"Vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa käyttöön otettu kansalainen ja ääni -periaate tarkoitti, että puolueen (tai kieliryhmän) poliittinen valta oli suoraan sidottu äänestäjien päälukuun."
Väestökysymykset
Toinen uhkakuva oli demografinen. Vuosisadan vaihteeseen tultaessa hedelmällisyyden yleinen aleneminen alkoi näkyä Euroopassa yhä selvemmin. Vuosisadan ensimmäisen kymmenen lopulla Suomen ruotsinkieliset huolestuivat väestökehityksensä suunnasta. Tuoreet tilastot kertoivat, että heidän suhteellinen osuutensa väestöstä oli alkanut laskea. Suuntauksen nähtiin tarkoittavan, että ruotsinkielistä väestöä odotti perikato. Ilmiöllä oli myös vakava poliittinen ulottuvuus. Vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa käyttöön otettu kansalainen ja ääni -periaate tarkoitti, että puolueen (tai kieliryhmän) poliittinen valta oli suoraan sidottu äänestäjien päälukuun. Ruotsinkielisille tämä oli merkinnyt vakavaa poliittisen vallan menetystä: vanhoilla säätyvaltiopäivillä he olivat hallinneet kahta säätyä neljästä – nyt heidän osuutensa vakiintui noin 12 prosenttiin eduskuntapaikoista. Kutistuvan ruotsinkielisen väestön pelko sai eräät ruotsinkieliset etsimään keinoja ongelman ratkaisemiseen. Vastaukseksi löydettiin positiivinen rotuhygienia, geenistöltään kelvollisen väestön 'lastentuotannon' kannustaminen.
Väestökysymykset
Toinen uhkakuva oli demografinen. Vuosisadan vaihteeseen tultaessa hedelmällisyyden yleinen aleneminen alkoi näkyä Euroopassa yhä selvemmin. Vuosisadan ensimmäisen kymmenen lopulla Suomen ruotsinkieliset huolestuivat väestökehityksensä suunnasta. Tuoreet tilastot kertoivat, että heidän suhteellinen osuutensa väestöstä oli alkanut laskea. Suuntauksen nähtiin tarkoittavan, että ruotsinkielistä väestöä odotti perikato. Ilmiöllä oli myös vakava poliittinen ulottuvuus. Vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa käyttöön otettu kansalainen ja ääni -periaate tarkoitti, että puolueen (tai kieliryhmän) poliittinen valta oli suoraan sidottu äänestäjien päälukuun. Ruotsinkielisille tämä oli merkinnyt vakavaa poliittisen vallan menetystä: vanhoilla säätyvaltiopäivillä he olivat hallinneet kahta säätyä neljästä – nyt heidän osuutensa vakiintui noin 12 prosenttiin eduskuntapaikoista. Kutistuvan ruotsinkielisen väestön pelko sai eräät ruotsinkieliset etsimään keinoja ongelman ratkaisemiseen. Vastaukseksi löydettiin positiivinen rotuhygienia, geenistöltään kelvollisen väestön 'lastentuotannon' kannustaminen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lisäksi asiaan vaikutti sekin, että vuosisadan vaihteessa oli suuri suomenkielistymisaalto surujen joukossa.
Monet suvut suomenkielistivät nimensä ja aikaa myöten myös kotikielensä.
Surut eivät myöskään ole olleet yhtä hedelmällisiä kuin suomalaiset.
Seka-avioliitot tietysti pitemmän päälle vaikuttavat juuri pienen vähemmistön määrään.
Kaikesta surutahojen kylvetyksistä ja muista tempuista huolimatta.
"Monet suvut suomenkielistivät nimensä ja aikaa myöten myös kotikielensä"
Ja monet pitivät ruotsinkieliet nimensä, mutta vaihtoi kotikielensä. Saattaa olla että tuo jonkun verran vauhditti suomenkielsten virkarakenteiden kehitystä. Ongelma oli vaan se että jotkut fennomaaniesta olivat hyvin jyrkkiä, etten sanoisi suorastaan rasitisia, näkemyksisään niitä kohtaan jotka eivät vaihtaneet kielensä.
Paljon ilkeyksiä tapahtui tuolloin maan yksikielistämisen nimissä.
Värmlannissa taas suomalaiset ja vallonit ruotsalaistuivat.
Me surut katselemme nyt kateellisina Itämeren rantavaltion Sveitsin jälkeläisten vaikutusvaltaa. Pakkoruotsipersut ovat taas huomenna poistamassa pakkoruotsin! Mihin nämä kaikista päätöksistä vallankahvassa vastaavat persut ehtivätkään? Jääkö muille enää mitään sijaa huomisen jälkeen?
""Vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa käyttöön otettu kansalainen ja ääni -periaate tarkoitti, että puolueen (tai kieliryhmän) poliittinen valta oli suoraan sidottu äänestäjien päälukuun.""
Juuri pitkälti ruotsinkielinen yläluokka haluisi tuon uudistuksen osana maamme länsimaalaistumista. RKP ajoi tuota ahkerasti, kuten melkein kaikki muutkin poliittiset ryhmittymät. Ruotsissa sama tapahtui jo 1860-luvulla, mutta Venäjän sorto hidasti kehitystä meillä.
Ja sosialidemokraatit, Santeri Alkion maalaisliitto ja muut ryhmät jotka tuota uudistusta kaikkein kiivaimmin ajoivat olivat siis ruotsinkielisiä. Jotain rajaa tuohon valehteluunkin.
Osa demareista oli (tietenkin) ruotsinkielisiä.
Taavi Tainio, Yrjö Mäkelin, Eetu Salin, Edvard Valpas..... eipä kuulosta kovin ruotsinkieliseltä. Rivijäsenissä toki varmasti oli ruotsinkielisiä.