olla se, ettei halua tulla torjutuksi..... sairautensa takia.
Paljostako oikeasti olisit valmis luopumaan hänen vuokseen, entä kun se arki ei aina voisi mennä niinkuin jonkun terveemmän kumppanin kanssa..........
Paljostako oikeasti olisit valmis luopumaan hänen vuokseen, entä kun se arki ei aina voisi mennä niinkuin jonkun terveemmän kumppanin kanssa..........
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kiinnostaisi tietää millainen sairaus kyseessä?
Mulla on ihan sama pelko. Ja samalla mietin, miten toista voisi ikinä pyytää edes luopumaan mistään, jos oikeasti toisesta välittää ja haluaa hänen olevan onnellinen.
Sairaus ei ole mikään syy olla kutsumatta ihmistä kahville. Anna sen toisen ihmisen miettiä noita ja tehdä päätöksensä jos sitä tahdot.
Eikö mukava yhdessäolo ole jo tarpeeksi hyvä syy kutsumiseen?
Mietin varmasti asiaa liikaa. Tiedotan sen itsekin, mutta torjutuksi tulemisen vaara on todellakin olemassa.....
Yhdessä olisi varmasti mukavaa siihen asti kunnes olisi aika kertoa ja kovin pitkään en voisi pitää asiaa omana tietonani.
Luot itsellesi pelkoa ajattelemalla negatiivisesti. Onko hän sinusta oikeasti sellainen ihminen että hylkäisi sinut jos kertoisi jotain tuon kaltaista? Jotenkin en usko siihen vaan luotan hyvään enemmän kuin pahaan.
Mikä se sairaus mahtaa olla mikä estää sinut tapaamasta jotakin?
Joku tarttuva vakava sairaus? Se on kyllä selvästi ilmoitettava ennen tapaamista.
Perinnöllisyydellehän ei mahda mitään, mutta tuskin se on mikään este tapaamiselle.
En todellakaan sitä täällä halua kertoa.Tiedän, että en ole tässä maailmassa ainoa joka voi tulla torjutuksi jonkin sairauden vuoksi ja monenlaista vastausta tulee vastaan, hyvässä ja pahassa.
Pitää kuitenkin kertoa miten asiat ovat että toinen voi itse päättää haluaako tutustua enemmän..rakastua..
Helevetin naurettavaa jos ei voi kertoa edes anonyymisti että on vaikka joku herpes alapäässä yms..
Epilepsia yms..?
KUKA SUT TÄÄLLÄ TUNNISTAA EI HELVETTI KUKAAN???
Sanoinko et keskustellaan minun ongelmastani. :-)EN! En koe mitään tarvetta asiasta täällä kirjoittaa. Aloituksenihan jatkui et miten paljosta olisit valmis luopumaan hänen vuokseen! Pysytkö rinnalla jos toisen liikunkyky voi heiketä, näkö lähteä, aina ei voisi sekstailla ym, ym, ym,,
Naimisiinko täällä jo mennään vaikkei vielä tunneta edes toista?
Niinpä. Ei kannata tutustua kehenkään eikä mennä kahville kenenkään kanssa, kun sitten kuitenkin harmittaa, jos ei menekään sen kanssa naimisiin!
Aloittaja pisti pahan, tuo on kaikille miettimisen paikka. Kykeneekö elämään jos toiselle sattuu jotain.
Kuvitteletko että jokainen ihminen on läpi elämänsä peusterve?
No ei ole.
Ihmisillä on jopa tapana kuollakkin pois kerran elämässään.
vARMAAN msTAUTI ALKUVAIHE.
sinulla vai kella?
ap mainitsi esimerkiksi jotain oireita aiemmin ja sama tuli itsellä mieleen
Riippuu vähän millaisesta sairaudesta on kyse. Voin kuitenkin kuvitella torjutuksi tulemisen pelon. Mutta kyllä ihmisillä on kaikenlaisia sairauksia, ne ei mielestäni voi olla esteitä. Voihan se vähän hankaloittaa, mutta onhan niitä muitakin syitä miksi joku suhde epäonnistuu. Ja kyllähän nyt aina kahville kandee mennä ja tutustuu siihen toiseen ja sit jos se kaatuu siihen sairauteen, ni ei se sit ole se oikea. Näin ajattelen. Ja en ole itsekään lääketieteellisesti sanottuna perusterve.
Oletko kenties hiv positiivinen? Kuulostaa jotenkin todella dramaattiselta. Hänestä minä ainakin heti huomasin, että hän ei ole ihan terve, että sen puoleen se ei ainakaan olisi mikään yllätys, kyse ei siis ole mistään hivistä tässä tapauksessa. Vaan ihan jostain muusta.
Itse en myöskään ole kokonaan terve, on paniikkihäiriö, lievä debressio ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vähän lääkkeet ovat helpottaneet, mutta ei nekään kaikkea kokonaan poista :(
tunnistavasi hiv potilaan, niin nyt kyllä nakkaat skeidaa.
Kerro ensinnäkin mistä sen huomaat jos hiviä joku sairastaa, ja mitkä on ne muut sairaudet mistä huomaat jonkun olevan sairas muutoin kuin noiden psyykkisten ongelmien edessä.
Aistin jotain kuvailemasiasi hänessä ,en toki millään voi olla varma.
Nuo on sellaisia asioita, että ihminen tarvitsee ymmärrystä, muttei ei voi ymmärtää jos ei ole saanut tietää. Ei haittaisi, yleensä ne käsittääkseni menee myös iän myötä pois.
Onko sulla lukemisen ymmärtämisen vaikeus. Juurihan tuossa nimenomaan sanoin, että hänellä ei ole kyse mistään hivistä, enkä puhunut nyt ap:n sairaudesta mitään. Vaan huomasin, että hän ei juuri henkisellä tasolla ole täysin terve.
En minä tuon ap:n sairauksista tiedä mitään, tai väitä tunnistavani hiv positiivista ulkonäöstä. Lueppas uudelleen.
Voi ristus tiedän kanssa!!!!!!!!! Oliko noin pakko rykästä joku vaan vastaukseksi ja luulla että nyt pääsin pätemään, kun ei kuitenkaan osunu kohdalleen! Aukase silmäs, tai painu pehkuihin!
Olisitko jotenkin viitsiny katsoa ja seurata kenelle vastasin???? Et todella, sillä se kenelle vastasin on tuo vaaleakutrinen, joten opettele tarkemmin palstan viestien seuranta!
No ei minunkaan mielestä ole terve henkisesti jos on tuollaisia anonyyminä kirjoittelemisen pelkoja "paljastumisestaan".
Samaa mieltä sinun kanssa tsemiä.
Kerran yhdestä rl hörhöstä kävin mielenterveyspalstalla kirjoittamassa ja sain kaikki ne potilaat niskaani siellä miinustelemaan.Heillä kun on oikeus miltei velvollisuus olla mitä ovat.Ei passaa ehdottaa mitään omatoimista että pääsisivät tilastaan pois.Saati jos toteat että on omasta asenteesta jotkut asiat kiinni.
Hei haloo, kuka nyt sairaan naisen haluaisi kun maailma on pullollaan nuoria ja terveitä typyjä?!?
Toisen reaktio varmaan riippuu siitä millä mielellä olet hänet tapaamassa. Kaverina vai rakastettuna? Jos sulla on joku tarttuva sairaus (esim. jos sulla on HIV, kuten tuossa jo edellä mainittiin), niin sehän käytännössä sulkee kaiken seksuaalisen kanssakäymisen pois... Mutta helpottaisi varmaan omaa oloasi kertoa tärkeälle ihmisellesi tilanteesta. Tuskinpa hän sinua kokonaan hylkäisi. Anna mahdollisuus, niin hän voi tehdä samoin sinun suhteesi. Eihän sen kahvikutsun periaatteessa tarvitse johtaa mihinkään.
Kyse ei tietenkään kohdallani ole HIV!
olet terve kuin mikä
mennäänkö kahville huomenna? ;)
nythän mä ymmärrän tota vaaleekutria....
josku välähdelly et jotain häikkää on, ja nyt kun palstan ainoana rehellisenä ihmisenä kerto tilanteensa, niin muuttupa katsantokantani,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Kun luen, niin ymmärrän enemmän itseäni. Arvostan enemmän. Hyvän tähden näitä ihmisiä..kaikkea hyvää silti.
Halveksin ihmisiä lähinnä siitä innosta, millä ovat kollektiivisesti kieli pitkällä päättämässä, että jollakin jota eivät edes tunne, on alapääherpes (?) tai hiv.
Halveksi pois, sairaus on sairaus vaikka kuinka sen yrittäisi torjua laittamalla sormet korviinsa toisten puheilta.
Ei kieltäminen sinua paranna.
Mulla on useita sairauksia tarttuvia mm. tuo herpes ja yksi toinenkin virus sekä yksi bakteeri itsellä ja se on yksi syistä miks en seurustele tms. sekstaile mutten vielä onneksi ole noin laho latvastani kuin sinä että pitää toisten arvailuja halveksua tai tauteja tai pelätä anonyymisti keskustelupalstalla asioista puhumista.
Oo vaan toisten yläpuolella meille muille riittää että leijutaan ihan samalla tasolla keskenämme.
Taidat olla joku pentu trollaamassa täällä.
Okei, kaiken yläpuolella oli vitsi ja kuittaus.
Mutta muu luetun ymmärrys meni sulla pieleen. Halveksin ulkopuolisia ihmisiä siitä asenteesta, miten kieli pitkällä halutaan uskoa muista ihmisistä mahdollisimman negatiivisia asioita. Kerro kerro, onhan sulla herpes alapäässä, pliiispliiispliiiiiiis!
Mieti suuseksiä esim sitä kautta tarttuu kaikki muutkin taudit kuin vain seksitaudit.. jotain neurologista tautia jossa on pahat oireet tai virustauteja jotka uusii herpekset vyöruusut.. ottaisko päähän sairastella?
Edes suudella et voisi saati mitään muuta.Ota siinä sitten kumppani tai kun toinen makaa pari päivää sängynpohjalla päänsäryssä.Tai jos tuppaa vaikka vyöruusu oot kipee monia kuukausia ja voi tarttua.
Joo kivaa joko mennään harrastamaan villiä seksiä?Rakastumisista puhumattakaan ja yhdessä elämisestä.
Moni kipee varmaan haluais oikeesti paljon mutta joutuu luopumaan.
Siksi täytyykin olla onnellinen että on perusterve.
Mistä pitäisi luopua?
Voisihan olla niin että rakastuisi ja elelisi parisuhteessa, toinen osapuoli sairastuisi, jättäisitkö heti kun toinen sairastuisi?
Minä en, jos tunteita ja hellyyttä riittäisi , mitä siitä jos toinen olisi sairas , auttaisin ja tukisin kaikin keinoin rakastani.
Jokainen vanhenee ja jokaisella voi tulla vaikka minkälaisiaa vaivoja ja sairauksia.
Toki toivoisin että rakkaani olisi sinut sairautensa kanssa, eikä märehtisi ajatuksissaan pelkän sairauden ja kipujen ympärillä vaan haluaisi elämäänsä muutakin sisältöä mahdollisuuksien mukaan...
Jos tunteet pelittää puolin ja toisin, jos suhteessa olisi sairaudesta huolimatta , arjenkin keskellä hellyyttä, pieniä tekoja ja toisen huomioimista.
Avoimuus ja rehellisyys se kannattaa pitkälle parisuhde asioissa, ihan ensi hetkestä alkaen jos onnistutte avoimin mielin juttelemaan ja kertomaan tunteistanne ja toiveistanne.
Jos molemmilla samanmoisia odotuksia suhteelta ja tulevaisuudelta niin uskosin että hyvät mahdollisuudet olisi onnistua. Itse toivoisin että eräs mies antaisi meille mahdollisuuden , tutustua paremmin toisiimme , aikaa sekä avointa keskustelua tunteista ja toiveista , siitä se alkaa luontumaan jos olisi luontuakseen.
En jättäisi. Haluaisin silti alusta alkaen tietää tosiseikat.. millaiseen suhteeseen on mahdollisuus. Ei salailuja.
NIIN PALJOSTA KUN TILANNE VAATISI!!
Pida lahimmaisestasi huolta!!! ja niin pitkaan lahimmaisesta huolta pidetaan,kunnes kuolema meidat eroittaa!!!
Sita kun pitas jokaisen silla ajatuksella toimia muutenkin,etta jokainen paiva voi olla se viimeinen!!!! SITA KUN EI KOSKAAN TIEDA!!
onko sinulla oikeus valita hänen puolestaan? Antaisit toiselle mahdollisuuden...
Koska sille mahdolliselle kumppaniehdokkaalle pitäisi kertoa, että on sairaus (kilpirauhas) johon joutuu lopun ikänsä syömään lääkkeitä? Tää sairaus on kuitenkin sellainen, että periaatteessa pystyy elämään normaalia elämää, jos lääketasapaino on kohadllaan. Tämä sairaus on ollut syynä siihen miksi en oikein ketään ole lähelleni päästtänyt, ettei kumpikaan pettyisi. Nyt kuitenkin olen ajautunut tilanteeseen, jossa olen tutustunut kiinnostavaa mieheen ja mietinkin, että miten aikaisin tällainen asia pitäisi kertoa? Vai olenko jo pitkittänyt liikaa kun olen sen miehen jotenkin saanut jo kiinnostumaan minusta...
Ehkä se voisi olla hidaste, jos toinen voisi tehdä itsemurhan ja/tai olisi ylitsepääsemättömiä henkisiä ongelmia, eikä haluaisi apua niihin.
Se miten mahdollinen sairaus voisi vaikuttaa mahdollisuuteen tutustua, riippuu ihan siitä, miten ihastunut olisin häneen.