Olen nelikymppinen mies ja koko elämä on ollut tällaista veitsen terällä kamppailua. Valmistuin ammattiin ysärin alussa. Osittain olen itse syyllinen siihen, kun levottomana sieluna olen kierrellyt nuoruudessa maita ja mantuja, ulkomaita myöden. Tasaista elämää en siis ole nähnyt päivääkään. Ei siis vakivirkaa ja jumittumista tiettyyn kaavaan. Olen siis mennyt näillä maailman vesillä, joka on yleensä myrskynnyt, syntymästä asti. Perhe oli erittäin rikkinäinen. Ahkera kyllä olen ja olen tehnyt töitä, joihin ei monesta olisi. Mutta sitä ihmettelen? Kuka on järjestänyt nämä työt? Oman aktiivisuuteni lisäksi? Siinä tarvitaan kuitenkin roppakaupalla tuuria, että kaikki tulee kuin Manulle illallinen.
Pari kolme kertaa on ollut tilanne semmoisessa umpikujassa, mistä ei mitään pääsyä ulos ja ajatellut itsemurhaa ainoana vaihtoehtona, siis täysin lannistettuna. Silloin on kyllä tullut aina joku pelastava käsi ja monesti ne huippuhommat, jotka vastaavat tarpeisiin.
Onko tämä tuuria, vai mitä? Mieltä vaan askarruttaa, kun asiat pitäisi olla paljon huonommin, kuin nyt on. Siunausta on tullut siunauksen päälle tällaiselle pakanalle. Vai onko kaiken takana sittenkin joku korkeampi voima? Vastatkaapa Uskikset tähän.
Pari kolme kertaa on ollut tilanne semmoisessa umpikujassa, mistä ei mitään pääsyä ulos ja ajatellut itsemurhaa ainoana vaihtoehtona, siis täysin lannistettuna. Silloin on kyllä tullut aina joku pelastava käsi ja monesti ne huippuhommat, jotka vastaavat tarpeisiin.
Onko tämä tuuria, vai mitä? Mieltä vaan askarruttaa, kun asiat pitäisi olla paljon huonommin, kuin nyt on. Siunausta on tullut siunauksen päälle tällaiselle pakanalle. Vai onko kaiken takana sittenkin joku korkeampi voima? Vastatkaapa Uskikset tähän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Herra kutsuu tavalla ja toisella.
Minulla on samanlaiset kokemukset. Kaikki työpaikat joissa olen ollut, on aina tuotu minulle. Joku on joko tuonut minulle lehtileikkeen jossa työ on ilmoitettu avoimeksi, tai sitten minulle on suoraan soitettu ja kysytty voinko tulla. Kohta kaksikymmentä vuotta. Olen oppinut jo olemaan murehtimatta, koska Jumala on uskollinen. Herra on hyvä, ja uskon että Hän haluaa sinua kuljettaa kaikilla elämän osa-alueilla. Ei Jumala kysy meiltä virheettömyyttä, Ainoastaan altista sydäntä. Tällaisen Jumalan käsiin on turvallista heittäytyä. Se on Hän joka pesee meidät puhtaaksi ja pitää meistä hyvän huolen!
Tää voi kuullostaa oudolta, mutta olisiko kaikki kuitenkin kiinni kotikasvatuksesta? Mulla isä vaikka miten seko olikin, on yrittäjä ja menestynyt. Toinen yhtä tärkeä appiukko, joka painaa duuniaan pajassaan vapaa-aikoinaan. Seuraan siis näitä isieni töitä ja olen työorientoitunut. Tää oli sitä aikaa kun työllä tätä maata rakennettiin. Nykyäänhän se on sitä kun "taikaseinästä" reväistään rahaa. Toiset yrittää tienata rahansa työn teolla, mulla kanssa Ex-vaimo sitä kalipeeria, kotoansa oppinut! Ja korkea koulutettu.
Menestys seuraa perässä! Vaikka paljon on kierretty, Jumalan Ja Jeesuksen Kristuksen varjellus on perässä!
Apuva! Että mun ajatukset ja sanat on melkein samat kuin 80 Ikäisellä mummillani! Vaikka nuoruudessa on naurettu vanhan höpötyksille. Mulla aina mummi piti työntekoa pyhänä lehmänä. Ehkä syystä, kun ei siihen aikaan oikein muuten pärjännyt. Mutta kun kerrataan sitä kolmanteen sukupolveen?
Lukisin kotikasvatuksenkin Herran siunaukseksi. Samoin kun terveyden, että jaksaa niitä töitä tehdä. Siinä vaiheessa kun oma ansio nousee ylpeydeksi, alkaa helposti kompastelu. Muistetaan siis olla kiitollisia! Työteliään pöydästä ei hevin leipä lopu. Laiska laittaa kätensä vatiin, mutta ei jaksa sitä enää suuhunsa viedä. Minun mummoni sanoi "hiki laiskan syyessä, ahkeran töitä tehessä". Niin kauan kun työnteko ei tule ihmisen arvon mittariksi, siinä on kyllä siunaus. Vaan siunaa Herra meitä vähän saamattomampiakin:) Muistetaan arvostaa niitäkin jotka eivät jaksa, tai joilla ei ole mahdollisuutta. Meidän Jumalamme kun ei ole menestyksen, vaan ylenpalttisen rakkauden Jumala. Iankaikkinen ilo kestää iankaikkisesti, ajallinen vain ajallisen verran.
Aikoinani elin tuhlaajapojan elämää, enkä Herran pelossa, mutta silti, tuossakin ajassa näkyi ja toimi varjelus jonka vasta nyt ymmärrän koko mitassaan. Herran hyvyys veti puoleensa ja toimi ja kiitos Jumalalle siitä!
Kenties jotain samaa on sinun elämässäsi ja tuskin lienee sattumaa, että etsit vastausta Jumalan varjeluksesta.
Koko totuus ei näet ole se ja siinä mitä silmämme näkee!