kun kerran....

Raamattu neuvoo rukoilemaan lakkaamatta. Etsivä löytää, kolkuttavalla avataan ja anova saa, luvataan sanassa. Jumala kyllä kuulee pienimmänkin huokauksen. Hän, joka on korvan luonut, hänkö ei kuulisi?

Lisäksi Jeesus neuvoo, että ensikää ensin Jumalan valkakuntaa, niin myös muut tarvittavat asiat ihmiselle annetaan sen ohessa.

Rukoilen puolestasi makke. Siunausta Jeesuksen nimessä!

vai odotatko valmista, tekemättä ITSE mitään. Tuskinpa antaisit sille mitään arvoa, jos saisit toiveesi toteutetta noin helpolla. "Rukoukset" ovat samoja kuin mitä itse AJATTELET. Monestiko olet muistanut kiittää sitä mitä Sinulla jo on???
Ja vastauksen kyllä saat, et ehkä huomaakaan, koska et halua, omat toiveesi ovat korkeammalla kuin mihin sulla on "varaa". Ehkäpä nuo toiveesi ei ole sinulle hyväksi, tai saat 50-vuoden kuluttua, kun olet jo "iso".

Sinulle joitakin ajatuksia rukouksesta (http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / 4.6 )
"Rukouksen tärkein tehtävä on mahdollisuus olla kahden kesken henkilön kanssa, jota rakastaa : puhua, kuunnella tai vain "olla yhteydessä" Jumalaan. Vaikka olemme edelleen vain ihmisiä, niin opimme paremmin tuntemaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan ja tällaisesta intiimisuhteesta voi jotain todella arvokasta syntyä.
Eikö Jumala tiedä kaikkea jo etukäteen? Näin voisi helposti yrittää turhentaa rukoilemisen. Mutta tuollainen ajatushan on aivan tunteeton ja konemainen. Ei meidän elämäämme ole ennalta määrätty. Me joudumme aina elämässämme uusiin tilanteisiin, kohtaamme uusia ongelmia, joudumme valitsemaan eri vaihtoehtojen välillä. Näissä kaikissa tarvitsemme viisautta ja saamme olla yhteydessä Jumalaan ja anoa viisautta ja johdatusta.
Rukouksessa pyydämme, että hänen tahtonsa tapahtuisi. Silloin kun Jumalan tahto tapahtuu, toteutuu rakkaus tässä maailmassa. Rukous voi olla myös vaarallinen asia, koska siinä pyydämme Jumalaa tulemaan mukaan suunnitelmiimme ja Jumala saattaakin muuttaa suunnitelmamme. Meidän tahtomme kun ei aina edistä rakkautta.
Ellemme hoida rukouselämäämme, joudumme helposti tämän kiireellisen, stressaavan ja epävarmuutta täynnä olevan ajan hengen uhriksi. Teemme helposti hätäisiä päätöksiä ja saamme siitä sitten kärsiä. Nykyään puhutaan yleisesti masennuksesta, joka leviää yhä laajemmalle yhteiskunnassa. Myös monet uskovaiset joutuvat tähän kierteeseen, joiden syyt eivät suinkaan aina ole yksiselitteisiä. Sen takia on tärkeätä, että uskonelämämme lepää raittiilla pohjalla.
Rukouksen tärkein anti ei ole kuitenkaan rukousvastauksen saaminen vaan Jumalan tunteminen. Vasta kun Jumalan kirkkaus ja Jumalan armo saa valloittaa meidät, avautuu myös portti syvempään rukouselämään, jossa voittoja saavutetaan. Tämä ei ole koskaan helppoa ylpeälle ihmismielelle.
Rukouksessa on tärkeintä sydämemme asenne.
   
Tämän luomakunnan Luoja ei ole osa tästä luomakunnasta, jota tiede tutkii. Tämä ei suinkaan merkitse, ettei Hän voi vaikuttaa luomaansa luomakuntaan. Siinä hän ei toimi meidän ihmisten ehdoilla, vaan oman viisautensa mukaan. Sen takia rukouksen syvyyttä ei voi tieteellisesti tutkia.
Tämä maailma on annettu ihmisten hallittavaksi. Kaikki tiedämme, että siinä on läpi aikojen tehty vääryyttä. Ei ole noudatettu Luojan "käyttöohjeita". Vaikka Jumala on antanut pelastusohjeensa, monet eivät siitä välitä.
Sama on rukouksen suhteen. Rukousvastauksia ei ainakaan saada väittelyn kautta vaan siten, että paneudutaan Jumalan ohjeisiin rukouksesta.
   
Rukous on myös tärkeä meille, että tietäisimme, mikä on Jumalan tahto ja johdatus erilaisissa elämämme tilanteissa.
En usko, että Jumala olisi pulassa, ellemme rukoile. Mutta me olemme pulassa. Ympäristömme on pulassa. Tarkkaile yhteiskuntamme tai maailma, niin huomaat, miten käy, kun ei toimita Luojan tahdon mukaan. Toteutuu väistämättä sääntö : "Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. 8. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän."
   
Olen vuosien varrella kuullut, että monet ihmiset ovat rukoilleet näin : ”Jumala, en tiedä oletko edes olemassakaan. Mutta jos olet, tässä minä olen. Tule minun elämääni ja tee, mitä SINÄ haluat. Muuta minut.” Koska rukous on ollut aito, nämä ihmiset ovat vähitellen saaneet kokea jotain, mikä on sittemmin muuttanut koko heidän elämänsä."

toivomme Kristukseen vain tämän ajallisuuden
tarpeisiin olemme surkeimmista surkeimpia sanoi
veli Paavali