Lapsen kolme-/nelikielisyys? Kellään kokemusta?

hei!

englanti ei ole teidän kummankaan äidinkieli, niin lapsi voi oppia vahingossa virheellisesti ääntämään sitä... ei sillä, ettettekö osaisi englantia sujuvasti, mutta onko se englanti teillä molemmilla sillä tasolla, että natiivikaan ei erota teidän puhuvan sitä vieraana kielenänne? Ja noin monen kielen kohdalla voi käydä niin, ettei lapsi osa mitään kielistä käyttää natiivisti vaan sekoittaa kaikkien kielten sanat keskenään - joka taas voi johtaa siihen, ettei hän koe osaavansa kommunoida muiden kanssa kun ei tiedä mitä kieltä käyttää... tai käyttää englanninkielisiä ilmaisuja suomeksi, esim. "put the lights on", "laittaa kynttilät päälle". ja monikielisyys voi aiheuttaa kielellisiä ymmärtämisvaikeuksia...

mutta oon kuullut lapsista, jotka voivat oppia kolme kieltä (tähän vaikuttaa lapsen kielellinen lahjakkuus).

ite tekisin niin, että sinä puhut suomea, miehesi venäjää ja jompaa kumpaa kolmentena; englantia tai tää valtakieli jossa asutte. Jos ootte vaan pari vuotta ja muutatte yhdysvaltoihin, niin sit englanti. lapsi on sen verran nuori, että oppii englannin jenkeissä sitten, vaikka ette olisikaan puhuneet sitä aiemmin. joka tapauksessa saattaa käydä niin, ettei lapsi pysty teidän molempien kieliä oppia täydellisesti; erilaisia puhekeskusteluja tarttee käydä muidenkin ihmisten kanssa, jotka puhuvat ko. kieltä, jotta sanavarasto karttuisi ja kansalliset ääntämiset tarttuisivat. Jos hän oppii ainoastaan kieltä sinun kauttasi, hän ei välttämättä hallitse ikäistensä suomalaisten kaikkia sanoja, äänenpainoa, aksenttia...

Kaverini lapset ovat kolmekielisiä (vanhempien kielet ympäristön kieli) ja ovat molemmat oppineet puhumaan hyvin näitä kaikkia. Ympäristön kieli on kuitenkin jyrännyt viimeistään päiväkodin alkaessa kotona puhutut kielet. Neljä kieltä kuulostaa todella raskaalta lapselle ja hänen voi olla vaikea oppia teidän kieliänne jos puhutte aina keskenänne englantia. Erityisesti jos sinä hoidat lasta kotona ja miehesi käy töissä, voi venäjän kielen oppiminen olla epävarmaa. Miehesi saattaa myös kyllästyä siihen, ettei lapsi ymmärrä häntä. Jos ette kumpikaan ole valmiita luopumaan omista äidinkielistämme suosittelisin seuraavia vaihtoehtoja: A) Jos todella aiotte muuttaa Yhdysvaltoihin, jatkakaa englannin puhumista ja jos lapsi sitä ennen menee päiväkotiin, etsikää englanninkielinen päiväkoti. Niitä luulisi löytyvän joka maasta. B) Jos muutto on epävarmaa tai kaukana tulevaisuudessa, tehkää kaikkenne jotta lakkaisitte puhumasta keskenänne englantia ja puhuisitte venäjää.

Näin omina maallikon mielipiteinäni :)

Tunnen erään ns. puolikielisen ihmisen: äiti suomenkielinen, isä espanjankielinen (vannhempien yhteinen kieli englanti) ja ko. henkilö syntyi ja asui lapsuutensa yhdysvalloissa (englanninkielinen hoitopaikka). Käsittääkseni aloittanut päivähoidon aika varhaisessa iässä. Nyt hän ei hallitse mitään kieltä kunnolla ja ajatusten ilmaiseminen on kerta kaikkiaan todella vaikeaa kun ei ole kieltä.
Lapsihan kyllä voi oppia alusta lähtien sujuvasti molempien äidinkielen ja vielä lisäksi vieraankin kielen. MUTTA ajattelun kehittymisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että lapsi kielenkehityksen alkuvaiheessa (ensimmäiset vuodet) kuulee todella paljon puhuttavan vanhempien äidinkieltä (tai -kieliä). Että ikäänkuin vähintäänkin jummankumman vanhemman äidinkielestä tulisi "vahva". Sinänsä pienellä lapsella on kyky omaksua vaikkapa 4 kieltä helposti.

No huh, enpä ole ennen kuullut moisesta. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka neljäkin kieleä mahtuu lapsen suuhun?

Olen itse nelikielinen. Äitini on suomenkielinen, isä natiivi ranskalainen, kotikieli oli englanti ja asuimme lapsuuteni ajan pääosin Saksassa.

Kaikki nämä kielet ovat minullla vahvoja ja pystyn ilmaisemaan itseäni niin suullisesti kuin kirjallisesti erinomaisesti kaikilla em. kielillä.

Koulukielenä minulla on ollut siis saksa. Saksa ja ruotsihan ovat ikään kuin samaa kieliperhettä, joten ne tukevat tosiaan voimakkaasti. Käytän siis sujuvasti myös ruotsia.Ohella on tullut myös jonkinlainen tanskan, norjan ja hollannin kielen taito,

Eri tilanteisiin minulla on usein eri kieli. Esim. suutun mielessäni suomeksi. Se on siis ensijaisesti tunnekieli.

Englanti on kaiken kattava jutustelukieli ja saksa puolestaan vaikeampien, esim. tieteellisten käsitteiden kieli. Ranska liittyy isääni ja hänen sukulaisiinsa, joten se on ehkä rajatuin mielenmaailmassani.

Tietysti näissä olosuhteissa on usein tilanteita, etten tiedä esim. lintulajin nimeä sillä kielellä, jolla olen kommunikoimassa. En tiedä vaikkapa, mikä on tavi ranskaksi. Eli täydellisenä en ehkä voi pitää loppujen lopuksi mitään kieltä, mutta ehdottomasti kuulostan näillä neljällä kielellä etnisesti alkuperäiseltä kansalaiselta.

Mutta olen ehkä onnekas ja alun perin kielellisesti hyvin lahjakas. Tiedän tapauksia, joissa jo kahden kielen samanaikainen omaksuminen on johtanut ns. puolikielisyyteen.

Minäpäs puhun sujuvasti arabiaa, somaliaa, mongoliaa, hepreaa, swahilia, mandariinikiinaa, koltansaamea, udmurttia, kiribatia, kakadua, i-kieltä ja siansaksaa. Niin ja lauantai aamuisin myös norjan puhuminen sujuu.

Avauksen lapsesta tulee monikielinen, mutta ikävä kyllä hän ei opi käyttämään mitään osaamistaan kielistä täydellisesti, vaan sanavarasto jää heikommaksi, kuin niillä joiden perheessä puhutaan vain yhtä äidinkieltä.

Minun lapseni kuulivat puhumaan oppiessaan 3 kieltä. Mies puhui kreikkaa, minä suomea ja yhdessä ruotsia. Alussa sujuivat kaikki, nyt sujuu suomi jotenkuten, ruotsi erinomaisesti ja kreikkaa ymmärtävät puhuminen on niin ja näin! Siis; valtakieli pysyy muitten kanssa on niin ja näin!

Ei sillä ole juurikaan merkitystä, kuinka täydellistä on yksittäisen kielen osaaminen, ellei aio esimerkiksi kirjailijaksi. Paljon enemmän nykypäivän kansainvälistyvässä maailmassa arvostetaan sitä, että hallitsee edes suhteellisen sujuvasti useita kieliä. Joten jos riskinä onkin, että yksikieliset peittoavat monikielisen sen yhden kielensä hallinnassa, niin olisin vanhempana valmis ottamaan sen riskin.

Itseäni harmittaa, että osaan suomen kielen etu- ja takaperin, mutta sitä ei arvosteta enää oikein missään. Muut kielet ovat minulla jääneet lapsipuolen asemaan. Toki myönnän, että liika perfektionismi kai niitä estää täysillä käyttämästä, kun kielen ihanne on niin korkealla, etten voi sellaista vieraissa kielissä ikinä saavuttaa.