Koin valaistumisen. Miten näissä piireissä siihen suhtaudutaan: Olenko nyt profeetta vai tulinko hulluksi?
Valaistuminen
proprofeetta
998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos näitä sivuja luet, niin kumpaakin. Toista olet ja toista luulet olevasi. Saat valita mielesi mukaan.
Ja et todellakaan ole valaistunut, sen voin sanoa 100% varmuudella.
Siksi olet myös 100% varmuudella valehtelija.
Vain valehtelija sanoo toiselle; olet valehtelija. Siis ja siksipä oletkin aloitus kokenut valaistumisen.
Ja valheet senkun paranee...
Eikös ole hyvä.
Sitä vielä, että jos joku, joka väittää olevansa valaistunut, tulee palstalle samanlaisessa hengessä kuin tämän ketjun aloittaja, hän ei todellakaan ole valaistunut, vaan kaukana siitä.
Valaistunut tietää seuraavan asian:
Että, Valaistuneesta näkyy Valaistuneen hedelmät.
Ja mitäs ne ovat?
Ne ovat kaukana ei valastuneiden hedelmistä.
Ei valaistunut käy joidenkin kimppuun ihan mielijohteesta tai luulosta, hauskaa pitääkseen tai mitä sattuu ajattelemaankaan.
Valaistunut ei seuraa luulojansa vaan tekee oikein.
Valaistunut tietää kyllä opetuksen: älkää tehkö toisille sitä, mitä ette itsellenne soisi tehtävän.
Tai tee sitä mitä itsellesikin soisit tehtävän.
Mutta nuo eivät ole suoria kehotuksia tekemään tai olla tekemättä, vaan opetusta jotta oppii ajattelemaan oikealla tavalla. Ja sen jälkeen osaa niitä toteuttaa, kun ne on tulleet osaksi elämää.
Niitä ei voi käyttää esim näin:
Masokisti rakastaa kipua, joten hän tuottaa muillekin kipua tms.
Mun valaistumisesta on nyt about. vuos ja se tapahtu jotenki niiin mielettömän jännässä elämäntilanteessa, että vieläki ihmettelen että mitä hittoa tän vuoden aikana on oikeen tapahtunu?! Vai oliko sittenkään? Oon 20v naine ja juu samanlainen "valaistumisen" kokemus ku varmaan kaikilla muillaki "valaistuneilla luulisin":D Mutta juu tilanne oli se, että liikuin huumepiireissä, vähän niinku vasten tahtoa ja olin tosi ahistunu silloisesta tilanteesta oli koulu käytävänä ja ystäväpiiri oli mitä oli. Tapasin myös tän pahimman ahistuksen aikana erään miehen johon ihastuin, mutta en kuitenkaan halunnut tätä enään tavata "silloisen tilanteen" takia (monimutkaista). Ja siitä lähtiki sellanen pieni ketjureaktio (oivallus), että mitäs hittoa mä nyt oikeen tällä mun elämällä oikeen teen. Huoli "ystävistä" ja jostain "vaille" jäämisestä esti mua elämästä omaa elämää ja sitte yks päivä kotona lattialla istuessa aloin miettiä asioita esim.sitä että miksi pistää toisten asiat oman onnen edelle ja miksi mulle oli niin vaikeaa tavata tätä miestä uudelleen, koska olin sentäs tosi ihastunu siihen yms. sitte kaikki vaan valkeni tuli sellanen oivallus et "ahaa näiden asioiden takia en oo sitä halunnu nähä muut oivallukset elämästä yleensä" ja sitte tunne että kaikki oli hyvin, olin todella onnellinen ja olo oli melko euforinen sanoisin.:D Mutta se olo alko hiipumaan ku mulla iski hirvee ikävä sitä miestä ja olin pistäny vähän aikaa sitte kaikki välit siihen poikki ja taisin jopa siihen rakastua, koska melkoset sydänsurut siittä sain ja olin yhtäkkiä melko masiksessa ku en enään sitä voi tavata ja nyt on taas sitte ihan normaali olo.. Eli oliko se sitte vaa jotain rakastumista vai oikea valasituminen? Vai valaistuinko ja rakastuinko samaan aikaan vai mitä ihmettä?? Nyt olo hieman yksinäinen...:S