Nyt kun jokainen on tietoinen viimeaikoina tapahtuneesta paavin erosta, katson oikeudeksi selittää MAP-kirkon presidentin ja paavin virkojen eron toisiinsa nähden.
Meillä kirkon presidentti ja kaksitoista apostolia ovat virkoihin asetamisen jälkeen koko elinajan kyseisissä viroissa. Kun kirkon presidentti kuolee, niin virkaiältään vanhin apostoli ja kahdentoistan apostolin koorumin presidentti astuu kirkon johtoon ja sille siirtyy vastuu ensimmäisen presidenttikunnan järjestämisen.
Tapoihin kuuluu että tämä vanhin apostoli erotettaan kirkon presidentiksi ja hän valitsee ja kutsuu kaksi neuvontajaa itselleen.Sen jälkeen kahdentoistaan koorumiin kutsutaan innoituksen kauta auki jääneisiin paikoihin uudet henkilöt niin että apostolien määrä pysyy kahtenatoistana.
Kun kirkon presidentti sairastuu tai toimibtakyky heikenee vanhenemisen vuoksi, niin se delagoi osan valtuuksistaan neuvonantajille. Tämä tilanne kestää niin kauan kun kirkon presidentti elää ja tämän kuollessa ensimmäinen presidenttikunta hajoaa ja neuvonantajat palaavat omille paikoilleen (siinä tapauksessa että ovat apostoleita) ja ensimmäinen presidenttikunta muodostetaan samalla tavalla uudelleen.
Kirkon presidentin, kahden neuvonantajan ja kahdentoistan koorumiin kuuluvien virkojen elinikäinen kesto perustuu siihen, että uskomme Jumalan määräävän jokaisen ihmisen kuolinhetken, joka merkitsee, että kirkkoa johtava presidentti on niin kauan virassa, kuin Jumala tahtoo sen pysyvän siinä.
Siinä vaiheessa kun Kristus haluaa vaihtaa kirkon presidentin toiseen henkilöön virassa oleva kuolee ja sillä hetkellä virkaiältä vanhin apostoli tulee tilalle.
Näin on meidän kesken ja uskomme tämän olevan oikea järjestys. Kirkon johtoon ei valita minkäänlaisilla vaaleilla eikä äänestyksillä, jolloin vältytään vaalijärjestelmän huonoista puolista. Tosin jäsenet hyväksyvät johtavat auktoriteetit ja osoittavat tukensa yleiskonferensissa, mutta minkäänlaista kampanjaa ei käydä johtajien valintojen puolesta.
Profeetta on näin Jumalan kutsumana henkilö, jolla on kaikki pappeuden avaimet kirkon johtamiseen.
Tämä on nähdäkseni ero kirkomme presidentin ja paaviuden vlillä.
Meillä kirkon presidentti ja kaksitoista apostolia ovat virkoihin asetamisen jälkeen koko elinajan kyseisissä viroissa. Kun kirkon presidentti kuolee, niin virkaiältään vanhin apostoli ja kahdentoistan apostolin koorumin presidentti astuu kirkon johtoon ja sille siirtyy vastuu ensimmäisen presidenttikunnan järjestämisen.
Tapoihin kuuluu että tämä vanhin apostoli erotettaan kirkon presidentiksi ja hän valitsee ja kutsuu kaksi neuvontajaa itselleen.Sen jälkeen kahdentoistaan koorumiin kutsutaan innoituksen kauta auki jääneisiin paikoihin uudet henkilöt niin että apostolien määrä pysyy kahtenatoistana.
Kun kirkon presidentti sairastuu tai toimibtakyky heikenee vanhenemisen vuoksi, niin se delagoi osan valtuuksistaan neuvonantajille. Tämä tilanne kestää niin kauan kun kirkon presidentti elää ja tämän kuollessa ensimmäinen presidenttikunta hajoaa ja neuvonantajat palaavat omille paikoilleen (siinä tapauksessa että ovat apostoleita) ja ensimmäinen presidenttikunta muodostetaan samalla tavalla uudelleen.
Kirkon presidentin, kahden neuvonantajan ja kahdentoistan koorumiin kuuluvien virkojen elinikäinen kesto perustuu siihen, että uskomme Jumalan määräävän jokaisen ihmisen kuolinhetken, joka merkitsee, että kirkkoa johtava presidentti on niin kauan virassa, kuin Jumala tahtoo sen pysyvän siinä.
Siinä vaiheessa kun Kristus haluaa vaihtaa kirkon presidentin toiseen henkilöön virassa oleva kuolee ja sillä hetkellä virkaiältä vanhin apostoli tulee tilalle.
Näin on meidän kesken ja uskomme tämän olevan oikea järjestys. Kirkon johtoon ei valita minkäänlaisilla vaaleilla eikä äänestyksillä, jolloin vältytään vaalijärjestelmän huonoista puolista. Tosin jäsenet hyväksyvät johtavat auktoriteetit ja osoittavat tukensa yleiskonferensissa, mutta minkäänlaista kampanjaa ei käydä johtajien valintojen puolesta.
Profeetta on näin Jumalan kutsumana henkilö, jolla on kaikki pappeuden avaimet kirkon johtamiseen.
Tämä on nähdäkseni ero kirkomme presidentin ja paaviuden vlillä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muistuttaa jotenkin Pohjois-Korean vaalitapaa.
Olet siis sieltä syntyisin?
Koska tässä ketjussa on otettu Pohjois-Korean järjestelmä esille, niin voin luetela kirkon organisaation eroja kyseisen maan järjestelmään.
1. Kirkon presidentin kuolema ei synnytä hysteeristä surua, joka näyttää olevan luonteenomaista P-Koreassa vastaavassa tilanteessa.
2. Kirkon presidentin virka ei periydy isältä pojalle, kuten johtajan asema P-koreassa.
3. Kirkossa ei pyritä luomaan jäseniin voimakasta tunnesidetä kirkon profeettaan, jonka vuoksi ei ole merkitystä, onko joku kirkon johdossa 10v. vai 10kk.
Pohjois-Koreassa tarkoituksena näyttää olevan voimakaan tunnesiteen luominen joohtajaan, jonka vuoksi virkaan nimetiin mahdollisimman nuori johtaja, jonka johtokausi toivotaan olevan pitkäkestoinen.
4. Jäsenet kuulevat 2 kertaa vuodessa kirkon presidentin äänen, kokoontuessa kuuntelemaan profeetan puheta.
pohjois-Koreassa maan ylin johtaja ei puhu kansalle, jonka vuoksi ihmiset eivät tiedä, minkälaiinen ääni johtajalla on ( Barbara Demic, Suljettu maa Elämää Pohjois-Koreassa)
5. Jäsenillä on mahdollisuus esittää kantansa kirkon johtajiin nähden jokavuotisissa äänestyksissä vaarnakonferenseissa,, Yleiskonferenseissa ja seurakuntakonferensissa. Pohjois-Korealla kansalla ei ole samaa mahdollisuuta.
Se, mitä vaaleilla tarkoitin, oli se, että virkaan ei esitetä kilpailevia ehdokaita johon kuuluisi ehdokaiden käymä kamppanija toisiaan vastaan. Muuten jäsenillä on vapaus äänestää virkaan esitettävää henkilön puolesta tai vastaan.
Meidän johdossa ei myöskään käytetä äänestyslipuketa katolilaiseen tapaan, jonka perusteella eniten ääniä saanut valitaisiin kirkon presidentiksi, vaan 12 apostolia hyväksyvät uuden ensimmäisen presidenttikunnan.
Halusin tuoda itse esille sen, että kirkon presidentin elinikäinen kesto osoittaa vakauta ja pysyvyyttä tässä muuten muutuvassa maailmassa. Arvostin aikaisemminKatolisessa kirkossa paavin elinikäistä kestoa samasta syystä.
Nyt näyttää siltä, että MAP-kirkko on ainoa uskonnollinen yhteisö ja kristillinen kirkko, jossa pysyvät arvot ja vakaa hallinto.
Nuo ovat vain kosmeettisia eroja ja osittain kirjoitit väärinkin.
Väärin oli myös tuo kohta, jossa sanoit, että valittiin mahdollisimman nuori johtaja. Muita vaihtoehtoja ei ollut isältä pojalle valinnassa, koska vanhempi veli ei ollut sovelias. Hän ei edes asu Pohjois-Koreassa. Vanhempi olisi varmaankin ollut kenraaleille mieluisampi vaihtoehto. Valittiin siis täsmälleen sen ikäinen kuin mitä ainoa käytännön vaihtoehto suoraan degeneroituvassa polvessa oli...
Samaa Pohjois-Korean ja Map-kirkon johtajan valinnassa on se, että valinnan tekee pieni sisäpiiri. Demokratia on hyvin kaukana. Propagandalla rivikansalaiset uskotellaan ajattelemaan, että valinta on aina jokatapauksessa OK.
Kirkon presidentti on Jumalan kutsuma. Hän on Herran valmentama ja valmistama kyseiseen tehtävään.
Thomas S Monson on Jumalan profeetta tänäpäivvänä.
Paavi oli viisas kun sanoi " välillä tuntui kuin Herra olisi nukkunut " voin sanoa, meillä ei tunnu siltä. Paavi kuitenkin sanoi ja luotti että Herra johdattaa häntä päätöksensä jälkeen, siinä olikin varmasti oikeassa. Uskon että tuo oli paavin viisain päätös hänen iänkaikkisuusperspektiivissään. Hän ehtii vielä lähestyä Herraa paljon. Rooman temppelikin valmistuu pian, ehtisi vaikka siihen. Rooman yksi seurakunta on n 3,5km vatikaanista. Katolinen kirkko tarvitsee paljon lisää miespappeja, naimattomia ja selibaatissa eläviä. Siinä on suuri haaste tuleville vuosille. Moni lupaava hyvä papinalku päätyy opettajaksi ja monillle muille aloille.
Hyvä kirjoitus tuo ensimmäinen. Kiitos siitä.
"Jumalan valitsema". Siis pohjoiskorealaiseen tyyliin...
päästä valitsemaan uskonnolliset johtajatkin?
Ei mutta ei pidä myöskään valehdella, että Jumala valitsee. Jos niin olisi, silloihan valinta olisi parasta suorittaa arvalla. Kyllähän Jumala osaa valita oikean arvan.
Jos te mormonit todella luotatte Jumalaan, silloin arpalippujen joukossa olisi vainut olla vaikka Vesa-Matti Loirin nimi.
Jos sen sijaan käytetään ihmismieltä Jumalan välikätenä, väärinkäytösten ja sekoilujen vaara on suuri.