tämä tuntematon tie,
kai mua eteenpäin vie.
silti takaperin kulkevani tunnen,
luulen kai löytäväni kadotetun onnen.
katosi voimani viimeinen taistealla tuskaa
vastaan,
vastaan sitä kaikkea pahaa,
jonka jokainen vain allensa tallaa.
tallaa,
kunnes se sieltä maasta irtoaa,
jaloin turha koittaa sitä takaisin polkea.
se nousee luokse ihmisen,
joka kerran antaa sille vallan.
valtaa ei pimeydellä saisi antaa,
silti jokainen sitä mukanaan kantaa.
kenellä on voima vastustaa,
kenet on vielä mahdollisuus pelastaa.
pelastaa,
voimalla hyvyyden, kauneuden ja rakkauden.
rakkauden,
joka jo käsiini hiljaa hajoaa.
hajoaa,
pieniksi sirpaleiksi, teräviksi ja pistäviksi.
pistäviksi,
kuin sanat, joita ei koskaan voi peruuttaa.
sanat ovat vain sanoja,
vain täynnä kirjaimia.
ei niillä voi totuutta kuvata,
ei totuutta edes tunneta.
tunnetaan,
syvällä sisällä,
mutta ne sanat eivät sitä tiedä.
täysin tyhjiä sanoja,
vailla mitään tarkoitusta,
on elämäni tulvillaan.
en silti anna pimeydelle valtaa,
vaikka se minut jo omistaa.
taistelen,
kunnes elämä minusta katoaa.
elämä hiipuu,
pimeyden voimat sen valtaan saa.
kauneuden kaiken kadottaa,
syvään kuiluun hautaa.
kai mua eteenpäin vie.
silti takaperin kulkevani tunnen,
luulen kai löytäväni kadotetun onnen.
katosi voimani viimeinen taistealla tuskaa
vastaan,
vastaan sitä kaikkea pahaa,
jonka jokainen vain allensa tallaa.
tallaa,
kunnes se sieltä maasta irtoaa,
jaloin turha koittaa sitä takaisin polkea.
se nousee luokse ihmisen,
joka kerran antaa sille vallan.
valtaa ei pimeydellä saisi antaa,
silti jokainen sitä mukanaan kantaa.
kenellä on voima vastustaa,
kenet on vielä mahdollisuus pelastaa.
pelastaa,
voimalla hyvyyden, kauneuden ja rakkauden.
rakkauden,
joka jo käsiini hiljaa hajoaa.
hajoaa,
pieniksi sirpaleiksi, teräviksi ja pistäviksi.
pistäviksi,
kuin sanat, joita ei koskaan voi peruuttaa.
sanat ovat vain sanoja,
vain täynnä kirjaimia.
ei niillä voi totuutta kuvata,
ei totuutta edes tunneta.
tunnetaan,
syvällä sisällä,
mutta ne sanat eivät sitä tiedä.
täysin tyhjiä sanoja,
vailla mitään tarkoitusta,
on elämäni tulvillaan.
en silti anna pimeydelle valtaa,
vaikka se minut jo omistaa.
taistelen,
kunnes elämä minusta katoaa.
elämä hiipuu,
pimeyden voimat sen valtaan saa.
kauneuden kaiken kadottaa,
syvään kuiluun hautaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin totta että sattuu..
samaa mieltä edellisen kanssa...
Luin ainaki kolmasti ja aina
löysin siitä uutta..
Upeita textejä!