Herra on viime aikoina valaissut sydämelleni erityisesti sitä totuutta, että kutsumuksista suurin on kutsu rakastamaan. Jeesus etsiikin enemmän meitä itseämme ja rakkauttamme kuin tekojamme. Elävästä rakkaussuhteesta kumpuavat sitten spontaanisti hyvät tekomme ja oikea lähimmäisenrakkaus.
Herran puolelta tämä rakkaudenliitto on aina voimassa, mutta Hän odottaa, että se olisi molemminpuolinen. Käskyistä ensimmäinen kuuluukin: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken.”
Mikä asia tahansa, joka ohittaa rakkautemme Jeesukseen, on epäjumala. Kukaan henkilö tai mikään tehtävä ei saa tulla rakkaammaksi ja tärkeämmäksi kuin Jeesus itse – ei edes työmme Jumalan valtakunnan hyväksi.
Herra on tässä hyvin ehdoton. Kerran toisensa jälkeen hän tulee luoksemme vaatien meitä luovuttamaan Hänelle sen viimeisenkin. Emme tule koskaan saamaan täyttä rauhaa ennen kuin olemme luovuttaneet kaikkemme. Vasta kun Jeesuksella on täysi herraus elämässämme ja ensimmäinen sija sydämissämme, olemme vapaita ja onnellisia.
Olen tavannut joitakin maan hiljaisia, joilla ei ole mitään muuta tehtävää Herralta kuin rakkaudenpalvonta Jeesusta kohtaan. He ovat vaatimattomia ihmisiä, jotka eivät ole esillä missään, mutta samalla he ovat onnellisimpia ihmisiä, joita olen tavannut.
Ja miten he tuottavatkaan iloa Herralle!
Muistamme, miten Betanian Marian rakkaudenteko, kun hän vuodatti kallista nardusöljyä Jeesuksen päähän ja jaloille, lämmitti Herramme sydäntä. Hän tahtoo, että koko maailma muistaa aina sen teon.
Mikä on oma alabasteripullomme, jonka vuodatamme Jeesukselle rakkauden ja kiitoksen osoituksena?
On siunaavaa tietää, että mekin voimme ilahduttaa ja virvoittaa Jeesuksen sydäntä ja että Hän kaipaa meidän ystävyyttämme.
Joskus hätätilanteessa saatan vedota Jeesukseen sanomalla: ”Rakkautemme tähden, Jeesus, auta ja armahda.” Ja joskus hän heltyykin tästä. Mitä kaikkea Jumalalla onkaan antaa sellaiselle sielulle, joka janoaa ja kaipaa yhteyttä Häneen ja joka palvelee Häntä ehyellä sydämellä.
Vain sillä, mitä teemme rakkaudesta Herraan, on iäisyysarvoa. Uskon, että perillä ei kysytä ”Paljonko teit?” vaan ”Paljonko rakastit?”.(Irene Tandefelt)
Herran puolelta tämä rakkaudenliitto on aina voimassa, mutta Hän odottaa, että se olisi molemminpuolinen. Käskyistä ensimmäinen kuuluukin: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken.”
Mikä asia tahansa, joka ohittaa rakkautemme Jeesukseen, on epäjumala. Kukaan henkilö tai mikään tehtävä ei saa tulla rakkaammaksi ja tärkeämmäksi kuin Jeesus itse – ei edes työmme Jumalan valtakunnan hyväksi.
Herra on tässä hyvin ehdoton. Kerran toisensa jälkeen hän tulee luoksemme vaatien meitä luovuttamaan Hänelle sen viimeisenkin. Emme tule koskaan saamaan täyttä rauhaa ennen kuin olemme luovuttaneet kaikkemme. Vasta kun Jeesuksella on täysi herraus elämässämme ja ensimmäinen sija sydämissämme, olemme vapaita ja onnellisia.
Olen tavannut joitakin maan hiljaisia, joilla ei ole mitään muuta tehtävää Herralta kuin rakkaudenpalvonta Jeesusta kohtaan. He ovat vaatimattomia ihmisiä, jotka eivät ole esillä missään, mutta samalla he ovat onnellisimpia ihmisiä, joita olen tavannut.
Ja miten he tuottavatkaan iloa Herralle!
Muistamme, miten Betanian Marian rakkaudenteko, kun hän vuodatti kallista nardusöljyä Jeesuksen päähän ja jaloille, lämmitti Herramme sydäntä. Hän tahtoo, että koko maailma muistaa aina sen teon.
Mikä on oma alabasteripullomme, jonka vuodatamme Jeesukselle rakkauden ja kiitoksen osoituksena?
On siunaavaa tietää, että mekin voimme ilahduttaa ja virvoittaa Jeesuksen sydäntä ja että Hän kaipaa meidän ystävyyttämme.
Joskus hätätilanteessa saatan vedota Jeesukseen sanomalla: ”Rakkautemme tähden, Jeesus, auta ja armahda.” Ja joskus hän heltyykin tästä. Mitä kaikkea Jumalalla onkaan antaa sellaiselle sielulle, joka janoaa ja kaipaa yhteyttä Häneen ja joka palvelee Häntä ehyellä sydämellä.
Vain sillä, mitä teemme rakkaudesta Herraan, on iäisyysarvoa. Uskon, että perillä ei kysytä ”Paljonko teit?” vaan ”Paljonko rakastit?”.(Irene Tandefelt)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aamen!
"Elävästä rakkaussuhteesta kumpuavat sitten spontaanisti hyvät tekomme ja oikea lähimmäisenrakkaus."
Suurin kutsumus nähtävissä elämässämme. Rakastammeko lähimmäistämme.
Ainahan voi rakastaa kauempaa, ellei muuten onnistu. Tätäkin teemaa joutuu käyttämään. Toisaalta, armolahja se rakkauskin on. Meillä ei ole sitä, ellei Herra anna meille.
Tässähän se onkin, emme voi rakastaa, ellei Hän ole ensin rakastanut meitä! Sananpaikan mukaan Hän kuitenkin o n rakastanut meitä antaen itsensä ristillä lyödyksi, pilkatuksi ja haavoitetuksi - mutta tuon totuuden täytyy tulla eläväksi meissä.
Joku kertoi tuolla englanninkielisillä sivuilla, kuinka hän oli nähnyt unen tai näyn Jeesuksesta verta valuvana ristillä, ja Jeesus oli katsonut häneen ja sanonut: "Tein tämän sinun tähtesi!"
Me voimme pyytää ilmestystä Jeesuksen rakkaudesta, jos emme ole sitä vielä kokeneet, niin että hän ilmoittaa ja antaa meille kokemuksen hänen pyhästä verestään ja kuolemastaan meidän tähtemme. Se uhri on henkilökohtainen - ja Hän on todella nähnyt jokaisen meistä tehdessään sen.
Hän ei kuollut massan tähden, vaan ainutlaatuisten yksilöihmisten tähden, jotka hän halusi saada luokseen, kotiin.
Herra haluaa luokseen paljon lapsia.
Tulossa suuret sateet ja joukkopelastumiset 2/2
patmos.studio24.fi
Edesmenneen David Wilkersonin mielenkiintoinen saarna synnistä.
http://patmos.studio24.fi/media/tulossa_suuret_sateet_ja_joukkopelastumiset
...
Irenellä on sana hallussa. Eipä ihme, sillä ikääkin jo melkoisesti. Luultavasti lähempänä sataa vuotta.