”Kun etelätuuli alkoi puhaltaa, luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille.” (Apt. 27:13)
Apostolien teot kertoo, miten Paavalia kuljettavan laivan miehistö luuli pääsevänsä perille, mutta toisin kävi. Merenkulussa ei riitä, että luulee jotakin. Merellä täytyy tietää, muuten käy huonosti. Näin on myös hengellisessä elämässä, kun seilaamme tällä elämän karikkoisella merellä. Merenkulussa ja kristityn vaelluksessa on paljon yhteistä.
Myös ”elämän merellä” on paljon vaarallisia kareja, vaikka meri saattaa näyttää kokemattomasta kovin turvalliselta. Siksi näilläkin vesillä täytyy tietää, mikä on oma sijainta ja missä ovat karit. Näistä kareista täytyy myös puhua, jotta meille ei käy kuten Paavalin laivan miehistölle: he vain luulivat pääsevänsä perille.
Kun Paavali opetti seurakuntia, hän käytti paljon aikaa ns. ohjaavaan opetukseen. Hän opetti seurakuntaa karikoista sekä miten niiden keskellä voi seilata turvallisesti ja päästä perille.
Elämän merellä on paljon erilaisia kareja: lihallisuus, paatumus, maailmanmielisyys, erilaiset eksytykset, epäusko, rahan himo jne. Meidän tulee tuntea nuo karit ja oppia väistämään niitä.
”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1 Joh. 2:15)
Paavalin ohjatessa Korinton seurakuntaa oikealle tielle hänen kirjeensä kertoivat karulla tavalla, miten lihallinen ja sokea tuo seurakunta vielä oli. Lähes kaikki oli siellä sallittua. Yksi piti jopa isänsä vaimoa. Paavali ohjasi tuota seurakuntaa raittiuteen ja oikealle tielle, jotta se pääsisi myös perille.
Katkeruuden karikot
Aina välillä kohtaan uskovia, jotka ovat täynnä kritiikkiä kaikkea ja kaikkia kohtaan. Heidän on vaikeata osallistua seurakuntansa kokouksiin ja toisinaan mikään muukaan seurakunta ei ole kyllin hyvä heille. Joskus syynä tähän kovaan ja arvostelevaan asenteeseen on katkeruus. Moni istuu katkeruuden karikossa ja haukkuu sieltä jokaista ohikulkijaa. Oma vene on säpäleinä kivillä, mutta ihminen ei itse ymmärrä olevansa vaarassa hukkua.
Jos sinä olet ajanut katkeruuden karikkoon, älä jää sinne. Ammu vaikka ”hätäraketti”. Huuda avuksesi Herraa, ota yhteyttä seurakuntaan ja pyydä esirukousta. Tee mitä tahansa, mutta älä jää sinne yksin, sillä karille ajanut ei pääse perille.
Yksi hyvä keino välttää katkeruuden karikot on se, että otat kaiken Jumalan kädestä. Kaikki vastoinkäymisetkin ovat kuitenkin Jumalan sallimia ja kaiken hän kääntää lopulta meidän parhaaksemme, kun vain luotamme Häneen. ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
Pelko on toinen vaarallinen karikko, jolle monen usko on haaksirikkoutunut.
Jos sinä olet pelkojen karikoissa, kuuntele mitä Raamattu sanoo: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1 Joh. 4:18)
Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1 Tim. 6:10) Seuraavassa jakeessa Paavali sanoo: ”Pakene semmoista.”
”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” Raamattu sanoo, että lopunajassa tulee olemaan voimakkaita eksytyksiä, joita jopa vilpittömien uskovien on vaikea tunnistaa. Ne ovat salakavalia kareja.
Internet on tulvillaan erilaisia ennustuksia ja ennustajia, joista monia Pyhä Henki ei ole lähettänyt.
Eräs henkiparantaja sanoi, että hänen luonaan käy paljon uskovia. Kun eräs pitkään uskossa ollut ystäväni sairastui eikä saanut apua seurakunnan rukouskokouksista, hän päätti lähteä henkiparantajan luo. Sen jälkeen hän tuli luokseni kertomaan erehdyksestään. Hän tunnusti tehneensä vakavan synnin, mutta totesi samalla, että siellä oli valtava voima. Hän koki voimaa, mutta ei parantunut, vaan kuoli jonkin aikaa tämän jälkeen.
On olemassa muutakin voimaa kuin vain Pyhän Hengen voima, ja meidän tulisi tunnistaa tuo voima, jotta emme aja pahasti karille.
(T.Suonto,refer.)
Apostolien teot kertoo, miten Paavalia kuljettavan laivan miehistö luuli pääsevänsä perille, mutta toisin kävi. Merenkulussa ei riitä, että luulee jotakin. Merellä täytyy tietää, muuten käy huonosti. Näin on myös hengellisessä elämässä, kun seilaamme tällä elämän karikkoisella merellä. Merenkulussa ja kristityn vaelluksessa on paljon yhteistä.
Myös ”elämän merellä” on paljon vaarallisia kareja, vaikka meri saattaa näyttää kokemattomasta kovin turvalliselta. Siksi näilläkin vesillä täytyy tietää, mikä on oma sijainta ja missä ovat karit. Näistä kareista täytyy myös puhua, jotta meille ei käy kuten Paavalin laivan miehistölle: he vain luulivat pääsevänsä perille.
Kun Paavali opetti seurakuntia, hän käytti paljon aikaa ns. ohjaavaan opetukseen. Hän opetti seurakuntaa karikoista sekä miten niiden keskellä voi seilata turvallisesti ja päästä perille.
Elämän merellä on paljon erilaisia kareja: lihallisuus, paatumus, maailmanmielisyys, erilaiset eksytykset, epäusko, rahan himo jne. Meidän tulee tuntea nuo karit ja oppia väistämään niitä.
”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1 Joh. 2:15)
Paavalin ohjatessa Korinton seurakuntaa oikealle tielle hänen kirjeensä kertoivat karulla tavalla, miten lihallinen ja sokea tuo seurakunta vielä oli. Lähes kaikki oli siellä sallittua. Yksi piti jopa isänsä vaimoa. Paavali ohjasi tuota seurakuntaa raittiuteen ja oikealle tielle, jotta se pääsisi myös perille.
Katkeruuden karikot
Aina välillä kohtaan uskovia, jotka ovat täynnä kritiikkiä kaikkea ja kaikkia kohtaan. Heidän on vaikeata osallistua seurakuntansa kokouksiin ja toisinaan mikään muukaan seurakunta ei ole kyllin hyvä heille. Joskus syynä tähän kovaan ja arvostelevaan asenteeseen on katkeruus. Moni istuu katkeruuden karikossa ja haukkuu sieltä jokaista ohikulkijaa. Oma vene on säpäleinä kivillä, mutta ihminen ei itse ymmärrä olevansa vaarassa hukkua.
Jos sinä olet ajanut katkeruuden karikkoon, älä jää sinne. Ammu vaikka ”hätäraketti”. Huuda avuksesi Herraa, ota yhteyttä seurakuntaan ja pyydä esirukousta. Tee mitä tahansa, mutta älä jää sinne yksin, sillä karille ajanut ei pääse perille.
Yksi hyvä keino välttää katkeruuden karikot on se, että otat kaiken Jumalan kädestä. Kaikki vastoinkäymisetkin ovat kuitenkin Jumalan sallimia ja kaiken hän kääntää lopulta meidän parhaaksemme, kun vain luotamme Häneen. ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
Pelko on toinen vaarallinen karikko, jolle monen usko on haaksirikkoutunut.
Jos sinä olet pelkojen karikoissa, kuuntele mitä Raamattu sanoo: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1 Joh. 4:18)
Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1 Tim. 6:10) Seuraavassa jakeessa Paavali sanoo: ”Pakene semmoista.”
”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” Raamattu sanoo, että lopunajassa tulee olemaan voimakkaita eksytyksiä, joita jopa vilpittömien uskovien on vaikea tunnistaa. Ne ovat salakavalia kareja.
Internet on tulvillaan erilaisia ennustuksia ja ennustajia, joista monia Pyhä Henki ei ole lähettänyt.
Eräs henkiparantaja sanoi, että hänen luonaan käy paljon uskovia. Kun eräs pitkään uskossa ollut ystäväni sairastui eikä saanut apua seurakunnan rukouskokouksista, hän päätti lähteä henkiparantajan luo. Sen jälkeen hän tuli luokseni kertomaan erehdyksestään. Hän tunnusti tehneensä vakavan synnin, mutta totesi samalla, että siellä oli valtava voima. Hän koki voimaa, mutta ei parantunut, vaan kuoli jonkin aikaa tämän jälkeen.
On olemassa muutakin voimaa kuin vain Pyhän Hengen voima, ja meidän tulisi tunnistaa tuo voima, jotta emme aja pahasti karille.
(T.Suonto,refer.)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten erotat eksytyksen karikot?
Raamattu sanoo: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” (Matt. 22:29) Raamattu on se kartta, jonka mukaan meidän tulisi suunnistaa tällä elämän merellä. Kun kartalla on kari, se pitää merellä ottaa aina vakavasti. Kun Raamattu varoittaa synnistä ja eksytyksestä, se kannattaa ottaa aina vakavasti. Tuon kartan kanssa meidän kannattaa olla ehdottoman rehellisiä itsellemme.
Toinen, mikä auttaa meitä silloin, kun eksytystä on vaikeata tunnistaa, on hedelmä. Jeesus sanoi: ”Hedelmistä puut tunnetaan. Ei voi huono puu tehdä hyvää hedelmää.” (Luuk. 6:43-44) Kun et ole varma, mitä jostain opetuksesta, ilmiöstä tai julistajasta tulee ajatella, seuraa hedelmiä.
Moni kuvittelee, että eksytykset tulevat pahasta maailmasta ja eivät siksi ole valveilla. Mutta Raamattu sanoo: ”Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sen tähden.” (Apt. 20:31)
”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme.” (1 Joh. 2:19)
”Teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja.” (2 Piet. 2:1)
Tämä ei tarkoita sitä, että juuri sinun seurakunnassasi olisi joku eksyttäjä, mutta kristillisen maailmamme keskellä heitä on. Jos niin ei olisi, Raamattu raukeaisi tyhjiin, sillä niin on kirjoitettu.
Väärille opettajille on aina tilaus, koska moni rakastaa valhetta enemmän kuin totuutta. ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” (2 Tim. 4:3)
Mistä syntyy turvallisuus merellä?
On kolme asiaa, jota tuovat turvallisuuden merellä. Kapteenin täytyy tietää: 1) missä hän on, mikä on oma sijainti, 2) mihin hän on menossa, mikä on oikea kompassisuunta ja 3) missä ovat karit ja missä turvalliset vedet.
1) Kun sinä olet vilpittömästi Kristuksessa, olet varmasti turvassa. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” ( Room. 8:1)
”Pyrkikää sen tähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea.” (2 Piet. 1:10)
2) Sinulle on annettu selkeä kompassisuunta. Olet menossa taivasten valtakuntaan. Pidä tämä päämäärä aina kirkkaana mielessäsi. Silloin eivät rahanhimo, lihanhimo ja monet muut karikot pysäytä matkaasi, sillä olet menossa kotiin ja siellä sinua odottaa suuri palkka.
Joskus suunnistaminen tällä elämänmerellä voi olla vaikeata. Seuraa silloin niitä, joille on käynyt hyvin.
Raamatun opetusta helppotajuisesti. Asiaa joka rivi.
Aivan, tismalleen näin. Raitista opetusta. Suomen Siioniinkin on ilmaantunut susia lampaiden vaatteissa.
Täällähän niitä on koko ajan ollut katkeruutta sultavine kirjoituksineen. No, eihän kaikki siraudet anna sairaudentuntoa.
Kauniisti, osuvasti Suonto tuo Raamatun sanomaa kansalle. Hyvä kirjoitus siitä katkeruudestakin. Amen.
Jumalan voitelu ei voi olla näkymättä. Siitä te tunnistatte, missä hengessä kukin kirjoittaa.
Jumalalle kiitos hyvästä , tervehenkisestä opetuksesta Hengellisen elämän karikoista. Olen tuon aiemminkin lukenut. Kiitos, että joku toi sen tänne.
Herra on hyvä ! Siunausta!
Niinpä me luemme, kuuntelemme ja kertaamme opetuksia, jotka tunnemme rakentaviksi. Välillä unohtuu ja siksi hyvä pitää ajoittain esillä.
Asiantuntijoiden tekstejä.
Virheitä navigoinnissa sattuu ihmiselle useinkin. Tilanteet tulee nopeasti eteen kuitenkin, vaikka miten varautuisi niihin. Maltti on valttia.
Rukoillen kulkeva pysyy suunnassa. Ja kantaen myös toisia, jotka heikkoja, rohkaisten, esirukouksin jne. Vaikka Herra väliin sallinut muutakin suuntaa, sieltä ohjannut takas suoralle tielle. Kristityn vaellus kirja, Bunyanin nousi sydämmelle myös tässä.
Rakentava opetus Suonnon ja rakentavaa.
Ef. 4:16
josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
Voi, miten hyvää lukemista ja opetusta, oikein Raamatullista on saatavana. Mutta ikävää vain se, että harvempi kiinnostuu. Surullista, sillä Herra on antanut omia paimenia, eikä vieraan paimenen ääntä pitäisi kuunnella.
Onko sopiva aika miettiä elämän karikoita. Kukin tykönänsä. Paljon on nähty ja kuultu viime viikkoina. kuinkas meille käy, olemmeko karikolla?