Neuvokaapa

Onko hihhulointi ykkösasia elämässä? Kun luetaan raamatunjakeita, siinä ei vielä mitään pahaa. Kuitenkin on näitä lieveilmiöitä, sitä tuskin kukaan uskis kieltää. Mikä on se tuska, joka hyvän varjolla lankeaa pahaan? Eheyttämisen sijasta tulee hajottaminen. Kun pyritään täydelliseen, kuin entisessä Neuvostoliitossa, siis synnittömyyteen ja suurimmat synnit tehdään silloin. Sitten tulee mitä eriskummallisempia loppuhuipennuksia. Ihminen on inhimillinen olento, turha olla muuta kuin on, maan matonen. Kilpajuoksu on itestään p.erkeleestä ja esittää muuta kuin on, siis heikko, mutta ajatteleva. Tämä on siis jotain tekopyhää kuplassa elämistä, yrittää vaatia jotain ihmetekoja itseltä joka on luontoa vastaan. Sitten nämä yli-ihmiset hengen isät hairahtuu vaikka mihin, syntiin kaksinkertaiseen.

Parempi siis luovuttaa ja sanoa, ettei minusta mihinkään ihmetekoihin ole ja sitten katsoa elämää uusin silmin, kun sen suorittamisen painolasti lähtee harteilta, monesti pätee työelämässä tämä. Kaikkea ei tarvi osata. Se on siis se menestymisen kirous, joka tuhoaa ihmiselämiä, kun pitää olla superhyvä ja sitten hairahdutaan rankemman kautta. Esimerkkejä en viitsi kaivella.