Magma: patsas ystävyydelle Venäjän kanssa

Koroljov kirjoitti :"Jokaisena Suomen itsenäisyyspäivänä Suomen media näyttää televisiosta elokuvia, joissa suomalaiset tappavat venäläisiä. On erittäin kieroutunutta ja vahingollista rakentaa 21. vuosisadan suomalaista kansallista identiteettiä tuon 70 vuotta sitten tapahtuneen suomalais-venäläisen konfliktin varaan. Myytti "inhan idän" ikuisesta uhasta haittaa suomalaisten rationaalista ajattelua ja Venäjän ymmärtämistä."


En usko, että on järin kieroutunutta ja vahingollista kertoa historiallisista asioista sellaisena kuin ne aikoinaan ovat esiintyneet. Minun puolestani televisiosta voi vapaasti näyttää jatkossakin Tuntematonta sotilasta ja muistella niin nälkävuosia kuin Isoavihaakin. Ne ovat muokanneet Suomea, ja siksi niitä ei tule unohtaa. Tietenkin on avoimesti myönnettävä, että Itsenäisyyspäivän ohjelmistossa sodat ja niiden muisteleminen ovat niin vahvassa asemassa, että ulkomaalainen saattaa vähän ihmetellä asiaa.


"I heard a broadcast about a project to erect a monument in memory of the Finnish Winter War against Russia."


Koroljov kommentoi tätä:"Mikäli muistomerkki korostaisi asian tätä puolta, kyse olisi selkeästi nyky-Venäjää vastaan suuntautuvasta provokaatiosta. Sellaista tulisi jokaisen vastuullisen suomalaisen vastustaa."


Tuo Talvisodan muistomerkki kyllä rakennetaan, vastusti Venäjä sitä tai ei. Suomessa on paljon sotamuistomerkkejä vähän siellä sun täällä. On minusta ihan hyvä ajatus tehdä myös koko Talvisotaa kuvaava monumentti. Talvisota oli kuitenkin koko Suomen historian sankarillisin vaihe, ja se tulee pitää mielessä.


"Why can't we build a monument in celebration of the 75 years of peace and friendship that has existed between Russia and Finland?"

Koroljov kommentoi:"Juuri sitä Suomeen tarvittaisiin - luottamuksen muistomerkkiä."


Asia on minustakin ihan OK. Suomi on muistomerkkien luvattu maa.


"Let me also make it clear that I respect and value the sacrifices given to keep Finland independent, but --- Lets get over it!"

Koroljov kommentoi:"Jos Suomen poliittinen johto olisi maailmansotien välisenä aikana ja erityisesti 1930-luvun lopulla toiminut viisaammin ja hoitanut Suomen idänsuhteita paremmin, ei Suomen itsenäisyys ehkä olisi koskaan edes joutunut vaaraan."


Luonnollisestikaan ei voida sanoa, että Suomen poliittinen johto teki kaiken oikein, kun kerran Suomi joutui yksin taistelemaan Neuvostoliito vastaan. Valitettavasti Neuvostoliitto ja Saksa olivat kumminkin jo elokuun lopulla 1939 jakaneet Itä-Euroopan keskenään. Neuvostoliito pyrki palauttamaan tsaarin aikaisen Venäjän länsirajan. Baltian maissa, Itä-Puolasa ja Romaniassa se tässä myös pitkälti onnistui, mutta Suomi on pani hanttiin oikein kunnolla. Neuvostoliiton johdon tuolloinen käsitys Suomen puolustustahdosta ja -kyvystä oli täysin virheellinen, ja siksi NL lähti sotaan varsin kevyellä asenteella, joskin melko vahvoin joukoin. Talvisota olisi voitu vältää ainoastaan, jos suomalaiset olisivat pystyneet osoittamaan venäläisille jo ennen sotaa, millaisen liemeen he olivat käsiään työntämässä. Siihen ei kuitenkaan ollut todellista mahdollisuutta.


"Miten selittää kokemus tuhat vuotta idän ja lännen välissä, kylät vähän väliä poltettuna, aina uhattuna ja vieraalla kielellä hallittuna?"

Koroljov:"Moni onnettomuus olisi vältetty, mikäli koko Suomen alue olisi alusta pitäen kuulunut itään eikä länteen."


Onneksi me varjelluimme tuolta vaihtoehdolta. Jos se olisi toteutunut, niin sotia olisi ollut kyllä vähemmän, mutta niin olisi ollut lakeja, kehitystä ja järjestystäkin.


"Asioista voidaan päästä yli, mutta on syytä katsoa historiaa avoimin silmin."


Koroljov:"Kun silmät avataan, nähdään miten Suomea ei edes olisi olemassa ilman Venäjää, Suomen perustajaa, luojaa ja rakentajaa. Suomi on eräs venäläinen ajatus, yksi Venäjän monista lahjoista ihmiskunnalle. Sitä kelpaisi kyllä muistaa jollakin monumentilla."


Venäjä ei perustanut eikä luonut Suomea, mutta antoi kuitenkin suomalaisille varsin vapaat kädet muokata oman alueensa tilaa. Osa Venäjän päättäjistä osoitti tässä merkittävää kaukonäköisyyttä. Aleksanteri II:n komea patsas keskellä Senaatintoria voidaan tulkita esittämäksesi monumentiksi. Voisitko muuten kuvitella toista Aleksanteri II:n patsasta keskelle Varsovaa? Minä en voisi.

"Oikeastihan suomalaiset eivät KOSKAAN ole sotineet Venäjää vastaan!"

Teknisesti noin voi ehkä tietystä näkökulmasta sanoa.

"Ruotsin vallan aikana sotaa kävi Ruotsin kuninkaat, eivät suomalaiset."

Kuitenkin Ruotsin kuningasvaltaa kiinnostivat aina muut ilmansuunnat enemmän kuin Itämaa. Etenkin 1600-luvulla Ruotsi kohdisti huomionsa Saksan, Tanskan, Puolan ja Baltian suunnalle ja Suomi lyötiin laimin. Itämaan joukot saivat torjua monta venäläishylökkäystä omin vähäisin voimin - kunnes torjumiseen ei suuressa Pohjan sodassa enää kyetty.

"Talvi-ja jatkosota taas käytiin MONIkansallista Neuvostoliittoa vastaan ja sitä johti gruusialainen diktaattori."

On muistettava että juuri venäläiset olivat neuvostojärjestelmän ja stalinismin ensimmäisiä ja suurimpia uhreja.

"Tätä totuutta maamme historiankirjoitus tarkoituksellisesti välttelee."

Suomen russofobisessa valtamediassa ja myytillisessä historiankuvassa Neuvostoliiton politiikkaa ja Stalinin rikoksia käytetään nyky-Venäjän ja -venäläisten demonisoimiseen. Sitkeästi ylläpidetään vanhaa mutta edelleen poliittisesti vaarallista käsitystä Suomesta "lännen etuvartiona" ikuisesti inhaa itää vastaan ja suomalaisista "idän laumojen" urheina torjujina, pohjolan helleeneinä.

"Todelliset perivihollisemme on ollut Ruotsi, ei Venäjä."

Pysyviä vihollisia ei ole, ainoastaan pysyviä intressejä - ja 21. vuosisadan todellisuudessa Suomella ja Venäjällä on paljon enemmän yhteisiä etuja kuin Suomella ja Ruotsilla.

Koroljov kirjoitti:

"Oikeastihan suomalaiset eivät KOSKAAN ole sotineet Venäjää vastaan!"

Teknisesti noin voi ehkä tietystä näkökulmasta sanoa.

"Ruotsin vallan aikana sotaa kävi Ruotsin kuninkaat, eivät suomalaiset."

Kuitenkin Ruotsin kuningasvaltaa kiinnostivat aina muut ilmansuunnat enemmän kuin Itämaa. Etenkin 1600-luvulla Ruotsi kohdisti huomionsa Saksan, Tanskan, Puolan ja Baltian suunnalle ja Suomi lyötiin laimin. Itämaan joukot saivat torjua monta venäläishylökkäystä omin vähäisin voimin - kunnes torjumiseen ei suuressa Pohjan sodassa enää kyetty.

"Talvi-ja jatkosota taas käytiin MONIkansallista Neuvostoliittoa vastaan ja sitä johti gruusialainen diktaattori."

On muistettava että juuri venäläiset olivat neuvostojärjestelmän ja stalinismin ensimmäisiä ja suurimpia uhreja.

"Tätä totuutta maamme historiankirjoitus tarkoituksellisesti välttelee."

Suomen russofobisessa valtamediassa ja myytillisessä historiankuvassa Neuvostoliiton politiikkaa ja Stalinin rikoksia käytetään nyky-Venäjän ja -venäläisten demonisoimiseen. Sitkeästi ylläpidetään vanhaa mutta edelleen poliittisesti vaarallista käsitystä Suomesta "lännen etuvartiona" ikuisesti inhaa itää vastaan ja suomalaisista "idän laumojen" urheina torjujina, pohjolan helleeneinä.

"Todelliset perivihollisemme on ollut Ruotsi, ei Venäjä."

Pysyviä vihollisia ei ole, ainoastaan pysyviä intressejä - ja 21. vuosisadan todellisuudessa Suomella ja Venäjällä on paljon enemmän yhteisiä etuja kuin Suomella ja Ruotsilla.

Koroljov kirjoitti :"Kuitenkin Ruotsin kuningasvaltaa kiinnostivat aina muut ilmansuunnat enemmän kuin Itämaa. Etenkin 1600-luvulla Ruotsi kohdisti huomionsa Saksan, Tanskan, Puolan ja Baltian suunnalle ja Suomi lyötiin laimin. Itämaan joukot saivat torjua monta venäläishylökkäystä omin vähäisin voimin - kunnes torjumiseen ei suuressa Pohjan sodassa enää kyetty."


Asia oli juuri noin.


"Talvi-ja jatkosota taas käytiin MONIkansallista Neuvostoliittoa vastaan ja sitä johti gruusialainen diktaattori."

Koroljov kommentoi tätä:"On muistettava että juuri venäläiset olivat neuvostojärjestelmän ja stalinismin ensimmäisiä ja suurimpia uhreja."


Kyllähän asia noin oli. Stalinin valtakausi kävi venäläsisille monessa suhteessa raskaaksi.


"Tätä totuutta maamme historiankirjoitus tarkoituksellisesti välttelee."


Koroljov kommentoi:"Suomen russofobisessa valtamediassa ja myytillisessä historiankuvassa Neuvostoliiton politiikkaa ja Stalinin rikoksia käytetään nyky-Venäjän ja -venäläisten demonisoimiseen. Sitkeästi ylläpidetään vanhaa mutta edelleen poliittisesti vaarallista käsitystä Suomesta "lännen etuvartiona" ikuisesti inhaa itää vastaan ja suomalaisista "idän laumojen" urheina torjujina, pohjolan helleeneinä."


Suomen valtamedia ja suomalaiset yleensäkin ovat varovaisia Venäjän suhteen. Venäjää pidetään jossain määrin arvaamattomana valtiona. En kutsuisi tuota ajattelutapaa russofobiseksi. Venäläisiä demonisoi täällä hyvin harva. Useassakin mielessä Suomi on edelleen läntinen maa, ja jos Venäjä pyrkii ekspansioon, niin silloin Suomesta tulee taas Lännen etuvartio. Kyse on paljolti siitä, mihin Venäjä lopulta Suomen suhteen pyrkii. Jos Venäjän tavoitteet ovat rauhanomaiset, niin monipuoliselle yhteistyölle Venäjän ja Suomen välillä on turha asettaa esteitä.


"Todelliset perivihollisemme on ollut Ruotsi, ei Venäjä."


Koroljov:"Pysyviä vihollisia ei ole, ainoastaan pysyviä intressejä - ja 21. vuosisadan todellisuudessa Suomella ja Venäjällä on paljon enemmän yhteisiä etuja kuin Suomella ja Ruotsilla."


Lause kai meni niin, ettei suurvalloilla ole pysyviä ystäviä eikä vihollisia, niillä on vain intressejä. Mutta noin periaatteessa olet oikeassa: Venäjä tarjoaa monessa suhteessa laajempia mahdollisuuksia kuin piskuinen Ruotsi. Tämä olisi syytä muistaa.

Miksi isoviha tapahtui? Koska Ruotsi oli laiminlyönyt Suomen puolustamisen, mutta ei silti ollut valmis rauhaan Venäjän kanssa Pultavan murskatappiosta ja Viipurin menetyksestä huolimatta. Suomi oli jo tuossa vaiheessa Ruotsille vain pelinappula, vaihtorahaa, aina uhrattavissa.

Koroljov kirjoitti:

Miksi isoviha tapahtui? Koska Ruotsi oli laiminlyönyt Suomen puolustamisen, mutta ei silti ollut valmis rauhaan Venäjän kanssa Pultavan murskatappiosta ja Viipurin menetyksestä huolimatta. Suomi oli jo tuossa vaiheessa Ruotsille vain pelinappula, vaihtorahaa, aina uhrattavissa.

Koroljov kirjoitti :"Miksi isoviha tapahtui? Koska Ruotsi oli laiminlyönyt Suomen puolustamisen, mutta ei silti ollut valmis rauhaan Venäjän kanssa Pultavan murskatappiosta ja Viipurin menetyksestä huolimatta. Suomi oli jo tuossa vaiheessa Ruotsille vain pelinappula, vaihtorahaa, aina uhrattavissa."


Nyt on sellainen harvinainen tilanne, että olen tässä asiassa täysin samaa mieltä kanssasi. Isonvihan aikaan venäläiset joukot terrorisoivat ja autioittivat Suomea laajalti. Isänpuoleinen sukuni menetti tuolloin jäsenistään yli 80%. Jos me katsomme, miten muualla Euroopassa tuohon aikana kohdeltiin siviiliväestöä, niin kokemukset muistuttivat Suomea Isonvihan aikaan. 30-vuotisen sodan aikana osa Saksan pienistä valtioista meneti väestöstään 5/6 sotajoukkojen terrorin, nälän ja tautien vuoksi. Suuren Pohjan sodan aikana Kaarle XII oli antanut Puolassa määräyksen, että tietyt alueet oli autioitettava, eikä siinä saanut säästää edes sylilapsia. Voidaan siis sanoa, että suomalaiset saivat sen, mitä Ruotsin kuningas aikoinaan tilasi. Isonvihan aikaiset kovat kokemukset muokkasivat suomalaisten käsityksiä sodista yleensä ja myös suhtautumista Kaarle-kuninkaaseen. Ruotsissa hän on edellen suuresti ihailtu sotilaskuningas, mutta Suomesa kiinnistetään aina huomiota hänen politiikkansa varjopuoliinkin.

Pikkuvihan aikana venäläiset terrorisoivat myös suomalaisia siviilejä, mutta tuolloin rauha saatiin melko nopeasti aikaan. Suomalaiset siviilit kärsivät kuitenkin Ruotsin hattu-puolueen seinähullusta hyökkäyssodasta. Suomen sodan aikana 1808-1809 venäläisten sotilaiden käyttäytyminen oli asiallista, paikoittain jopa herrasmiesmäistä.