Mielenkiintoinen juttu!

>>'Puu' voi näyttää aivan toisenlaiselta, jos käytetään toista geeniä. Doolitle>>

Siksi onkin järkevää vertailla mahdollisimman monia eri geenejä, eikä tehdä yleistyksiä yksittäisistä geeneistä. Ja vaakatason yhteyksiä esiintyy lähinnä yksisoluisilla eliöillä ja sukupensas menee sekaisin siis sen alkupäässä. Kaikkien eliöiden viimeisimmän yhteisen esivanhemman (nk. LUCA) rekonstruoiminen saattaa tästä syystä olla mahdotonta, joskin toivoa saattaa suoda se etteivät kaikki geenit välttämättä ole yhtä helposti vaihdettavissa prokaryoottien välillä.

What is the Last Universal Common Ancestor (LUCA)?
By Anthony M. Poole
http://www.actionbioscience.org/newfrontiers/poolearticle.html

>>usko persoonalliseen Luojaan on vähemmän ongelmallinen, kuin usko sattumanvaraiseen prosessiin elämän synnyttäjänä ja sen monimuotoisuuden selittäjänä.>>

Luonnonvalinta ei ole sattumanvarainen prosessi.

>>Elämän synty (abiogenesis, kohta 1) selittyy luontevimmin olettamalla persoonallisen, kaikkivaltiaan Jumalan (yksi kaikkivaltias riittää, siksi on tarpeetonta olettaa useita jumaluuksia) luoneen elämän.>>

Jos oletamme että abiogeneesin takana on älyllistä suunnittelua, miksi tämän/näiden pitäisi olla kaikkivaltiaita? Entä jos joskus tulevaisuudessa matkustaa n. 4 miljardin vuoden päähän menneisyyteen pitkälle edistynyttä bioteknistä tietotaitoa omaava ihminen tai ihmisryhmä joka sitten luo ensimmäisen prokaryoottipopulaation jonka evoluutio johtaa lopulta myös ihmislajin syntyyn? Mielestäni tämä hypoteesi/myytti ei pärjää huonommin Jahve-hypoteesille/myytille, koska se on spekulointia ID:n identiteetistä ilman konkreettisia todisteita.

>>Koska omne vivum ex vivo, vain elävät olennot voivat tuottaa eläviä olentoja on järkevämpää uskoa elävän Jumalan luoneen elämän maapallolle, kuin sanoa, että se olisi syntynyt olemattomuudesta, itsestään, ei minkään vaikutuksesta, täysin sattumalta.>>

1) Onko Jahve biologinen olento?
2) Mitä todisteita on siitä että elämää varten tarvittaisiin jotain havaitsematonta 'elämän henkeä', eikä kyse ole vain biokemiasta/kemiasta?
3) Naturalistisessa abiogeneesissa ei elämä synny olemattomuudesta, vaan jo olemassaolevista kemiallisista rakennusaineista ja ei suinkaan 'ei minkään vaikutuksesta' tai 'täysin sattumalta', vaan fysiikan lakien (atomit ja molekyylit toimivat oman 'luontonsa' mukaisesti) ja luonnonvalinnan vaikutuksesta. Maailmankaikkeuden alkuperästä on sitten aivan omat teoretisointinsa jotka eivät liity evoluutioteoriaan. Se onko elämän olemassaololle ja kehitykselle suotuisten olosuhteiden olemassaolo sattumaa tai mistä ja miten maailmankaikkeus on syntynyt, ovat jo kosmologisia, eivät biologisia kysymyksiä.

Heikki

> "Jos voidaan osoittaa yksikin sellainen
elämänmuoto, jonka ei voida ajatella kehittyneen
vähitellen, vaihe vaiheelta pitkän ajan kuluessa, silloin teoriani murtuu täydellisesti."
Charles Darwin, Lajien synty

No osoittakaapas sellainen? (Sitäpaitsi kehitys on kehittynyt Darwinin kuoleman jälkeenkin eikä kaikkia hänen sanomisiaan tarvi pitää ehdottomina totuuksina)

> Ensiksi, elämän syntyminen elottomasta aineesta on edelleen luonnontieteen kenties suurin ratkaisematon kysymys ja samalla koko evoluutioteorian kenties kriittisin kysymys.

Kyllä tuo minunkin mielestäni on edelleen yksi tärkeimmistä ratkaisemattomista kysymyksistä.
Mutta annetaan ajan kulua ja jos ei meidän aikanamme niin enemmin tai myöhemmin tuokin selvitetään, voit luottaa siihen.
Eipä 2004 vuotta sitten osattu aavistaakaan (eikä näin tärkeään tapahtumaan edes oteta isossa kirjassa kantaa) että miten valtava tekninen ponnistus esim. kuussa käyminen ihmiskunnalle on. Kaikki siinä käytetyt tekniikat rakettipolttoaineista tietokoneisiin olisivat olleet täyttä hepreaa Jeesuksen aikalaisille. Mutta niin vaan sekin ongelma selvitettiin.

> 1. Elämän syntyminen elottomasta aineesta (abiogenesis);

Ei ole varmaan hullumpaa 'uskoa' tähän kuin siihen toiseenkaan vaihtoehtoon?

> 2. Kaikki elämä on saanut alkunsa yhdestä yhteisestä kantamuodosta;

Missä on sanottu että kantamuotoja pitää olla vain yksi? Sitä biomateriaahan (pakastuneita bakteereja, yms.) on voinut tippua tänne koko maapallon historian ajan, eikä kukaan voi sanoa etteikö tätä voisi tapahtua vieläkin?!

> 3. Kehittyminen luonnonvalinnan ja sattumanvaraisten mutaatioiden kautta

Tarkennetaan vielä että kehitystä ohjaava luonnonvalinta ei ole sattumanvaraista vaikka mutaatiot ovatkin. Mutaatiot ovat tosiasia ja erilaisilla tietokonesimulaatioilla voidaan todeta miten edullisten mutaatioiden kohteeksi joutuneet populaatiot pärjäävät paremmin kuin muut. Mielestäni tässä ei ole mitään ihmeellistä, tavallista tilastomatematiikkaa vain.

> Jaques Monod kiteytti tämän ristiriitaisen näkemyksen sanoissaan: "On täysin järjetöntä uskoa elävän solun syntyneen sattumalta. Kuitenkin uskon niin, koska en näe muutakaan vaihtoehtoa."

Mitä järjetöntä siinä on? Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset veikkaavat ympäri maapalloa vaikka mahdollisuudet voittoon ovat minimaaliset. Halu uskoa johonkin tavoiteltavaan asiaan on varmaankin yksi luonnollisimmista asioista mitä voidaan kuvitella. Itse näen eräänä vaihtoehtona myös Luojan, mutta pidän kyllä sattuman todennäköisyyttä vähintään yhtä ok vaihtoehtona. Erään entisen mäkihyppääjän sanoin:"Se on fifty-sixty chance että onnistut..."

> Lisäksi, on käsittämätöntä, kuinka esimerkiksi yksi kolibakteeri kaikessa monimutkaisuudessaan olisi voinut syntyä vähitellen vaihe vaiheelta, sattumanvaraisten prosessien tuloksena...

Kuten jo edellä todettiin, prosessit eivät ole täysin sattumanvaraisia. Sattumanvaraisuudesta ja sen mahdollisuuksista saa jonkinlaisen käsityksen esim tästä hauskasta simulaatiosta (apinat kirjoittavat Shakespearia):

http://user.tninet.se/~ecf599g/aardasnails/java/Monkey/webpages/
Paras saavutus on 19 ensimmäistä merkkiä "Two Gentlemen of Verona" teoksesta. Tuon todennäköisyys on jotain:
1/190734863281250000000000000000000 (jos oletetaan 50 merkkinen kirjoituskone) ja tämän saavuttamiseksi on mennyt vain pari vuotta nykyisillä 'tehoilla'. Jos tuota jatkettaisiin 10 mrd. vuotta tehon samalla lisääntyessä niin...

> ..voidaan oikeutetusti todeta, että usko persoonalliseen Luojaan on vähemmän ongelmallinen, kuin usko sattumanvaraiseen prosessiin elämän synnyttäjänä ja sen monimuotoisuuden selittäjänä.

Varmaan voidaan todeta mutta missä ovat perustelut? Evoluutioteoria on muuten eräs kulmakivi nykypäivän ja tulevaisuuden geneettisissä algoritmeissä joita käytetään yhä enenevässä määrin tietokoneohjelmoinnissa. Tuntuvat toimivan siellä hyvin.

Lopuksi vielä eräs kuriositeetti. Tuoreena isänä minulle on tuttu vauvan 'moro' refleksi, jossa voimakas ääni, äkillinen liike tai vauvan pään 'retkahtaminen' taakse saa aikaan voimakkaan tarttumisreaktion jossa vauva kouristaa sekä kätensä että jalkansa vartalon eteen yrittäen tarrautua 'huoltajaansa'. Tämä on oikein kätevä refleksi vaikkapa simpanssivauvoilla kun äidin karvapeitteestä on niin hyvä pitää kiinni. Ihmisvauvoilla hyöty ei toimi enää, mutta kauan, kauan sitten, asianlaita on ollut toisin.. Kuten voimme 'lajitovereistamme' todeta.

- Tähtipölytyttären ylpeä isä -

P.S.
Uskon ihmisiin ja uskon tulevaisuuteen. Jotenkin minusta tuntuu että nyt kun esikoiseni on syntynyt ei ole niin väliä (omalta kohdaltani) vaikka kuolisinkin. Elämän kiertokulku jatkuu ja olen saanut olla osa tätä ihmeellistä ketjua. Se riittää minulle ja siinä on kaunetta tarpeeksi yhdelle ihmisiälle.