Viikko?

Olen uhrannut taas tämän viikon ostaakseeni lisää vuokra-aikaa kotiini. Olen kuitenkin tehnyt päätökseni kysyä esimieheltä vuokra huonetta (komeroa) koska käytännössä asun kuitenkin työpaikallani.

Toinen lempipaikkani maailmassa, (käynti laskurin mukaan) on ah, aina niin lämmin ja vastaanottava s-market, tai alko, asiakaskunta joskus hieman sekoittaa. Mutta miten onnellinen olen, kun sama kana, makkara paketti ja maito ovat aina omilla samoilla paikoillaan, ettei tarvitse kuin tanssia läpi käytävän kohti ihanaa kassa herraa, joka lienee iskenyt silmänsä minuun, koska haluaa aina askin oston yhteydessä ihailla olemustani myös passikuvasta.

Kun selviän metro asemalle (ainoana selvänä siellä) nautin, kun pakkanen tappaa hiljaa jalkojani ja tuuli tuivertaa ihmis eritteiden tuoksun nenäni alle. Nousen metroon ja luon yleisilmäyksen siitä, kuka kanssamatkustajista olisi kaikkein epäsosiaalisin ja vähiten huuruissa. Istun edellisen asiakkaan jäljiltä lämmitetylle penkille ja kuvittelen "sitä onnellista paikkaa" kunnes saavun määränpäähäni.

Hei koti! Hei tiski! Hei pyykit! Minä täälä kodin valtiatar, Kun olen raivannut tieni keittiöön, on ruoka aika. Hemmottelu päivä edessä, nuudeleita ja....ne mausteet mitkä tulee nuudeleitten mukana.

Prima illallisen jälkeen otan illan työkalupakin esille saippua ja hammasharja, ja iloisena arjeen ihmeenä huomaan, että rakas hammasharjani on täyttänyt vuoden ja se hymyilee minulle onnellisena. Kun olen huoltanut itseni uppoan vuoteeseeni ja otan esille puhelimeni, ja pelaan muutaman erän tasohyppelyä. Puolen tunnin ja kahden tason jälkeen suljen lamppuni ja käyn unille. Mietin, että pidän tyynystäni paljon ja kerron sen sille. Vaivun tyytyväisenä uneen ja odotan seuraava ammua innosta ja onnesta piukeana.