Jeesuksen tunnusteot saivat kaikki hämmästymään. Kun mykäksi tiedetty ja tunnettu mies alkoi puhua, oli pakko myöntää tapahtunut ihmeeksi. Mutta epäuskoisen sydäntä ihmekään ei kääntänyt: vastustajat syyttivät Jeesusta paholaisen kätyriksi. Kirkkain silmin he väittivät ihmeen todistavan Jeesuksen olevan pahan puolella. Kieroutuneet ajattelijat tarvitsivat tukiopetusta loogisessa päättelyssä.
Jeesuksen tunnusteot olivat merkkejä Jumalan valtakunnan tulemisesta. Tähän maailmaan tuli jotakin uutta sen ulkopuolelta: syntiinlankeemuksen jälkiä, elämää sortavia sairauksia ja orjuuttavia pelkoja otettiin pois ihmistä painamasta, pahoja henkiä ajettiin ulos. Se kaikki oli esimakua ja esimerkkiä siitä, millaista on kerran taivaassa. Sieltä synti, kuolema ja Paholainen ovat poissa kokonaan. Silloin palataan alkuun ja paratiisin, jossa kaikki oli Jumalan luomistyön – ja pelastustyön! – jäljiltä sangen hyvin.
Me ihmiset olemme niin tottuneet elämäämme kuoleman varjon maassa, ettemme osaa ajatella emmekä uskoa, että näin ei ollut alussa. Epäusko on meille synnynnäistä ja luontaista ja sillä tavalla paholainen pitääkin meidät vallassaan – ”reaalisosialismissa”.
Onneksi meitä ei ole jätetty pimeyteen! Herra Jeesus on tullut taivaasta maan päälle kukistaakseen pahan vallan. Hän on väkevämpi ja hän voittaa vastustajan.
Kun puhutaan Väkevästä ja hänen voitostaan, on hyvä muistaa miten Herramme sen teki. Ei hän käyttänyt ohjuksia taikka joukkovoimaa. Herramme luopui hyvästä asemastaan heikompien hyväksi. Hän suostui syyttömänä kärsimään ja häväistynä kuolemaan, koska sen osan ja tehtävän oli Isä hänelle varannut. Ristin ja uhrin kautta paholainen lopullisesti voitettiin.
Tänään meitä Jeesuksen omaksi kasteessa ”ristittyjä” kutsutaan ja rohkaistaan samalle puolelle Herramme kanssa. Taistelemaan Jumalan sanan puolesta. Osoittamaan rakkautta heikommille veljille ja sisarille teoin ja rukouksin. Se ei ole helppoa niin kuin ei taistelu ole koskaan. Mutta vain Jeesuksen puolella on lupaus voitosta. ”Täällä kannat ristiäsi, seppeleen saat taivaassa.”
Jeesuksen tunnusteot olivat merkkejä Jumalan valtakunnan tulemisesta. Tähän maailmaan tuli jotakin uutta sen ulkopuolelta: syntiinlankeemuksen jälkiä, elämää sortavia sairauksia ja orjuuttavia pelkoja otettiin pois ihmistä painamasta, pahoja henkiä ajettiin ulos. Se kaikki oli esimakua ja esimerkkiä siitä, millaista on kerran taivaassa. Sieltä synti, kuolema ja Paholainen ovat poissa kokonaan. Silloin palataan alkuun ja paratiisin, jossa kaikki oli Jumalan luomistyön – ja pelastustyön! – jäljiltä sangen hyvin.
Me ihmiset olemme niin tottuneet elämäämme kuoleman varjon maassa, ettemme osaa ajatella emmekä uskoa, että näin ei ollut alussa. Epäusko on meille synnynnäistä ja luontaista ja sillä tavalla paholainen pitääkin meidät vallassaan – ”reaalisosialismissa”.
Onneksi meitä ei ole jätetty pimeyteen! Herra Jeesus on tullut taivaasta maan päälle kukistaakseen pahan vallan. Hän on väkevämpi ja hän voittaa vastustajan.
Kun puhutaan Väkevästä ja hänen voitostaan, on hyvä muistaa miten Herramme sen teki. Ei hän käyttänyt ohjuksia taikka joukkovoimaa. Herramme luopui hyvästä asemastaan heikompien hyväksi. Hän suostui syyttömänä kärsimään ja häväistynä kuolemaan, koska sen osan ja tehtävän oli Isä hänelle varannut. Ristin ja uhrin kautta paholainen lopullisesti voitettiin.
Tänään meitä Jeesuksen omaksi kasteessa ”ristittyjä” kutsutaan ja rohkaistaan samalle puolelle Herramme kanssa. Taistelemaan Jumalan sanan puolesta. Osoittamaan rakkautta heikommille veljille ja sisarille teoin ja rukouksin. Se ei ole helppoa niin kuin ei taistelu ole koskaan. Mutta vain Jeesuksen puolella on lupaus voitosta. ”Täällä kannat ristiäsi, seppeleen saat taivaassa.”
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Mutta epäuskoisen sydäntä ihmekään ei kääntänyt: vastustajat syyttivät Jeesusta paholaisen kätyriksi."
Näitä "ihmeitä" tapahti jo Jeesuksen aikana. Hän tuntee ihmisen sielun ja mielen ja ajatuksetkin. Tällaisia me olemme. Herra anna anteeksi ja armahda meitä.
Keskustelu aiheesta jatkuu...
Juntunen: "Jalovaaran maailmankuva on demonisoitunut"
Jan Ahonen 05.03.2013 15:03
JuntunenSeppojpgPirkko Jalovaaran kanssa takavuosina kirkkoja kiertänyt pastori Seppo Juntunen on sanoutunut aiemmin Helsingin Sanomien haastattelussa irti entisen yhteistyökumppaninsa linjasta. Juntunen sanoo Kotimaa24:lle ymmärtävänsä jos joku pitää hänen kritiikkiään kaunapuheena.
- Minusta kuitenkin näistä asioista kannattaa ja pitää puhua. En ole mielestäni jäävi, olen seurannut tätä kehityskulkua läheltä, joten jos en ottaisi kantaa, niin en olisi itselleni rehellinen. Emme ole enää yhteisellä asialla, Juntunen sanoo ja viittaa raamatunkohtaan (Matt. 7: 22-23), jossa Jeesus irtisanoutuu hänen nimissään ihmetekoja tehneisiin, mutta nasaretilaiselle lopulta vieraisiin henkilöihin.
Juntunen myöntää joutuvansa tekemisiin MOT-ohjelmassa kuvattua vastaavien tilanteiden kanssa, mutta hänestä silloin kyseessä on ollut rukous sairaan puolesta, ei henkien ulosajaminen.
- Sen voin kyllä silti sanoa, että paha pelkää ristinmiestä, Juntunen täydentää.
Juntunen kertoo myös puhuneensa ja kirjoittaneensa teemasta julkisesti. Hän myös sanoo olleensa Jalovaaran julistuksen epäterveistä piirteistä yhteydessä kahteen nyt jo eläkkeellä olevaan piispaan sekä kirkkohallitukseen jo kauan ennen kuin asia nyt nousi julkisuuteen. Hän kokee jääneensä yhtä poikkeusta huolimatta vaille vastakaikua.
- Kyse on siitä riittääkö perusevankeliumi vai tarvitaanko sensaatiota. Sensaatioiden kautta palvelu muuttuu riistoksi. Luulen menettäneeni paljon kannattajia ja kuuntelijoita sillä, että olen halunnut nostaa asian keskusteluun. Yhteistyö luterilaisten seurakuntien kanssa on kuitenkin mielestäni toiminut hyvin.
Juntunen kiittelee piispa Tapio Luoman televisiossa ottamaa kantaa, että rukoustoiminnan tavoitteena tulisi olla se, että ihmisen sijaan esillä on Jumalan.
Juntusesta Jalovaaran maailmankuva on "demonisoitunut". Juntunen arvioi kuitenkin, että kirkon tulkinta pahoista hengistä on muuttunut viime vuosina, "vihollinen on siivottu pois".
- Näitä asioita ei voi täysin psykologisoida. Kaikesta huolimatta paholainen on olemassa ja hän voi hyvin.
Pirkko Jalovaara tuli tutuksi luterilaisissa piireissä juuri Juntusen yhteistyökumppanina ja Juntunen katsoo Jalovaaran saavuttaneen näin "kirkkokelpoisuuden". Juntunen ei kuitenkaan tätä täysin kadu, vaan pitää kantapään kautta saatua oppia tärkeänä oman julistustyönsä kannalta.
Kotimaa24:n tavoittama Pirkko Jalovaara ei halunnut kommentoida Juntusen esittämiä näkemyksiä.
Olin kuuntelemassa tätä juntusta pari vuotta sittn, minulle hän ainakin oli pettymys, saarna ei puhutellut tuhtui että hän oli keskittynyt pelkkään kaatamiseen, oli kuin heinämies, minä päätin etten tuohon jonoon mene... Liian showta se oli.
Ehkäpä toimittajan lahjoja enemmänkin. Hyvin haastatteli vierastaan kun kerran olin tilaisuudessa. Ei kuitenkaan sitä palavaa Jumalan sanaa, mitä kaivataan.
Kun Suomen kirkkoihin tuli naispapit, oli kansa puolesta ja vastaan.
Eräs kuuluisa miesevankelista mainitsi hauskasti haastattelussa pappi-sanastakin, jtkn, että Jeesus asetti apostoleja ja hänellä oli opetuslapsia perheineen jne. Että mitähän on erikseen sitten pappi?
Moni suomalainen oli sitä mieltä, että kirkon paimenetkin olivat leipäpappeja valtaosa, niin mitä eroa enää, jos nainen ottaa ohjat käsiin. Ja erittäin siunattua, jos naispappi on oikeasti Pyhän Hengen voimassa saarnaava.
Pappi Juntunen on eroittunut ihanasti kolleegoistaan ja kuten hän toteaakin "kantapään kautta" saadusta opistaan tärkeänä omassa julistustyössään.
Edesmennyt Hilja Aaltonen oli Jumalaa palveleva kutsumuksessaan, mutta ei pappi. Samoin on ollut Pirkko Jalovaara ja samoin moni muu suomalainen naisevankelista.
Tästä tulee väistämättä ajatus, että kuten Raamatun Sanan mukaan oli apostolit miehiä ja seurakunnan paimeneksi piti olla YHDEN NAISEN MIES, niin joskohan nyt tuossa on ongelman ydin eli pappiasiassa?
Toivoisikin Suomen miehiltä ja miespapeilta todellista selkärankaa ja tarttumista totuudessa Raamatun Sanan mukaiseen julistukseen Pyhässä Hengessä.
Pelottomasti nuhdellen kansaa ja parnnukseen opettaen ja saattaen. Ja sanomalla synti synniksi, kuten Ramatussa ilmoitetaan. Näin he palauttavat ja vapauttavat ainakin äitipapit todelliseen Raamatun mukaiseen työhönsä perheensä ja perhekuntansa kasvatustehtävään ja hoitoon. Ja opettamaan nuoria äitejä, miten lapset kuuluu kasvattaa rakkaudessa ja rauhassa.
Kotiman antia pahasta. Kuka siis kykenee heittämään pahan ulos..
Perisynti ja tekosynti
Juha Heinilä
Kirjoitti Juha Heinilä 07.03.2013
Jeesus sanoo: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." (Mark. 7: 20-23)
Mikä on pahin synti, jonka tiedät?
Kuinka pystymme olemaan tekemättä syntiä omaa ruumistamme vastaan (vert. 1. Kor. 6: 18)?
Jeesuksen opetuksen mukaan meidän sydämessä on pahuutta; miksi emme pääse tästä pahuudesta kokonaan eroon, vaikka muuttaisimme elämäntapojamme; mikä avuksi?
No, kuka sen heittää? Joko on paha heitetty kirkosta. Entä seurakunnasta?
Kerrotaan, että Jumala katui tehneensä ihmisen ennen vedenpaisumusta ja päättäneen hävittää ihmisen maanpäältä. Koska naiseten ja enkelien väliset sukupuolisuhteet olivat turmelleet Jumalan luomistyön ja maailma oli täyttynyt väkivallalla ja pahuudella. On tiettävästi ainutkertainen tapahtuma kun Jumala katuu tehneensä jotakin.
Väkivalta ja pahuus on meidänkin päivinä tosiasia, odotelkaamme vain kun Jumala katuu taas tehneensä ihmisen.
Synti, pelkkää perimääkö jolle emme voi mitään?
Turmeltuneita ollaan ja pahasti. Itse koen ongelmaksi sen, että elävässä uskossa olevat ihmiset eivät nosta ääntään kun oikein lainsäädännöllä päätetään luopua moraalista. Raamatun opetuksista nyt puhumattakaan. Ymmärrän, että pimeys pimenee vielä lisää ja sitten ...
Luther - säätiön sivuilta.
"Suomen luterilaisessa kirkossa on viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtunut voimakas kehitys pois siitä kristillisestä kirkosta, joka elää ja näkyy tuntomerkeissään. Vaikka Jeesuksen lupauksen mukaan hänen seurakuntansa pysyy tässä maailmassa loppuun asti, eivätkä helvetin portit sitä kukista (Matt. 16:18), niin kirkon osa voi toki turmeltua kirkon vastakohdaksi ja muuttua Antikristuksen tyyssijaksi, Kainin kirkoksi, joka leppymättä vainoaa oikeaa Aabelin kirkkoa, oikeita Jumalan lapsia. Kirkko varsinaisesti elää jumalanpalveluksissa, missä evankeliumi opetetaan ja saarnataaan ja pyhät sakramentit toimitetaan evankeliumin mukaisesti. Kun kirkko itse on haluton ja kykenemätön tarjoamaan oman oppinsa mukaista jumalanpalveluselämää, kun se päinvastoin määrätietoisesti toimii sellaista vastaan ja ryhtyy kiristämään oikeudella vihkiä pappeja, jokaisen kristityn vapaus, oikeus ja velvollisuus on ryhtyä toimenpiteisiin kirkon puhdistamiseksi ja uudistamiseksi."
"Jeesuksen tunnusteot olivat merkkejä Jumalan valtakunnan tulemisesta. Tähän maailmaan tuli jotakin uutta sen ulkopuolelta: syntiinlankeemuksen jälkiä, elämää sortavia sairauksia ja orjuuttavia pelkoja otettiin pois ihmistä painamasta, pahoja henkiä ajettiin ulos."
Näin Jeesus toimi ja hänellä on kaikki valta. Jokaisen polven pitää notkistuman kerran hänen edessään.
Täällä kannamme ristiä, seppeleen saamme taivaassa. Sitä odotellessa: Siunausta.