Olen tutustunut adventisteihin ja havainnut heidät hyvin tasapainoisiksi ihmisiksi. Lisätutkimukseni siitä mistä heidän ajattelunsa juontaa on vahvistanut arvioni. Keskustelin hiljattain ystävän kanssa siitä, kuinka epätodennäköistä on löytää yhteisö, jossa moni elämän osa-alue tuodaan esille. Sellaista mikä on hyvää, kaunista ja tavoittelemisen arvoista, käsitellään usein adventistien opetuksissa (adventist.org). Tähän lukeutuu ei ainoastaan terveys ja hyvinvointi, mutta moraali ja arvomaailma. Mutta jos tämä olisi vain humanistinen yhteisö, joka tavoittelee demokratian voittokulkua, tuskin kiinnostuisin asiasta. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että juuri sieltä tekstin maailmasta, Raamatun kirjoittajien viereltä, on näiden opetuksien alkulähde.
Tasapainoinen adventismi on ajattelevaa adventismia. Toisien sanoen, siinä on kyse sellaisesta toiminnasta, jossa voit sanoa 'kyllä', mutta samalla omata kyvyn sanoa 'ei'. Hienoa on myöskin se, että sellainen ajatus, jonka luulit ymmärtäneesi täysin, onkin sinulle kuin uusi tuttavuus. Tätä kutsutaan myös oppimiseksi. Tämä ajatus on myös adventistien opetuksessa, jossa tämän hetkinen totuus (present truth) on petaamassa tietä uuden oppimiselle. Valoisaa on myös se, että tämä kristillinen opetus anteeksiannosta löytyy aika ajoin myös adventistien sanavarastosta.
Se, että tunnistaa tasapainoisen adventismin eron adrenaliini-adventismista, ei ole ihan yksinkertaista, enkä osaisi tuota eroa lyhyen kauniisti esittää. (Kenties kysymys, onko se rakennukseksi, olisi sellainen?) Mutta sellaisena kuin olen kokenut adventismiä sen tasapainoisessa liidossa, siellä on aina matkassa kunnioitus, oppiminen, hyvän etsiminen ja tavoittelu, sekä kärsivällisyydessä kasvaminen. Suosittelen lämpimästi!
Tasapainoinen adventismi on ajattelevaa adventismia. Toisien sanoen, siinä on kyse sellaisesta toiminnasta, jossa voit sanoa 'kyllä', mutta samalla omata kyvyn sanoa 'ei'. Hienoa on myöskin se, että sellainen ajatus, jonka luulit ymmärtäneesi täysin, onkin sinulle kuin uusi tuttavuus. Tätä kutsutaan myös oppimiseksi. Tämä ajatus on myös adventistien opetuksessa, jossa tämän hetkinen totuus (present truth) on petaamassa tietä uuden oppimiselle. Valoisaa on myös se, että tämä kristillinen opetus anteeksiannosta löytyy aika ajoin myös adventistien sanavarastosta.
Se, että tunnistaa tasapainoisen adventismin eron adrenaliini-adventismista, ei ole ihan yksinkertaista, enkä osaisi tuota eroa lyhyen kauniisti esittää. (Kenties kysymys, onko se rakennukseksi, olisi sellainen?) Mutta sellaisena kuin olen kokenut adventismiä sen tasapainoisessa liidossa, siellä on aina matkassa kunnioitus, oppiminen, hyvän etsiminen ja tavoittelu, sekä kärsivällisyydessä kasvaminen. Suosittelen lämpimästi!
Vastaukset 38
Vanhimmat
>>Suosittelen lämpimästi!>>
Minä en kyllä suosittele. Heidän sapatti- ja sianlihaoppinsa ja käytäntönsä herättää turhia ristiriitoja yhteiselämässä ei-adventistin kanssa.
Jumala tulee ensin. Kulttuuri ei.
Adventistin ei pidä elää yhteiselämää ei-adventistin kanssa ollenkaan. Paitsi jos on niin, että on jo aviossa ja sitten kääntyy adventistiksi.
"näin on" sanoo kirjoituksessa niin paljon kerralla, että "kirjoitettu on" ei kuitenkaan ole yksi, yhteen = adventismi.
Tämän takia pitää avioitua samanleiriheimon kanssa, ettei tulisi ristiriitaa.
Näinhän se on, niin monessa yhteisössä. Ennemmin varoisin uskomattoman kanssa.
Missä on se rakkaus Kristuksessa, "näin on"? Tarvitaanko siinä kääntymistä molemilla samaan leiriin, jos perustus on sama? Ilmestysmajan ympärillä oli 12 heimoa. Jos eri heimolaiselta kysyisit, minkä näköinen on ilmestysmaja, niin voisi saada "samasta" kohteesta hieman erinäköisen todistuksen.
Toisen leirin kohteella voi olla näkyvillä enemmän uhrisavun näkyä ja toisessa kuulua eläinuhrin ja kuoleman kohtaamisen ääniä.
Niin, sopii miettiä sitä, että onko jokaisen oltava leirityneenä samalle sivulle ilmestysmajaa. Siinä voi tulla yksipuolinen käsitys Herran majasta.
Raamattu kieltää eriuskoisen kanssa avioitumisen.
Monethan tulevat uskoon avioitumisensa jälkeen.
Sillä ei ole mitään väliä. Avioituminen eriuskoisen kanssa on kielletty. Ehdoitta.
Täsmentäkääs maallikolle, mikä on eriuskoisuus.
Kun puhutaan noin painavaa asiaa, niin usko tarkoittaako se teistä adventismia vai tarkoitaakose jotain muuta?
Sitten pääsee käsittelemään avioitumista ja sen raamittamaa uskoa.
>>Raamattu kieltää eriuskoisen kanssa avioitumisen.>>
Mitäs sitten olette alkaneet hereetikoiksi ja eriuskoisiksi? Vai teidänkö keskuudestanne kristinusko on saanut alkunsa ja muut kirkkokunnat ovat sitten teidän uskostanne vieraantuneet ja eriuskoisiksi tulleet?
kyllä mää voisin helluntalaisen naisen ottaa, jos hän on uskossa!
Silloinhan hän on samassa uskossa, ja uskoo: " Noita tietämättömyyden aikoja on Jumala kärsinyt"...mutta nyt hän kauttani tekee tiettäväksi mikä oikeus ja totuus ja armo on ..uskon kautta!
terv. B
Eriuskoisuus on tätä:
1. Toinen uskoo Jumalaan Luojana, joka teki maailman kuudessa päivässä ja sitten lepäsi.
Toinen uskoo evoluutioon, jossa kaikki kehittyi...
2. Toinen uskoo, että viikon seitsemäs päivä on lepopäivä ja menee silloin kirkkoon.
Toinen uskoo viikon ensimmäisen pävän olevan lepopäivän (ja saattaa mennä kirkkoon, tai sitten markkinoille, kaupppaan tai muihin huveihin)
3. Jos tulee lapsia, kumpi "totuus" hyväksytään ja kasvatetaan lapsen sen mukaan?
4. Toinen ei hyväksy tansseja, joten yhteistä harrastusta sillä alalla ei ole.
Toinen menisi mielellään edes joskus, miten tehdään? Tuleeko riita?
5. Toinen menisi saunaan jo perjantaina, koska haluaa olla puhdas sapattina.
Toisen saunapäivä on launatai, joka on toisen sapatti.
6. Toiselle kiroileminen ja Jumalan nimen väärinkäyttö on korvia raastavaa.
Toinen käyttää noita sanoja mielin määrin puheensa tehosteena. (edellyttäen, ellei ole ollenkaan uskossa)
7. Toiselle sapatti on levon ja jumalapalveluksen päivä.
Toiselle se on markkinoiden, kaupallisuuden ja monenlaisten tapahtumien päivä.
En ihmettele, että sana sanoo: Älkää ottako vierasta iestä kantaaksenne yhdessä uskottoman kanssa. Ongelmia riittää, ja paljon pitää rukoilla, että sen erilaisuuden kestää.
Te muut olette totuudesta pois poikenneita hereetikkoja, emme me.
>>Te muut olette totuudesta pois poikenneita hereetikkoja, emme me.>>
Mitästäs tyhjää. Kyllä kirkkokuntanne on luotu ns. Suuren pettymyksen jälkeen uudelleentulkitusta milleriläisestä hömpästä. Tuo Suuri pettymys, kun Jeesusta ei taivaasta tullutkaan, oli niin karvas pala, että täytyi keksiä uudet selitykset pieleen menneelle uskolle ja profetioille ettei olisi vallan sekonut. Sitä sen sijaan ei voinut millään myöntää, että metsään oli menty pahasti ja perusteellisesti alunpitäenkin.
Höpönlöpön. Valehtele mitä valehtelet.
>>Höpönlöpön. Valehtele mitä valehtelet.>>
Osoita, missä valehtelen!
On kait se tulkinta myönnetty virheelliseksi, koska Jeesus ei tullutkaan maanläheisyyteen enkeleineen!
Pietari tosin tulkitsi Jumalan sanan oikein, mutta eipä silti ymmärtänyt..liinavaatenäyn merkitystä !!
Daniel sai myös monta näkyä, jota ei ymmärtänyt.. että enkeli tuli taivaasta selittämään!
Ja jos mietitään, niin luterilaisille niille vasta on isoja mokia sattunut tulkinnoissaa, samoin kun hellareille jehovista nyt puhumattakaan!
Synti on suureksi heillä tullut, koska he eivät ole silti korjanneet erehdyksiään, vaikka adventistitkin ovat niitä vaatineet korjattavaksi!!
Näitten kirkkokuntien erehdykset ovat kadottavia, mutta adventtikirkon erehdys , korjattiin melko pian! t. benkku
Kiitos vastauksestasi, ja ymmärrän hyvin huolenaiheesi. Yhteiselämä, ilman vakaumuksiakin, on jo suuri koettelemus itsessään. Sen vuoksi voi välillä vaikuttaa kyseenalaiselta ylläpitää joidenkin mielestä ei-niin-keskeisiä raamatun linjoja.
Kerron tähän tarinan, joka ehkä kuvaa tätä asiaa. Mies meni saunaan, jonka tällä kertaa nainen oli lämmittänyt. Tähän nainen oli käyttänyt muuta kuin puuta. Mies heittää löylyä, ja sihinä käy. Löylyä uudestaan ja sihinä käy, mutta vähemmän kuin edellisen kerran. Ja muutaman kerran jälkeen kius antaa yhtä vähän löylyä kuin verovirkailija palautuksia. Harmistuneena Mies kokee, että asiasta noteraaminen aiheuttaisi turhaa negatiivisuutta, joten hän vaikenee. Ensi viikolla sama sauna-rituaali toistuu, samoin tuloksin.
On mahdollista ajatella, että sauna ei ole keskeinen osa suomalaisuutta tai sen traditioita. Joillekin sauna ei merkitse juuri mitään, kun taas toiset tuntee sen historian ja merkittävyyden, ja pitää saunaa miltei pyhänä.
Kun astuu yhteiselämään - erityisesti avioliittoon - toisen henkilön kanssa, parin - usein piilevät ’saunatraditiot’ - tulevat ilmi. Toiselle hammastahnan oikeaoppinen käyttö on tärkeää, toiselle ihmisten väliset suhteet merkitsevät enemmän. Teidän firmassa, yhteiselämässä, tulee käyttöön säännöt. On hienoa, jos nämä säännöt ovat perusteltuja ja järkeviä, toisin kuin sellaisten vanhempien, jotka töistä tultuaan säntää baariin, mutta saarnaa lapsilleen raittiuden tärkeyttä. On myös sellaisia sääntöjä, joiden merkitys ei aina ole ilmeinen ensi näkemältä, mutta kun niihin pureutuu, ovatkin elämää rakentavia ja ylläpitäviä.
Palstan ulkopuolella on varmaankin suurin osa sellaisia aitoja adventisteja, niinkuin aloituksessasi asian kuvailet.
Nykyisin palstalla kirjoittavista "adventisteita" ei voi sanoa samaa.
Harvemmin palstalla kirjoittavat muutamat oikeat ja todelliset adventisti, niinkuin esim. Ylifariseus_1, stork, anne-elina, jarlau, joitten toivoisi kommentoivan aloituksia.
Mutta en nyt kuitenkaan ikäänkuin "ihmettele" sitä, miksi edellä mainitut kommentoivat harvemmin aloituksia, sillä palstalle on pesiytynyt kaikenkarvaista kirjoittajaa, joista jotkut olevinaan adventisteina esiintyvät kirjoittavat täysin adventismista poikkeavaa omaa sontaansa, joka korvien välistä ulos valuu. Ja kun itse adventistitkin joutuvat noitten sontakuskien herjaamaksi opillisissa kysymyksissä, niin eipä sellaisissa keskusteluissa ole mitään hengellisesti rakentavaa mieltä.
Niinpä.
ymmärrän vuodatuksesi, mutta adventismi ei ole yksi totuus, vaan totuudesta yksi ilmaisuosa.
Jos näkee leirissään, että tämä on yksi totuus ja muuta ei ole, niin voi pian astua Hengen ilmoituksen varpaille siksi, kun tietomme on vajavaista tässä ajassa.
Väärin. Adventismi on lopunajan totuus, ei yksi ilmaisuosa. Jumala on meille sen selkeästi ilmaissut. Hän ei hyväksy muita muotoja ollenkaan.
>>. Adventismi on lopunajan totuus, >>
>> Hän ei hyväksy muita muotoja ollenkaan>>
Vai sillä tavalla. Ja kun joku ei-adventisti voisi kuvitella kristinuskon otuuden olleen yksi ja sama jo parituhatta vuotta ja nyt sitten saakin kuulla lopuajalla - mikä sesitten lieneekään: sitähän on jo julistettu samat pari vuosituhatta - olevan oma totuutensa joka on annettu vain "siiresta milleriläisestä pettymyksestä selvinneille adventisteille.
pyhille 13:58 kirjoitukseen.
Kovin piirrät kirjoituksessasi uskon keskipylvään sanaan adventismi ja pelastuksen pilarin sen varaan. Siksi ymmärrän sen sanoistasi, ettei muuta voi olla.
Mutta kun raamatun mukaan pelastuksen kulmakivi onkin raamatussa, Jumalassa, Hänen armossaan Kristuksessa, jonka täytetty työ täydellisenä kattaa Häneen uskovien vajaamittaisuuden lankeemustemme tähden. Olemme niin kaukana paratiisista, niin katson adventisminkin vajaamittaisten uskovaisten vaellususkoksi, jolla EI ole täysi totuus, ei ole tiedossa näin ollen se ainutkertainen, yksin uskosta ja ainut uskovien pelastuva ryhmä. Saman raamituksen sisällä käy moni muukin "ainutkertainen, selkeästi Jumalan ilmaisema ryhmä, jotka sanovat samaa.Taitaa olla sisäälämpiävä sauna, kyseessä.
Jos pappiskuntanne ei tunne herätyskokousta, tai Pyhän Hengen armolahjoja, Hengen armolahjoiksi jota tavoitella, miettisin jo hieman selkeäsanaisuutta, että onkohan sitä. Kirjekurssit kyllä tunnetaan ja se, että luetaan tieto, joka nimetään armolahjaksi. Tahi kun otetaan vasara ja nauloja ja aletaan naulaamaan se on armolahja.
Mutta tuonnäköinen armolahjana se on tavoitettavissa, vaikka luterilaisella papilla, joka ei edes usko Jumalaan. tai kirvesmiehellä, tahi kirves ja mihellä vasaran kanssa. -Näin kivistä leipää, tarjotaan.
Senjälkeen kun herätyskokoukset alkaa kirkoissanne, voi odottaa, että jotain tapahtuu, mutta kirjekurssilla ei pitkälle pötkitä, homma kuivuu kasaan.
Kirjatieto ei pelasta, mutta Henki tekee eläväksi.
Sen jälkeen kun papit itkevät alttarilla Jumalan puoleen huutaen pelastusta ja alkavat itsestä, alkaa Henki liikkua taivaasta.
Mutta muodoissa ja käsitteissä ei Henki liiku mihinkään. Se on seurustelua samanhenkisten kanssa.
#Sen jälkeen kun papit itkevät alttarilla Jumalan puoleen huutaen pelastusta ja alkavat itsestä, alkaa Henki liikkua taivaasta.#
Mitä tarkoitat pelastuksella? Pelastus mistä? Jos tarkoitat pelastusta ikuisesta helvetin kidutuksesta, niin jo se tekee sinusta eriuskoisen Raamattuun uskovan kanssa.
Miksi pappi itkisi alttarilla huutaen pelastusta? Käsittääkseni Adventtikirkon pastoreilla jo on uudestisyntyneinä ja Kristuksen pelastustyöhön uskovina pelastusvarmuus. Miksi he alttarilla vielä itkisivät pelastuksen perään? Eikö kiitos pelastuksesta ole paremminkin paikallaan ja sellaista todellakin olen kuullut A-kirkkojen alttarilta.
Paimenella on hätä sielusta. Siksi aina on papin sydän huutaa Herran edessä, etkö ymmärrä*?
Jos ei ole hätä sielusta, kävelee takki auki huolettomana.
Repäiskää vain viittanne ja ripotelkaa tuhkaa yllenne, koska ette ymmärrä papin tehtävää.
Pappi, joka ei tuntenut herätyssaarnaa, puhui myöhemmin, että on etsittävä "hyvätuloisia", koska haki herätyskäsitykseensä heitä, jolla on kultasomus sormessa.
Avaan hieman enemmän verhoa, jonka taakse olen nähnyt.
Ymmärrän vuodatuksesi hyvinkin.. benedi ei ole oikea adventisti, koska hän vastustaa jeesus kuvia, abortteja, aviorikoksia seurakunnissa, ja kertoo että ihmisestä armon kautta tulee Jumalan lain noudattaja!
Oikeat adventistit ratsastavat jo pedon selässä.. ilm 20: 7...mutta benedi seuraa Jeesuksen askelissa.
Minulle on tärkeintä että seurataan Kristusta, eikä adventismia.
" Minä olen tie totuus ja elämä, kertoi Jeesus ei adventismi,.. vaikka olen kauemmin adventisti kuin nämä muut.
Katoliset seuraa paavia, luterilaiset paavia, ...jehovalaiset Jeesuksen Isää ja Jumalaa...Poika ei ole kummoinen luotu tekele heidän opissaan!
Höpönlöpön.
Puhut potaskaa.
Te olette poikenneet kauas pois siitä, mitä kaksituhatta vuotta sitten julistettiin.
Aloituksen "adrenaliini-adventismi" on hyvin mielenkiintoinen sana.
Toivoisin kuulevani kirjoittajan syvällisemmän analyysin asiaan.
>>...sellaisena kuin olen kokenut adventismiä sen tasapainoisessa liidossa, siellä on aina matkassa kunnioitus, oppiminen, hyvän etsiminen ja tavoittelu, sekä kärsivällisyydessä kasvaminen.
Vaan ei löydy.
vaimoni ei liene hyvä, mutta häntä olen adventistien joukosta etsinyt, mutta joka kerta pyh on sanonut: " Vaan ei löydy"!
Ehkä löytyy kun Herra sanoo: " Tule ja tuo miehesi tänne".. Pyh seuraa mitä tapahtuu ja sanoo: " Ei h e l v e t t i , no, mitähän se vielä Herra Jeesus keksii"!
Tää on niin tätä...
Hyvä, että joku sinisilmäinen uskoo vielä näinkin...paremmin ja ajan kanssa oppii läkemään lahkon nurjankin puolen...mutta pitäkää se mikä on hyvää, kehitti Paavalikin...monen lahkon läpi käynyt apostoli...
Pidin sen mikä on hyvää, ja jätin lahkon pedofiilikohun ja Säätiön kavalluksen jälkeen...enkä ole yhtään katunut. Paluu kansankirkkoon on ollut tasapainoinen ja mukava kokemus...sellainen josta kirjoitit...sinnekin tosin mahtuu kaikenlaista, mutta nykyään Ev.lut. kirkon aktiivit ovat yleensä asiallista ja rauhaa rakastavia kristittyjä, joilal riittää ymmärrystä erilaisuuteen ja erilaisiin haasteisiin...toisin kuin pienissä lahkoissa...
Pääasia on se että Kristuksen sovitus ja armo sekä rakkaus totuuden hengen kaunistamana on jaettavissa kaikkien kesken...toisille sopii pienempi lahko toisille isompi...kristityt ovat usein lohia jotka uivat maailman kanssa vastavirtaan..?
Yhdessä Luojan käskyjä arvostaen arkielämässä siunausvirrat vielä kuohuu..?!
Kuka siinä Oskar-Salosen säätiön kavalluksessa oli puuhamiehenä.. belsebuupin lisäksi?
Puhut potaskaa.
Eli luovuit totuudesta ja menit maailmaan.
Uskonto on valtavan hieno asia. Arvostan kovasti struktuuria ja järjestystä, jota se kaaoksen keskellä kykenee luomaan. Samoin niitä hyveitä, jotka ovat myös ei-kristittyjen tavoitettavissa, vaikkakin eri motiiveista (e.g. rakkaus), tulee tavoitella elämäänsä.
Uskonnossa on myös vaara, josta mm. Platon varoitti aikoja sitten. Platon kertoi tarinan (ks. Phaedo) siitä kuinka itsehillintä itseasiassa voi olla vain peitetarina muiden halujen hillitsemiseksi. Hänen mukaansa ihmiset haluavat niin paljon jotakin asiaa, että he kieltäytyvät muista iloista. Ongelmaksi muodostuu se, Platon sanoo, että moraalisen katsantokannan mukaan ei ole oikein vaihtaa 'haluja' toisiinsa kuten erikokoisia kolikoita konsanaan.
Kristillisin termein esitettynä ajatus olisi, että mikäli ihminen haluaa kovasti esim. taivaaseen (syyhyn ottamatta kantaa) ja vain tuon halun tähden kieltäytyy muista elämän haluista, on silloin vain himo taivaaseen suurempi kuin muuhun: himo ohjaa tämän ihmisen elämää.
Kristillisessä ajattelussa on vaara tuohon adrenaliini-uskonnon tavoitteluun. Adrenaliini tuo hyvän olon endorfiinien myötä, mutta senkin kohdalla tulisi harjoittaa varovaisuutta. Mutta koska kristillisessä ajattelussa panokset ovat niin suuret (taivas, kuolema, kadotus, jne.) on vaikea tuota itsehillintää saatika kriittisyyttä toteuttaa. Kuitenkin luulen, että ihminen tarvitsee jossain määrin tuota halua tai kolikkoa ohjaamaan elämän toimintaa, kunhan vain kolikko itse ei tule pääasiaksi. Tästähän myös Paavali huomatti, että jokaisen motiivit tullaan lopulta tarkastamaan.