Kohtaloon uskomien

On oleellista millainen on asenne "kohtaloonsa", se ratkaisee.
Asiat tietty menee "niin kuin ne menee" ja on helpottavaa tietää uskossa rakkauteen että lopussa "kiitos seisoo" vaikkakin matkalla sinne tapahtuisi mitä, mutta vaikka oleellista onkin luottaa rakkauteen, niin tärkeää on myös tehdä muutakin kuin vain luottaa,,siis tehdä se oma osansa.
Se ettei tekisi osaansa olisi merkki välipitämättömyydestä ja vastuuttomuudesta,,mukavuudenhalusta eikä sellainen asenne kasvata rakkautta ja vahvista hyvää lopputulosta.

Et kuulu mihinkään uskontokuntaan vaan edustat vapaata omaa totuutta. Tämä onkin todellista henkisyyttä kun et seuraa ketään itsesi ulkopuolista vaan kuuntelet sisäistä viisauttasi totuudesta. Kaikki vastaukset ovat sisälläsi. Edusta siis omaa itseäsi ja luota omaa itseesi ja olet täydellisen oikealla tiellä.

Unohda edustaminen, ja muista vain sitä kuka todella olet. Olet ikuinen ja kaikella on tarkoituksensa. Tuosta on hyvä jatkaa.

Siunattua matkaa sinulle kanssamatkaajani!

Aika hyvän pisti tuo >olen minä>

Noin minäkin olen päätynyt ajattelemaan. Kannattaa opetella löytämään omasta mielestään sen "hyvä". Siis sellaiset jutut jotka tuovat myös kaverille iloa. Kukaan toinen ei elä sinun elämääsi, eli toiset eivät voi olla vastuussa sinun onnestasi. Sama toisin päin. Valitse itse mitä mihinkin hetkeen tuo rauhaa ja iloa. Ja elä täysillä.

Niin ja mihin silloin kuuluu jos alkaa yleisemmin kyselemään?

Silloin kuuluu RUSINAPULLAUSKOVAISIIN.

Uskon tunnustuksena on Uudentestamentin ilmoitama Jeesuksen ohje

Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvää on.

Uskoo myös hellin ja kilautan kaverille ellen tiedä.

Iloa kaikille!

Kaikilen elämälle on tarkoitus. Sinulla on tarkoitus lähimmäisillesi ja monelle muulle.

Voit alkaa kysymään sitä myös nöyrässä rukouksessa taivaalliselta Isältä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ja kysyä ja jutella kaikkia muitakin asioita jotka mietityttää.

Jos tutkit kirjoituksia ja rukoilet niin löydät perille. Elämä on osa isoa suunnitelmaa jossa kolme osaa
1. ennen kuolevaisuutta oleva olotila ja elämä
2. kuolevaisuus
3. kuolevaisuuden jälkeinen elämä.

Myöhempien Aikojen Jeesukse Kristuksen Kirkko on tosi Kirkko joka kannattaa tutkia ja jäseniin tutustua.

Meillä on kuitenkin kohtalomme, jonka olemme saaNneet psykologisena perimänä perisyntinä.
Se on vuosituhansien aikana syyn ja seurauksen lain perimämme jota joudumme toteuttaamaan halusimmepa tai ei.

Valinnoillamme voimme kuitenkin muuttaa tuota perimää, mutta se vaatii tuon perimän ymmärtämistä, että miksi ja minkä vuoksi se on syntynyt ja miksi se seuraa meitä perimänä

Tuo ymmärrys johtaa irtautumiseen tuon lain alaisuudesta henkisesti ja se johtaa myös tuon perimän päättymiseen ja autuaalliseen elämään

Vinkkinä voisin sanoa, että lakattaisiin tallentamasta mielikuvia

Kun reagoimme, niin meille jää tapahtumasta mielikuva jonka tallennamme, jkoko hyvänä tai pahana asiana.
Jos kuitenkin vain tarkkaame asiaa emmekä tallenna sitä mielikuvana, niin päättyvät pikkuhiljaa jo tallennetukin mielikuvat
aina tuhansien vuosien takaa asti
Jos loukkaanumme kun loukstaan, niin se on merkki, että olemme tallentaneet sen, mutta josemme loukkaanu kun loukataan, niin meillä ei ole mielikuvaa joka loukkaantuu

Bechami, se potkupalloilija, hänhän uskoo että kaikki elämässä on määrätty taivaassa, niin selittyy siis hänen upporikkautensa, ylellinen elämäntapansa, ja kai ilmeisesti se pikkulapsen nälkään nääntyminenkin jossain Afrikan savannilla?

Onko järjen unohtaminen se ainutkeino saada länsimaisena kollektiivisesti vastuullisena se omantunnon rauha ajellessaan amg;ee mersullaan(avo)pitkin katuja pankkitili täynnänsä rahaa, lapset terveenä, palvottuna, vielä se bimbo himassa oottamassa kudin kädessä.

Khtalo ei ole tarkoitus, se on tulos jonka syyn ja seurauksen laki
elämän laki määrittelee, ihmisen tekemien tekojen ja valintojen mukaan.
Me olemme saaneet syntymässä perintönä, hänen jättämänsä perimän joka jatkuu niin kauan kuin nuo seuraukset on selvitetty,
ja vapautumme jonkin persoonan elämän aikana joka ymmärtää ja oivaltaa tämän perimän syntymisen ja miksi se seuraa ihmistä elämästä toiseen.

Meillä on hyviä ideoita jonka mukaan elää, mutta tuo elä ei mene sen mukaan, vaan syntymässä saamamme perimän mukaan, emmekä ole siitä tietoisia.
Ihmettelemme sitten että emme teekkään sen mukaan mitä aiomme vaan tietämättämme sen mukaan mitä tuo perimä vaatii.
Ihmettelemme sitten että miksi maailma on sitten tällainen, vaikka pyrimme elämään hyvän idean mukaan