Ahistaa.

Joo, on ne ajatukset Paholaiselta ja kaikki se onnettomuus tulee sieltä samasta "lähteestä." Saattaa myös olla, että miehesi on sinulle se Jumalan koetinkivi, jolla Jumala koettelee sinua, että kuinka kestävällä pohjalla sinun uskosi on.

Rupea siis kiittämään ääneen ja ylistämään Jumalaa perheestäsi ja kodistasi niin, että miehesikin sen kuulee tietenkin siten, että se kuulostaa luonnolliselta. Laula ylistyslauluja Herralle ja ole iloinen ja kiitollinen. Tee kaikki miehesi eteen, mitä pitää ja ole kiitollinen. Unohda nurinat ja hoida miestäsi niinkuin pientä lasta, sillä hänellähän se SUURIN ongelma on, häntähän se vanha vihtahousu eniten kiusaa.

Rupea rukoilemaan itsellesi niin pitkää pinnaa, ettei se koskaan mene poikki, mutta sen teet niin, ettei miehesi sitä kuule. Kuljet tietenkin hengellisissä tilaisuuksissa niinkuin ennenkin. Rukoile myös, että Jumala antaisi sinulle kunnioituksen miestäsi kohtaan. Avioliitto on ikuinen, siitä ei voi erota. Kaikki pitää antaa anteeksi, vaikka ei mitään olisi anteeksi pyydetykään, niinkuin Jeesuskin antaa meille joka päivä kaiken anteeksi.

Sinulla on tällainen taakka, jollain muulla voi olla esimerkiksi oma tai jonkun muun perheenjäsenen sairaus, vammaisuus tai joku muu taakkana. "Taakkaa ei pisaraakaan liikaa" sanotaan laulussa.

Jumala tulee vastaamaan rukouksiisi, kun rukoilet Jumalan mielen mukaisia rukouksia. Siunatkoon sinua ja perhettäsi Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Taakkaa ei pisaraakaan liikaa:http://www.youtube.com/watch?v=sim2R1G4sAs

Room. 8:35-40
35 Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?
36 On kirjoitettu: -- Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.
37 Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
38 Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat,
39 ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Aloittajan kirjoitus osoittaa yhdellä keskeisellä tavalla miten karmivan paha asia uskonto on.

Uskonto on kuin viirus aivoissa, joka saa ihmiset priorisoimaan jotain kuvitteellisia päämääriä ylitse rakkaiden ja lähimmäisten. Sen asemasta että aloittaja yrittäisi rakentaa yhteistä tulevaisuutta, hän itsekeskeisesti rimpuilee dogmassa, joka lupaa hänelle ikuista elämää. Tämähän ei tietenkään ole totta mutta koska aloittaja uskoo siihen, hän pelaa sitä peliä ja laiminlyö elämänsä tärkeimmät ihmiset.

Surullista. Kamalaa. Häpeällistä.

Unohtakaa pronssikautiset taikauskot ja alkakaa välittää niistä ihmisistä jotka ovat teidän elämässänne.

Hei kulta pieni, hyvä että omatunto soimaa tunnet noin, viime kädessä turvaa uskoon ja pyydä Jeesusta tekemään ratkaisu kaikkien hyväksi.
Ehkä et ole oikeassa suhteessa, mutta sinun pitää se päättää ja pyytää apua.

Lisään tuohon, itse avopuoliso petti, mutta emmehän olleet aviossa, mutta kyllä se rikkoa osan suhteesta, mutta entistä enemmän ymmärsin teon vakavuuden, ilman syyttämisiä, katson kun olemme perisyntisiä.

Sinulla on lapsia, mutta et ole avioliitossa. Olet harjoittanut haureutta.

"Mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä" 1 Kor 7:2

"Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus."
Sananl. 28:9

jeesus Tärkeänpi
Kysymys on nyt siinä minkä jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen ertako.
Kyllä kiusjaa on mestari kuiskaamaan muita ajatuksia.

Voi mahdoton mitä roskaa täällä kirjoitetaan.

Ihmisen ajatukset eivät tule miltään kuiskivilta kiusaajilta.

Ihmisen ajatukset tulevat ihmisen aivoista. Ajatuksia stimuloi ärsykkeet, joita tuottaa oman elimistön ja yleisen ympäristön ohella mm. toiset ihmisyksilöt. Ihmisen ajatukset ovat erittäin kehittyneella tasolla ja kykenemme mm. suunnittelemaan mitä tulemme seuraavaksi ajattelemaa.

Yhä kuitenkin silkitin ajatuksiamme ohjaa myös tunnereaktiopuolemme. Tiedostamattomat havainnot ympäristöstä, läheisten ilmeistä ja äänenpainoista virittää jonkin aivojen lukuisista selviytymiskoneista tuottamaan tietyn tyyppisiä ajatuksia.

Näitä asioita tunnetaan nykyisin yllättävän hyvin psykologia ja neurologian tutkimusen ansiota. On faktaa, että minkään sortin demonit tai henkiolennot eivät ole vastuussa ihmisten ajatuksista.



Ettekö hihhulit häpeä miten vahingoitatte kriisissä olevaa perhe-elämää höpöhöpö uskomuksiin perustuvalla satuilullanne?

Rakastava Isämme sanoi: "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää" (1 Kor.10:13).

Kiitos vastauksista. Joo tiedän tehneeni siinä väärin, ettei menty naimisiin heti, ja se on yks mikä vaivaa. Ja vaikka nyt tuossa kirjotuksessa syyllistin miestä siitä, että itselläni on kurja olla jne, niin tiedän, että itselläni syntivelka on suurempi ku miehellä, ja syytän itseäni joka päivä niistä pahoista ajatuksista, tunteista, sanoista, mitä tulee sanottua ja siitä että olen uskossa heikko.
Sanoin, että aion lähteä lasten kanssa, nojoo, sitä oon toivonu et pystyisin tekemään, mutta vielä oon päättäny odottaa, koska uskon ja haluan että Jeesus johdattaa ja päättää siitä mitä meiän pitäs tehä.
Ja tuo mitä JuuliaMaria neuvoi, niin kyllä, rupean kiittämään, myös niistä vastoinkäymisistä, mitä meil on riittänyt:)

Joo asun avoliitossa ja meillä on yksi yhteinen lapsi.

Siinäpäs se et sinäkään ole ihan oikeilla raiteilla, et ole elänyt sinäkään JUmalan tahdon mukaan koska käsitn, että teidän lapsenne on saatu avioliton ulkopuolella Ette ole tunnustaneet toisianne JUmalan ja Ihmisten edessä. Ehkä tämän tähden sinulta puuttuu siunaus avomiehesi kanssa. Nyt suosittelisin sinun puhuvan sille avo miehellesi, että teidän olisi hyvä käydä vihillä tulevan miehesi kanssa, koska JUmala ei mtunne Avoliittoa, eikä ehkä anna siksi siunausta. Lisäksi on näin että uskova ei saa erota aviopuolisostaan, mutta sinähän et vielä olekkaan aviopuoliso vaan avo puoliso. Sana tarkasti ja Jumalan lain mukaan te teette huorin joka kerran kun esm olette yhdynnässä.
Henk koht olen syntinen minäkin ja minun on hyvä titää omat syyni ja syntini. mutta kirjoitin sinulle niin kuin kirjoitin ja siksi kun kyselet näitä asioita. JUMALAN SIUNAUSTA!!

Jumalan siunausta myös sinulle :) En pahottanu tuosta mieltäni vaikka suoraan puhuitki. Mies ei aio naimisiin kanssani vain sen takia, että olen sanonut että Raamatun mukaan pitäis olla avioliitossa. Uskon itse että Jeesus vaikuttaa meidän sydämissä vaikka ei naimisissa ollakaan. Mistä mä tiedän, tai kukaan, jos vaikka on tarkoitus etä myös mies tulee uskoon vielä.
Ei pitäisi luopua uskosta, vaikka joskus ajattelen, että mies on toivoton tapaus. . Mut vielä oon rukoillu ja uskon että Jeesus viel koskettaa miestä. Niin on minuaki koskettanu, ni miksei myös miestä? Olen tässä parissa päivässä allkanu tuntea, että pahan voima alkaa väistyä, ja mitään muuta en niin paljoa toivokkaa kuin että Jeesuksen rakkaus sais täyttää koko tän talon, ja se muuttaa myös meitä ihmisiä. Erityisesti toivon Jeesuksen rakkautta ja kosketusta miehelle ja kolmelle lapselle.

Haluaisin lohduttaa ja rohkaista sinua, mutta se on vaikeaa. Kertomasi tilanne on erittäin raskas henkisesti, eikä siihen ole olemassa yksinkertaista ratkaisua. Tunnen monia uskovia naisia, jotka ovat avioituneet alkoholistin kanssa (sellainenhan miehesikin on, tunnevammainen alkoholisti). He kaikki ovat ahdistuneita ja hyvin onnettomia. Alkoholistin ainoa rakkaus on alkoholi ja sen rinnalla muulla ei ole mitään merkitystä silloin, kun viinan himo iskee. Ennen pitkää alkoholisti tekee rinnallaan elävän ihmisen elämästä hyvin raskaan, jossa tunteet pikku hiljaa kuoleutuvat ja jäljelle jää ahdistus, epätoivo ja apatia. Jotkut vaimoista ovat kokeneet fyysistä väkivaltaa (kaikki henkistä). Jotkut ovat olleet niin lopussa, että he ovat muuttaneet erilleen, mutta uskovina eivät ole purkaneet avioliittoa. Jossain on se raja, jossa itsetuhon välttämiseksi on otettava välimatkaa.
Emme voi tietää, tuleeko joku alkoholisti uskoon vai ei. Jos miehesi jatkaa juomistaan loppuelämän, miten jatkat ja jaksat? Neuvominen ei toisen eläessä raskaissa vesissä ole varmaan edes viisasta, mutta rohkenen antaa muutaman neuvon:
1. Pidä kiinni omasta hartauselämästä, vaikka edes vähäsen joka päivä - huokauskin riittää rukoukseksi, jos ei muuta jaksa.
2. Ole yhteydessä muihin uskoviin, käy edes jossain kristillisessä piirissä tai kokouksessa; nauti Herran Pyhä Ehtoollinen ainakin silloin tällöin. Jumala on läsnä omiensa keskellä ja vaikuttaa Pyhällä Hengellä Sanassa ja palvelemisessa.
3. Rukoile, että saisit ystävän, jolle voisit puhua avoimesti.Itke jos itkettää, älä pelkää avautumista - jos saat lämpöä ja ymmärrystä, voimasi lisääntyvät.
4. Mene käymään Al-Anonissa (alkoholistin omaisten vertaistukiryhmä), niin löydät muitakin samankaltaisessa tilanteessa olevia. Huomaat, että samalla tavalla kärsiviä on muitakin. Sielllä sinua YMMÄRRETÄÄN VARMASTI.
5. Jos suinkin voit, elä omaa elämääsi edes jossain määrin - ulkoile, etsi itsellesi jokin rentouttava harrastus, tee jotain, josta todella pidät. Nyt kun on talvi, voisitko ajatella meneväsi hiihtämään kevättalven aurinkoon - sielläl on hyvä myös hiljentyä ja ihmetellä, kuinka ihanasta Jumala on kaiken luonut.
6. Ennen nukahtamista, anna kaikille niille anteeksi, joita kohtaan tunnet, vaikkakin ymmärettävää katkeruutta. Anna anteeksi myös itsellesi: tällainen tämä päivä oli, enempää en tänään jaksanut. Sano hiljaa mielessäsi: Jeesus rakastaa minua.
Siunausta ja voimia elämääsi. Tunnen sydämessäni surua sinun puolestasi, kukaan ei jaksa elää liian suuren taakan kanssa kovin kauaa menettämättä toivoa ja elämänhaluaan. Sinulle ei tarvitse käydä niin. Pian asiat voivat olla jo paljon paremmin.