Ei nyt vaan alkuviikosta. Selvisin hengissä, vaikka horkka oli kova. Huomenna on kaverin "muistelutilaisuus" (haudattiin jo viikko sitten) kerhotuvalla. Hän ei selvinnyt hengissä. Tällaista elämä on.
Ei me mitään ystäviä oltu, hänestä tuli muutama vuosi ennen kuolemaansa vittumainen mies, joka kiukutteli kaikille. Mutta mennään nyt sitten, kun kerran kutsuttiin.
Kova kuume on metka olotila. Ei siinä mitään niin kauan kun on on peiton alla, mutta kun pitäisi vessaan mennä, niin jalat tuntuvat keitetyltä spagetilta. Päätin että en ota mitään lääkettä, vaikka koko kroppa särki. Ajattelin että noin kova kuume on paras lääke pöpöihin, mitä sitten olivatkaan ja niin vaan kahden päivän päästä oli kuumemittarissa normaalilukema.
En usko että minun kuolemani kovinkaan montaa ihmistä surettaisi, eikä minua senkään vertaa. Niin se vaan on. Kuollut ei menneitä muistele...
Ei me mitään ystäviä oltu, hänestä tuli muutama vuosi ennen kuolemaansa vittumainen mies, joka kiukutteli kaikille. Mutta mennään nyt sitten, kun kerran kutsuttiin.
Kova kuume on metka olotila. Ei siinä mitään niin kauan kun on on peiton alla, mutta kun pitäisi vessaan mennä, niin jalat tuntuvat keitetyltä spagetilta. Päätin että en ota mitään lääkettä, vaikka koko kroppa särki. Ajattelin että noin kova kuume on paras lääke pöpöihin, mitä sitten olivatkaan ja niin vaan kahden päivän päästä oli kuumemittarissa normaalilukema.
En usko että minun kuolemani kovinkaan montaa ihmistä surettaisi, eikä minua senkään vertaa. Niin se vaan on. Kuollut ei menneitä muistele...
Vastaukset 27
Vanhimmat
että missä ikuisuutesi vietät.
En missään, kuten et sinäkään. Ei sinua ole sen jälkeen olemassa kun kuolet, vaikka kuinka muuta toivoisit.
Tyypillisiä ateistin mietteitä. Elämällä ei ole mitään takoitusta. Niin hän se teillä ymmärrettävästi on.
Hanuri-Hannakin on ryöminyt kolostaan.
Miksi olet niin katkera ja vihainen?
Mikä on sinun elämäsi tarkoitus?
Kyllä minä elämälleni merkityksen olen löytänyt. Kykyjeni ja mahdollisuuksien mukaan yritän elää niin mukavaa ja mielenkiintoista elämää kuin mahdollista.
Koen elämäni ja olemassaoloni olevan Kaikkivaltiaan Jumalan aivoittama. Tällä ajallisella on (aika jonka Luoja on on tänne elettäväkseni tarkoittanut) on oma suunnitelma, jota toteutan parasta aikaa. Koen elämisen riemua ja onnea ja joka päivä tuo uusia asioita, tehtäviä, tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, opin uutta. Uskon että tämä kaikki kytkeytyy ja on valmistautumista suunnitelmaan joka Isällä on iankaikkisuudessa.
Tuntemukseni on täysin vastakohta keskustelun aloituksen tehneelle?
''Tuntemukseni on täysin vastakohta keskustelun aloituksen tehneelle?''
Miten ihminen saa itsensä tuollaiseen itsepetokseen hypnotisoitua? Lähes kaikki ateistien kirjoittama, mitä luet kääntyy harhaisessa mielessäsi jonkinlaiseksi tarkoituksettomuuden ylistykseksi. Sellaista en kyllä aloituksesta löytänyt.
Tuo kirjoittaja kuvittelee, että Suuri Isä on varannut hänelle jonkin Suuren Tehtävän:)
Ne on noita ihmisiä, joiden elämässä ei ole ollut mitään, ennen kuin joku suuri Ihmeellinen Otus tuli ja valitsi juuri heidät julistamaan jotain diipadaapaa kaikille, jotka eivät sellaista halua kuunnella.
Mikähän kumma siinä sitten on, kun se elämänilo ei sun kirjoituksistas välity, mielummi ylimielinen vainoharhaisuus, ehkä et oikeasti ole sellainen, mutta siltä kirjoituksistas päätellen olet. Mutta siis sekö on sun elämäs tarkoitus, että uskot johonkin henkiolentoon? Mikää noista muista mainitsemistasi asioista ei vaadi minkäänlaista taikauskoa, ja monet ateistitkin nauttii elämästä ihan samanlailla, tosin harvat sillä reteilee.
Kyllä voi ateistikin samoista asioista nauttia, mutta valitettavasti tunnen ainakin elämn ehtoopuolella olveia onnettomia ateistivanhuksia jotka ovat masentuneita ja kuolemakin ahdistaa. Onneksi usein moni tahtoo vielä ottaa pelastuksen Jeesuskessa vastaan. Siksi on tärkeä julistaa kaikille evankeliumia. No selvästi tuo aloittaja ei oikein nauti elämästään.
Hanni/Hanna/mikälie on yksi palstan karmeimmista teisteistä.
''No selvästi tuo aloittaja ei oikein nauti elämästään.''
Kerro, mikä saa sinut uskomaan niin?
"Tuntemukseni on täysin vastakohta keskustelun aloituksen tehneelle?"
Varmaan tuo jumalharhasi ja suuruudenhulluutesi tuntuukin erilaiselta kuin 39,1:n asteen kuume...
"Kyllä voi ateistikin samoista asioista nauttia, mutta valitettavasti tunnen ainakin elämn ehtoopuolella olveia onnettomia ateistivanhuksia jotka ovat masentuneita ja kuolemakin ahdistaa."
Onko sinun AINA pakko valehdella? Et sinä ketään ateistia tunne.
"Onneksi usein moni tahtoo vielä ottaa pelastuksen Jeesuskessa vastaan. Siksi on tärkeä julistaa kaikille evankeliumia."
Menetkö sinä tosiaan häiriköimään vanhainoteihin tai sairaaloihin? Minä ainakin kutsuisin poliisin paikalle, jos tuollainen kaheli olisi ihmisiä kiusaamassa.
"No selvästi tuo aloittaja ei oikein nauti elämästään."
Mistä sinä niin päättelet? Minulla on ollut ihan kiva elämä ja on edelleen.
En minä eskoa tai jaakoppiakaan kovin korkealle noteeraa. Puhumattakaan samista.
Mutta ihan oikeesti, sinäkö olet sitä mieltä että ainoa sun elämäs tarkoitus on uskoa johonkin henkiolentoon, ja sä vielä kehuskelet sillä, anteeksi, mutta eipä paljon kateeksi käy. Siis oikeesti, oletko ihan tosissas?
Uskoo että hänen elämänsä ei monea surettaisi ja ei häntä itseänsäkkään, jos kuolisi. Menee kaverin muisteloon hieman kuin velvollisuuden saattelemana, jopa julkisesti vähättelee vainajaa. Jos noin kokisin, niin en kyllä kyllä menisi ja vielä pitää ihan toitottaa, että oli v'*****mainen mies ja ei edes ystävä.
Ainakin itse luen tuossa alavireisen ihmisen, jolla ei ole elämänhalu korkeimmallaan. Ja kyllä hän selvästi ateistilta vaikuttaa.
Ja se että sinä uskot näkymättömään henkiolentoon, on sun ainoa syys elää, sitäkö sinä haluat sanoa ja julistaa?
"Uskoo että hänen elämänsä ei monea surettaisi ja ei häntä itseänsäkkään, jos kuolisi."
Niin ja mitä sitten. Miksi minun kuolemaani kenenkään pitäisi surra. Kuollut ei sure mitään, tajuatko? Tiedän kuolevani, eikä siinä mitään surkuteltavaa ole.
"Menee kaverin muisteloon hieman kuin velvollisuuden saattelemana, jopa julkisesti vähättelee vainajaa."
Sanoin rehellisesti, että vittumainen mies viime vuosinaan. Ei siinä mitään vähättelyä ollut.
"Jos noin kokisin, niin en kyllä kyllä menisi ja vielä pitää ihan toitottaa, että oli v'*****mainen mies ja ei edes ystävä."
Et menisi, mutta silti olet tunkemassa noita jeesusjuttujasi jopa tuntemattomille vanhuksille vanhainkodeissa ja sairaaloissa???
"Ainakin itse luen tuossa alavireisen ihmisen, jolla ei ole elämänhalu korkeimmallaan. Ja kyllä hän selvästi ateistilta vaikuttaa."
Juu, olen ateisti, mutta en suinkaan alavireinen. Olisi nautinnollista nähdä, kun kuolet ja huomaat, että hups, eihän täällä mitään olekaan. Mutta ikävä kyllä sinä et edes itse ehdi sitä tajuamaan:)
Ihan rehellisesti; Mikkonen, uskoni Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen on se elämäni peruskulmakivi. Tuo valtava vakaumus antaa sysäyksen ja voiman kaikelle muulle mitä tässä elämisen prosessissa eteen tulee: tottai kai elän paljolti ihan samalla tavalla kuin te ateistitkin tai uskonasioihin neutraalisti suhtautuvat: teen töitä, tapaan ystäviä, riekun netillä, ulkoilen, syön, kuuntelen musaa.... Usko kantaa myös silloin kun on myötämäkeä, tasaisen arkista, mutta myös silloin kun, sairastuu, rakkaita kuolee ....Tämä on toiminut jo yli 40 vuotta ja ....
Viime elokuussa sain muistutuksen elämän rajallisuudesta: Tia-kohtaus. väliaikainen aivoverenkiertohäiriö. Äkkiä vasen puoli kehosta puutui ja oikea käsi ei totellut ajatuksen käskyjä kun yritin tehä jotain kirjoittaa, liikuttaa kättäni. Noustessa romahdin velttona taksin yuolille istumaan. Hakeuduin hoitoon ja kaikki neurologiset tutkimukset tehtiin ja sain sairauslomaa. Pelättin että todellinen aivoinfarkti tulee muutaman kuukauden sisällä, reilu kolmannes tällaisen kohtauksen saaneista saa sen parin kuukauden sisällä. Nyt on reilut puoli vuotta mennyt ja riski on kymmenkertainen normaaliin väestöön verrattuna.
Kohtauksen tavoitellessa ymmärsin heti, että nyt pönttö sumenee ja saattaa olla lähtökin. Siinä vain hiljaa rentouduin ja rukoilin, että Jeesus jos nyt kuolen tai menen siihen tilaan että tai tajuntani sumenee, anna kaikki synnit anteeksi ja vie taivaankotiin. Ei ollut mitään pelkoa ja paniikkia. Mille on annettu vain tämä hetki, vain rapsaus päässä niin olemme poissa!
Ihmeellistä tässä on se että minulle annettiin jo melkein vuosi ennen kohtausta profeetallinen sanoma, että minut pysäytetään ja annetaan muistutus elämän rajallisuudesta, mutta asia kääntyy siunaukseksi ja saan tehdä enemmän Herran työtä. Tarkastin tiedon päiväkirjastani.
Kohtaus ei jättänyt mitään vammaa, mutta olen päässyt osa-aikaiseen työhön ja todellakin tässä on ollut siunaus mukana. Syön varalta lievää kolesterilääkitystä, vaikka arvot eivät ole korkeat ja Primaspaamia. Minua ei myös pelota jos jos joskus saan aivoinfarktin. Kaikki on ylhäällä teidossa sittenkin.
Miksi terveydenhuoltoa rasitat, eikö jesse autakaan? Olet muuten ymmärtänyt uskontosi opit väärin. Sen mukaan "taivaan kotiin" valikoituu porukka vasta sinä kuuluisana viimeisenä päivänä kun jesse tulee tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita. Sitä ennen sinun ruumiisi lahoaa arkussa. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin sinne se myös jää, koska sitä uskontosi mukaista viimeistä päivää ei koskaan tule.
"Kohtaus ei jättänyt mitään vammaa, mutta..."
Eipä siltä vaikuta.
No koita pärjäillä tautis kanssa, noi pää-asiat on ikäviä, tiedän koska isälläni on aivoveritulpan takia mennyt puhe ja kirjoitustaito, ja muutenkin toi elämä on välillä ikävää, mun äiti kuoli syöpään toissa keväänä, appiukko kuoli viime keväänä, täytyy nyt vaan toivoa tästä keväästä mukavampaa. Noi asiat ovat ikäviä, mutta kun ymmärtää, että ne ovat osa elämään niin kyllä ne kestää, surtava on, mutta siitä surusta ei voi tehdä elämänsä pääasiaa. Selviämisiin tälläisista tilanteista ei tarvi mitään jumalia, koska ne on asioita jotka tapahtuu jokatapauksessa.
"Usko kantaa myös silloin kun on myötämäkeä, tasaisen arkista, mutta myös silloin kun, sairastuu, rakkaita kuolee ....Tämä on toiminut jo yli 40 vuotta ja ...."
Mites hanukka ne vessapaperit, bensan saamiset, tädinperinnöt ja kukkien kastelut lomareissullasi. Jumalan armoa kaikki tyynni?
Tyypillisiä kommenttejä täälläkin = teistin mietteitä. Elämällä ei ole mitään takoitusta. Niin hän se teillä ymmärrettävästi on. Kun on sydän täynnä Jeesusta, ei sinne mahdu toisten arvostusta.
- uskis
KUN saisi kiinni Jeesuksen niskasta ja heittää Hänet alas Taivaasta, alasin laskuvarjona-
"Kuollut ei menneitä muistele... "
Tuo on kyllä ihan totta. Miten muistella, kun ei ole millä muistella. Kun on tuhkana tuulessa, niin vaikea se on mitään aivotoimintaa enää siinä vaiheessa kehitellä.
On kuulemma ollut paha flunssakevät. Itsekin tässä kuumeessa pärskin.
Ei minua haittaisi yhtään vaikka nyt kuolisinkin, paitsi että lomareissu on tilattu, joten jos sen vielä jaksaisi ja parantuisi siihen mennessä.