Korljov kirjoittaa eräässä ketjussa jotenkin näin: " Ihmiset ja kansat ovat tasa-arvoisia Jumalan edessä." Mutta sen jälkeen jatkaa, että suurvallalla on "vapaampi liikumatila", jonka vuoksi Suomen olisi pitänyt myöntyä NL:n tahdon mukaiseen rajojen siirtelyyn.
Voitaisiin kuitenkin mietiä, miten Jumala suhtautuu asiaan:
5. Mooses19:
14. Älä siirrä lähimäisesi rajaa, jonka entiset polvet ovat määränneet sinun perintöosallesi maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi.
5. Mooses 27:
17. Krottu olkoon se, jioka siirtää lähimmäisensä rajan.
Job.24:
2. Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
Ap.t.17:
26. Ja (Juma) on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan koko maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.
5. Moos.32:
8. Kun Korkein jakoi perinnön kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset,
silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
Viimeisinä lainatuissa jaeissa sanotaan, että Jumala oli määränyt kansoille rajat, jonka sisällä asuisivat. Koska valtioiden rajat noudattavat yleensä kansallisuuksien asuinalueen mukaan, niin sillä perusteella voidaan sanoa, että valtioiden rajat ovat myös Jumalan säätämiä.
Toinen huomionarvoinen seika on kilto siirtää "lähimmäisesi rajaa", jonka on aikaisemmat sukupolvet ovat määränneet. Koska "lähimmäinen" voidaan määritellä myös naapurikansoja, tätä kohtaa voidaan soveltaa niin, että aikaisemmin sovittuja valtioiden välisiä rajoja ei saisi siirrellä, vaan niiden pitäisi olla pysyviä.
Tältä pohjalta tarkasteltuna suomalaisten kanta v.1939 neuvottelujen yhteydessä oli perusteltu ja lähtökohtaisesti oikea. Stalinin asenne oli taas väärä.
Hitler perusteli elintilan hankimisen oikeutusta sillä, että valtoiden rajat eivät ole Jumalan asettamia. Ymmärrän, että Stalinilla oli samanlainen asenne koska oli ateisti. Neuvostoliiton tunnuslauseena oli kuitenkin:
" Neuvostoliitto ei havittele tuumaakaan toisten valtioiden maata, mutta se tulee myös puolustamaan jokaista tuumaa omasta maastaan."
Tuollaisen lausunnon pohjalta olisi ollut loogista odottaa sivistynyttä suhtautumista rajojen kunnioittamista kohtaan. Suomen ja NL:n raja oli sovittu ensimmäisen kerran v.1812 jolloin Vanha-Suomi palautettiin muun Suomen yhteyteen ja toisen kerran Tarton rauhansopimuksessa v.1920.
Vapaus valita oma asuinpaikka kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Eräiden Karjalassa asuvien kohdalla tuo perusoikeus oli uhatuna v.1939 koska Neuvostoliitto haviteli elintilaa puna-armeijalle ( ja Hitler hanki elintilaa saksalaisväestölle). Erityisesti Suursaaren asukaiden perusoikeudet olivat uhattuina, ja Suomen hallitus oikeutetusti asetui puolustamaan niitä. Onhan valtion yhtenä velvollisuutena suojella kansalaistensa oikeuksia.
Voitaisiin kuitenkin mietiä, miten Jumala suhtautuu asiaan:
5. Mooses19:
14. Älä siirrä lähimäisesi rajaa, jonka entiset polvet ovat määränneet sinun perintöosallesi maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi.
5. Mooses 27:
17. Krottu olkoon se, jioka siirtää lähimmäisensä rajan.
Job.24:
2. Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
Ap.t.17:
26. Ja (Juma) on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan koko maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.
5. Moos.32:
8. Kun Korkein jakoi perinnön kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset,
silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
Viimeisinä lainatuissa jaeissa sanotaan, että Jumala oli määränyt kansoille rajat, jonka sisällä asuisivat. Koska valtioiden rajat noudattavat yleensä kansallisuuksien asuinalueen mukaan, niin sillä perusteella voidaan sanoa, että valtioiden rajat ovat myös Jumalan säätämiä.
Toinen huomionarvoinen seika on kilto siirtää "lähimmäisesi rajaa", jonka on aikaisemmat sukupolvet ovat määränneet. Koska "lähimmäinen" voidaan määritellä myös naapurikansoja, tätä kohtaa voidaan soveltaa niin, että aikaisemmin sovittuja valtioiden välisiä rajoja ei saisi siirrellä, vaan niiden pitäisi olla pysyviä.
Tältä pohjalta tarkasteltuna suomalaisten kanta v.1939 neuvottelujen yhteydessä oli perusteltu ja lähtökohtaisesti oikea. Stalinin asenne oli taas väärä.
Hitler perusteli elintilan hankimisen oikeutusta sillä, että valtoiden rajat eivät ole Jumalan asettamia. Ymmärrän, että Stalinilla oli samanlainen asenne koska oli ateisti. Neuvostoliiton tunnuslauseena oli kuitenkin:
" Neuvostoliitto ei havittele tuumaakaan toisten valtioiden maata, mutta se tulee myös puolustamaan jokaista tuumaa omasta maastaan."
Tuollaisen lausunnon pohjalta olisi ollut loogista odottaa sivistynyttä suhtautumista rajojen kunnioittamista kohtaan. Suomen ja NL:n raja oli sovittu ensimmäisen kerran v.1812 jolloin Vanha-Suomi palautettiin muun Suomen yhteyteen ja toisen kerran Tarton rauhansopimuksessa v.1920.
Vapaus valita oma asuinpaikka kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Eräiden Karjalassa asuvien kohdalla tuo perusoikeus oli uhatuna v.1939 koska Neuvostoliitto haviteli elintilaa puna-armeijalle ( ja Hitler hanki elintilaa saksalaisväestölle). Erityisesti Suursaaren asukaiden perusoikeudet olivat uhattuina, ja Suomen hallitus oikeutetusti asetui puolustamaan niitä. Onhan valtion yhtenä velvollisuutena suojella kansalaistensa oikeuksia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.