Naisten yksinäisyyden syynä on nirsous

:D vaikutat vähän suuruudenhullulta, et lainkaan mukavalta, etkä kiltiltä. Kuvitteletko tosiaan et kunnollisen miehen määritelmään riittää se että "ei ryyppää ja hakkaa"? Mä seurustelin itseään kilttinä mainostavan, ujon miehen kanssa, jolla ei ollut yhtään omia kavereita ja joka ois halunnut olla mun kanssa ihan koko ajan, ihan kaiken mahdollisen ajan opiskelupaikan ulkopuolella. Hän oli sairaan mustasukkainen mun kavereista ja harrastuksista ja lopulta jopa siitä että moikkasin vanhempiani viikonloppuisin silloin tällöin. Mies mökötti, tiuski, kehui itseään ja pakotti mut kehumaan itseään. Sai kauheita kilareita siitä että halusin välillä muutakin elämää kuin hänet, esim. vaikka jumppaan yksin. Ei varmaan tartte kertoa että kun päätin suhteen niin toi "Kiltti ja kunnollinen" vainosi mua yli vuoden kuin mielipuoli.
Oikeesti kiltti on henkisesti tasapainossa eikä uhoa nettipalstoilla olevansa joku "harvinaislaatuinen unelmapakkaus"!! Kuulostaa niin tutulta, hrrrr.

Ihan hienoja, arvostettavia ominaisuuksia, mutta kyllä suhde vaatii muutakin.

Noin minäkin ajattelin kunnes.. Olen siis 36 vuotias mies enkä koskaan seurustellut, ei edes ensisuudelmaa koettu. No, päätin sitten laittaa profiilin nettiin ja kas kummaa, löytyikin nainen joka olisi ollut valmis suhteeseen, oli mukava kyllä ja fiksukin...mutta painoa ehkä 10kg liikaa, siis minun mielestäni, kun itse olen liikunnallinen ja tosi timmissä kuosissa. Pakit piti antaa. En aiemmin kuvitellut ikinä että näin kävisi, mutta pinnallinen laskelmoiva rahanahne tunteeton paska olen, ja siksi vieläkin on se eka suudelmakin kokematta. Että nirsoksi paljastuin minäkin joka naisia siitä ennen soimasi.

Kyllä minä olen harvinaislaatuinen unelmien poikamies, kun naistenlehdissä aina sanotaan että kaikki miehet valehtelee, ryyppää ja pettää.

Mutta olet neitsyt joten ei kelpaa.

Vai että oikein unelmapakkaus! Se miten kuvailet itseäsi kuulostaa lähinnä surkuhupaisalta. Kukaan terve ihminen itseään unelmapakkaukseksi luonnehdi.

Hyvä juttu, että olet kunnollinen ja kiltti mies, joka ei ryyppää eikä hakkaa... Mutta sori vaan, sellaisia taitavat olla useimmat muutkin normaalit miehet :P Sillä erotuksella, että pitävät väkivallattomuutta itsestäänselvyytenä eivätkä minään ainutlaituisena ominaisuutena.

Musta tuntuu vähän, että aloitus on parodia?

Minä ole kunnollinen ja kiltti mies, joka ei ryyppää eikä hakkaa ja jos tällainen harvinaislaatuinen unelmapakkaus ei kelpaa yksinäisille naisille niin silloin voitte syyttää yksinäisyydestänne vain itseänne.

Eli;
Sinulla on huono itsetunto, olet huono sosiaalisissa tilanteissa, "unelmapakkaus" (eipä näy mittoja tai muitakaan, eli epäilempa että sieltä löytyy vähän ylimääräistä!).
Ja miksi naisten tulisi syyttää yksinäisyydestä vain itseään? Jos ei halua ihan ketä tahansa niin rajoittaa pikkasen tuota deittailuakin =)

On ikävää, että et ole tavannut ketään, mutta ei sen takia tarvitse martyyriksi ryhtyä! :D

Seurustelin muutaman kuukauden, seksi rajoittui yhteen suukkoon, minulle elämäni ensimmäiseen. Suhde kariutui mm. siihen että tyttöystäväni kävi tansseissa ja tulin siitä surulliseksi. Ehkä se oli mustasukkaisuutta, mutta mielestäni sallituissa rajoissa. Olen urheileva, raitis, tupakoimaton, työssäkäyvä niin sanottu hyvä mies mutta ehkä kuitenkin liian kiltti. Vai voiko liian kiltti olla? Ehkä silloin on, jos venyy toisen oikkujen mukaan niin paljon että oma psyyke kärsii, niinkuin minulla. Ajattelen että avioliiton tulisi kestää ihmisiän. Kasvetaan ja vanhetaan yhdessä. Lapsille annetaan mahdollisimman hyvät henkiset eväät elämään, lapsenlapsille rakastavat isovanhemmat. Puolisolle tulee antaa myös tilaa ja yksityisiä hetkiä ja aikoja. Kait se on niin että jos sopivan löytää, niin yhteisten hetkien määrä ja laatu tuntuu molemmista sopivalta. Silloin ei tule kokeneeksi hylkäämistä eikä toisaalta sidottuna olemista. Ja ajan myötä roikkumisrefleksikin ehkä hellittää pikku hiljaa otettaan. Nykyään parisuhde solmitaan jos toinen pystyy antamaan itselle paljon. Mielestäni suhteessa molempien tulisi kuitenkin keskittyä enemmän antamiseen. Silloin tuo saaminenkin toteutuu automaattisesti. Toisen ei tule olla vain rakkauden lähde, vaan ensisijaisesti rakkauden kohde. Onko kuvaamani suhde mahdollista nykypäivänä, jolloin kaikki toiminta tuntuu palvelevan omien tarpeiden ja halujen täyttämistä?

Ei miesten kanssa voi elää. Ne on simppeleitä ja yksinkertaisia. Vaikuttaa siltä, ettei mies voi rakastaa yhtä syvästi kuin nainen, ehkä pelkästään hullaantuu mutta se lopahtaa aikanaan. Naiset kiintyy syvemmin ja ymmärtää vastuun! Kestävät avioliitot ovat nykyään harvinaisuus, ja nekin joilla on kestänyt, on yleensä kulissien ylläpitoa.

Ehkä mies ei kykene yksiavioisuuteen, koska ei rakasta? On naisissakin pinnallisia tapauksia, mutta ainakin lapsiin naiset sitoutuu.