Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden professori, kirjailija Aapeli Saarisalo oli aikansa tunnetuin Jeesuksen ja Pyhän maan tuntija. Hänen teoksensa Messiaskuningas (nyt uusi painos) on hämmästyttävän ajankohtainen ja tarpellinen juuri tätä aikaa varten.
S.115 hän kirjoittaa:
Luther sanoo "maito-uskoksi" ihmetekoihin perustuvaa uskoa, joka ei ole tottunut kestämään tunteiden vaihtelua. Usein saarnoissa varoitetaan sielullisen uskon ulkokuoresta, joka ei sisällä hengellistä.
Jeesus itse antaa tähän varovaisuuteen aiheen, kun hän "ei uskonut itseänsä heille", nimittäin jerusalemilaisille.
Hän, joka näki ihmisen sydämeen, ei halunnut ottaa näitä oppilaittensa joukkoon, huolimatta siitä, että he olivat hänen galilealaisten oppilaittensa rinnalla pääkaupunkilaisina ulkonaisesti sivistyneempiä.
Kuitenkin hän näki vaivaa heistäkin, puhui heille sitä kieltä, mitä he nyt kykenivät ymmärtämään, eli vertauskuvia ja tunnusmerkkejä esittäen.
Yksi jerusalemilaisista ihmeuskojista oli Nikodeemus, fariseus, Sanhedrin-neuvoston jäsen, joka lausui seuraavan, monen muunkin pääkaupunkilaisen tuntevan vaikutelman Jeesuksesta: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet tullut Jumalalta opettajaksi, sillä ei kukaan voi tehdä niitä ihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan (Joh 3:2)
Jeesuksen ihmeteot olivat vaikuttaneet sen verran, että Nikodeemus tuli Jeesuksen luo ja pääsi hänen tuntemisensa alkuun.
Koska sen ajan ihmiset, sivistyneetkin ja oppineimmatkin, pitivät ihmeitä niin tarpeellisina, että heistä ihmeetön opetus oli vallan ulkopuolella havaintopiirin, niin Jeesuskin mukautui opetuksessaan opetettaviensa edellytyksiin.
Meidän nykyaikainen yleiskäsityksemme sitä vastoin on tarkasti erotettava Jeesuksen ajan juutalaisten näkökannasta. Nykyajalle UT:n ihmekertomukset eivät ole sen valo- vaan varjopuolia, eivät sen vahvoja kohtia, vaan heikkoja, eivät uskoa helpottamassa, vaan vaikeuttamassa.
Tässä on kysymyksessä suuri vastakohta kuin siinä, että me varjopuolella tarkoitamme huonoa puolta, itämaalaiset vain hyvää. Kristinuskoa vastustavat Talmudin kirjoittajat eivät kiellä Jeesuksen ihmetekojen todellisuutta, he sanovat vain niiden olevan noitatekoja, kuten hänen vihamiehensä väittivät hänen tekevän voimatekoja Beelsebulin, riivaajien päämiehen kautta (Mat 9:34, 12:24)
Juuutalaisten rabbiininen kirjallisuus vanhimpia osia myöten aivan vilisee iihmekertomuksia. Mutta jos vertaa näitä Jeesuksen ihmeisiin, huomaa, että hänen ihmetyönsä joko johti selvästi hengelliseen opetukseen tai, kuten sairaiden parantamisessa, niitä seurasi rakkauden välitön seuraamus.
S.115 hän kirjoittaa:
Luther sanoo "maito-uskoksi" ihmetekoihin perustuvaa uskoa, joka ei ole tottunut kestämään tunteiden vaihtelua. Usein saarnoissa varoitetaan sielullisen uskon ulkokuoresta, joka ei sisällä hengellistä.
Jeesus itse antaa tähän varovaisuuteen aiheen, kun hän "ei uskonut itseänsä heille", nimittäin jerusalemilaisille.
Hän, joka näki ihmisen sydämeen, ei halunnut ottaa näitä oppilaittensa joukkoon, huolimatta siitä, että he olivat hänen galilealaisten oppilaittensa rinnalla pääkaupunkilaisina ulkonaisesti sivistyneempiä.
Kuitenkin hän näki vaivaa heistäkin, puhui heille sitä kieltä, mitä he nyt kykenivät ymmärtämään, eli vertauskuvia ja tunnusmerkkejä esittäen.
Yksi jerusalemilaisista ihmeuskojista oli Nikodeemus, fariseus, Sanhedrin-neuvoston jäsen, joka lausui seuraavan, monen muunkin pääkaupunkilaisen tuntevan vaikutelman Jeesuksesta: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet tullut Jumalalta opettajaksi, sillä ei kukaan voi tehdä niitä ihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan (Joh 3:2)
Jeesuksen ihmeteot olivat vaikuttaneet sen verran, että Nikodeemus tuli Jeesuksen luo ja pääsi hänen tuntemisensa alkuun.
Koska sen ajan ihmiset, sivistyneetkin ja oppineimmatkin, pitivät ihmeitä niin tarpeellisina, että heistä ihmeetön opetus oli vallan ulkopuolella havaintopiirin, niin Jeesuskin mukautui opetuksessaan opetettaviensa edellytyksiin.
Meidän nykyaikainen yleiskäsityksemme sitä vastoin on tarkasti erotettava Jeesuksen ajan juutalaisten näkökannasta. Nykyajalle UT:n ihmekertomukset eivät ole sen valo- vaan varjopuolia, eivät sen vahvoja kohtia, vaan heikkoja, eivät uskoa helpottamassa, vaan vaikeuttamassa.
Tässä on kysymyksessä suuri vastakohta kuin siinä, että me varjopuolella tarkoitamme huonoa puolta, itämaalaiset vain hyvää. Kristinuskoa vastustavat Talmudin kirjoittajat eivät kiellä Jeesuksen ihmetekojen todellisuutta, he sanovat vain niiden olevan noitatekoja, kuten hänen vihamiehensä väittivät hänen tekevän voimatekoja Beelsebulin, riivaajien päämiehen kautta (Mat 9:34, 12:24)
Juuutalaisten rabbiininen kirjallisuus vanhimpia osia myöten aivan vilisee iihmekertomuksia. Mutta jos vertaa näitä Jeesuksen ihmeisiin, huomaa, että hänen ihmetyönsä joko johti selvästi hengelliseen opetukseen tai, kuten sairaiden parantamisessa, niitä seurasi rakkauden välitön seuraamus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.