitään modernia jumputusta, vaan perinteistä kirkkomusiikkia.
Kirjastoon siitä mars (ellet asu syrjäseudulla), sanoisin. Gregorianiikkaa löytyy varmasti, samoin renessanssimusiikkia.