Moi, nyt tulee outo juttu. Siis rakkautemme on kestänyt 4 vuotta ja olemme tyytyväisiä suhteessamme. Silloin alussa uuden suhteeni mukana tuli miehen avioerokoira, joka oli ihana alussa (kultainen noutajauros) noin pari vuotta. Jostain kumman syystä olen alkanut inhota koko koiraa.
Se tulee meille kahden vkon välein. Karvan määrä on IIHAN kauhea ja mikä pahinta, se kuvittelee olevansa kaiken keskipiste ja kävelee meidän yli. Jos lähdet sohvalta se istuu siinä kun tulet takaisin ja ei millään pois. Ja koira on iso, jo 9v. Se syö kaikki silmillään mitä syömme. Ja haluaa koko ajan huomiota. Tuijottaa, jos ei pääse ulos heti tms.
Olen miettinyt tätä asiaa, että miten sen selittäisin miehelleni, joka "pakosta" välittää siitä kahden vkon ajan kerrallaan ja varmaan pitääkin koirasta. Tosin sanoi kerran että ei hanki enää koiraan kun tästä aika jättää. Alussa kun pidin vielä koirasta, miehen exä aiheutti meille harmia vinoilu tekstareillaan kännipäissään ja muuta uhkailua. Nyt kun miehen exä on rauhoittunut, sekään ei voi olla syynä ällötykseeni.
Mieheni osallistuu kyllä siivoomiseen, mutta se karvan määrä on niin HIRVEÄ ja hetken päästä on samalaista. Koira nimittäin ravistelee itseään ja raapii sohvan ja lattian. Yäk koko koiran haju. ehdotin kerran ohimennen miehell, että anna koko koira sille exälle, mies tokaisi vain että et taida pitää siitä. Olen todella ajatellut että pitääkö mun lähteä sen takia tästä suhteesta. Mieheni on aika päättäväinen ja tempperamenttinen, vaikkakin ihana mies, joten pelkään että hän ei ymmärrä asiaa ja miten sen ratkaisen???
Se tulee meille kahden vkon välein. Karvan määrä on IIHAN kauhea ja mikä pahinta, se kuvittelee olevansa kaiken keskipiste ja kävelee meidän yli. Jos lähdet sohvalta se istuu siinä kun tulet takaisin ja ei millään pois. Ja koira on iso, jo 9v. Se syö kaikki silmillään mitä syömme. Ja haluaa koko ajan huomiota. Tuijottaa, jos ei pääse ulos heti tms.
Olen miettinyt tätä asiaa, että miten sen selittäisin miehelleni, joka "pakosta" välittää siitä kahden vkon ajan kerrallaan ja varmaan pitääkin koirasta. Tosin sanoi kerran että ei hanki enää koiraan kun tästä aika jättää. Alussa kun pidin vielä koirasta, miehen exä aiheutti meille harmia vinoilu tekstareillaan kännipäissään ja muuta uhkailua. Nyt kun miehen exä on rauhoittunut, sekään ei voi olla syynä ällötykseeni.
Mieheni osallistuu kyllä siivoomiseen, mutta se karvan määrä on niin HIRVEÄ ja hetken päästä on samalaista. Koira nimittäin ravistelee itseään ja raapii sohvan ja lattian. Yäk koko koiran haju. ehdotin kerran ohimennen miehell, että anna koko koira sille exälle, mies tokaisi vain että et taida pitää siitä. Olen todella ajatellut että pitääkö mun lähteä sen takia tästä suhteesta. Mieheni on aika päättäväinen ja tempperamenttinen, vaikkakin ihana mies, joten pelkään että hän ei ymmärrä asiaa ja miten sen ratkaisen???
Vastaukset 37
Vanhimmat
Monellekkohan eläin on tärkeämpi, kuin ihminen / ihmissuhde ?
Vastaan itse: aika monelle. Yök.
Sinä olet mustasukkainen koiralle, voi ihmisraasu sua, aivan käsittämätöntä tekstiä naiselta.
Lähde pois vaan, miehen ja koiran on taatusti mukavampi olla ilman sua.
hehh... "voi varjelkoon" sinulle, kun ei ole kysymys mustasukkaisuudesta. Käyn sen kans lenkillä ja yritän kestää ja ja siivota sen sotkuja, mut en enää jaksa. Karvoja, karvoja.. eipä tuo mieskään tykkään sen tuomasta sotkusta, mut mua iljettää enemmän...sorry vaan. yäk, koira ! Mies varmaan kyllästyy ennen mua, nyt on sellasta ilmassa... :) Ei koirasta tarvi tykätä...jos ei tykkää.
Kyl se varmaan saa hyvän kodin siellä toisessa paikkaa. hheheh !
on se kyllä kauheeta kun aikuinen ihminen ei jaksa hoitaa koiraa. voi teitä uusavuttomia ihmisiä kun kaikesta pitää ruikuttaa.
vaihtui miehen asenne ? Päivällä vielä oli toisin kuten aloituksessa kerroit !
Eihän siitä hoitamisesta ollut kysymys, vaan pitämisestä. Hehheh...olen sitäpaitsi jo sen ikäinen, ettei mene läpi tuo uusavuttomuus. Teen töitä omien lasten kans, ja työskentelen sairaanhotajana, erityislasten kanssa ja vielä extraa niiden kanssa...mut mitäs se tähän kuuluu. Olemme onnellisia, mut koira vaan ei ole mun juttu, vaik olen yrittänyt sitä lenkillä käyttää ja harjailla... onneks mies kiittää siitä, kun ei itse viitsi. Tietää kyllä etten tykkää koirista, mut ei ehkä ymmärrä etten kohta voi sietää sitä. - Mut mehän tiedämme että on koira ihmisiä ja ei koiraihmisiä. Onneks saa vapaasti olla sitä mieltä mitä on. Ei koiraa enää meille.
Mikä miehen asenne? Lue nyt uudestaan. Ja eipä tämä ole varmaan sun juttus, joten ei kannata ottaa kantaa asiaan. Mies tietää asenteeni, mutta ei varmaan usko että en halua enää elää/hoitaa koiraa... On olemassa koira ihmisiä ja ei koiraihmisiä ja nyt olen saanut tarpeeksi. Onks tää nyt tarpeeksi vahva provo ?? jaonhan tää kova paikka koiraihmisille lukea tällaista. Lapset kuitenkin ovat etusijalla ja hyvä niin.
Olet kanavoinut kaiken vihasi koiraan.
Olet säälittävä ihminen.
Mietis jos miehelläs ois ollut lapsia.
Yök mitä ällötyksiä.
Haiseekin niin pahalt.
hehehhe minkä vihan? Elämä on mallillaan, vaan en raskaan (mut rakkaan) työni päälle jaksa hoitaa/siivota ja niellä karvoja kotona. Mies tietää ja on osittain samaa mieltä. On ehkä annettava koira kokonaan sinne menneisyyteen.
Onko sulla vaikee hyväksyä eriäviä mielipiteitä ei-koiraihmiseltä? Oikeus valita, näin se menee. Ei ole mikään pakko tykätä. Ja mitä tulee lapsiin, meillä on lapsia ja vielä työn puolesta monta erityistä...Mutta koiraihmiset taitavat nukkuakin koiran kanssa, hyi! (Loisia, karvoja sängyssä) Mukavaa jatkoa koiran kanssa teille-
Mulla ei ole koiraa mutta siitä huolimatta sinä olet säälittävin ihminen jonka tekstejä olen lukenut näiltä sivuilta.
Ja muut ei varmaan tässä maailmassa teekään töitä kuin sinä.
vajaa ku pitää hokee koko ajan et heh heh ?
sulle "ootsäjotenkin.. varmaan vajaa :) . Mut nauratti vaan niin, kun huomasin että muutamat kirjoitti ihan asian vierestä. Niin kuin nytkin! Ja ei noi hymynaamat ole niin kivoja -
Hyväksy erilaiset mielipiteet - hyvä sanoa säälittävä, mulla vapaa valinta ja mielipiteet sallittuja. Kestä se. (vaikka mielipiteesi meni vähän sivuun) Työasiaa vastasin kysyjälle... pysytkö kärryillä?
Olisit antanut olla kirjottamati. Ei ole koiran syy se missä tilanteessa se on. Se on joutunut todella pahaan paikkaan ja aistii vastenmielisyyden itseään kohtaan.
"Elä kehtoo" - sulla on hyvä mielipide, ei olis pitänyt kirjoittaa, mut keitti yli ton karvaturrin kans ja tänne on hyvä kirjoittaa. - on vaan ihmisiä jotka ei osaa vastata asiaan, vaan menevät suoraan henkilökohtaisuuksiin. Kiitos vastauksesta, se ei todellakaan ole koiran vika - yritän vielä huh HUH ! :)
niin että myös edelliset vastaajat tarkoittivat ihan samaa. Ihmisten elämäntilanteet ei ole koskaan eläinten syytä eikä niitä ikinä saa laittaa kärsimään ihmisten itsensä aiheuttamista sotkuista.
jep. Toiset osaa löytää asian ytimen toiset eivät kirjoittaessaan. Ja tuskin tämä harjattu ja lenkitetty koira kärsii -- vaan kun ei em syistä oo mun juttu. Loppu.
Näköjään koiraihmisiä palstalla kun raivotaan. Tässä uutinen teille: kaikki ei pidä koirista. Kaikkien ei ole myöskään pakko pitää eikä se tee ihmisestä pahaa.
Ja tuskin oli mustasukkaisuudesta kyse nyt tässä, ap ei vain haluaisi pitää koiraa mutta koira nyt miehellä on niin eihän sille mitään voi.
Ja en ole koiravihaaja itse, pidän kyllä koirista mutta itselle en sellaista haluaisi.
Koira on ja sillä sipuli eikä se ole koiran syy. Jos ämmä ei tykkää niin ois aatellu aiemmin eikä päästänyt asioita noin pitkälle.
Ei ole minullakaan koiraa mutta silti en voi sietää juuri tämän tyyppisiä juttuja että tullaan kilometriviestissä haukkumaan miten kamala elukka se on, haisee ja on karvaa ja vielä katselee kun he dyö.
ei sinun tarvitse itseäsi syyllistää siitä ettet pidä miehesi koirasta. Sinun ei kannata ryhtyä suhteeseen koirallisen miehen kanssa.
Kaikki eivät pidä koirista. Se on ihan ok. En minäkään pidä ihmisistä jotka eivät pidä koirista. Näin vaikka itselläni ei hauvaa olekkaan.
Ei pidä ihmisestä, joka ei pidä ihmisestä, joka ei pidä koirista.
Kaks ihan eri asiaa olla tykkäämättä koirista kun ei tykkää asua niiden kanssa? En todellakaan haluaisi kenenkään huonosti kasvatettua koiraa kotiini.
Tykkään esim mun mummosta mutta en tosiaan haluaisi asua mummoni kanssa, ja mummo sentään ihminen ja samaa verta.
Tykkään koirista mutten haluaisi asua koiran kanssa.
Miten ihmiset on noin lapsellisia?
Ymmärrän kyllä. Et ole ollut päättämässä ja tekemässä valintaa että tahdot koiran elämääsi. Voisi kuvitella ettei koiran sietäminen olisi niin haastavaa mutta jos ei ole koiraihmisiä eikä ole ikinä ollut lemmikkejä, niin ei niihin niin vaan totu. Siis pitää todella rakastaa sitä koiraa ettei häiriinny siitä hajusta, karvasta, hoitamisesta ja koiran tarpeiden huomioimisesta muutoinkin. En tajua mikä tässä on niin vaikea tajuta?
Kaiken muun lisäks koira on huonosti koulutettu, jos kävelee yli, vie sohvapaikan eikä anna ruokailla rauhassa. Ei tiedä asemaansa perheessa ja yrittää dominoida. Tuo tekee koirasta vielä entistä rasittavamman.
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa jossa avokilla oli kouluttamaton rasittava koira, joka vielä kaiken lisäks paskoi ja kuseksi sisälle. Ajan kanssa oli todella etovaa kun ulostetta sai noukkia kämpästä ja kusi lemusi. Voit arvata ettei edistänyt kiintymistä siihen koiraan.
Mutta todella koiraa pitää todella rakastaa että katsoo tätä kaikkea sormien läpi ja pitää koiraan vain hellyttävänä. Jos ei rakasta niin ihmisen pitäisi olla aika flegmaattinen persoona, ettei koiran kanssa eläminen rasittaisi, jos se ei ole oma valinta ja sitä ei ole pennusta asti itse kasvattanut ja siihen kiintynyt,
Hyvä kuitenkin että miehesi tietää kantasi. Minun piti melkein teeskennellä pitäväni koirasta kun siitähän mökötettiin kun ei voitu ymmärtää etten ole hulluna siihen koiraan.
Koiran kannalta voisi olla muutenkin järkevämpää että olisi vain yhdessä kodissa, Ehkä koira stressaantuu kun vaihtaa kotia kahden viikon välein, jos raapii liikaa itseään ja sohvaa, kun ei mikään nuori enää ole ja kultaiset noutajat käsittääkseni pitäisi olla rauhallisia eikä dominointiin taipuvaisia.
Minä kyllä ymmärrän kyllästymisesi. Miesystäväni käy luonani silloin tällöin koiransa kanssa ja parin päivän jälkeen koko asunto on koirankarvoissa. Pidän kyllä koirista, mutta en niiden karvoista. En haluaisi myöskään asua koiran kanssa.
Parasta kuitenkin lienee puhua miesystäväsi kanssa, koska kukaan muu ei kai voi asialle mitään tehdä teidän lisäksenne...
Koiran ikä?? Nopeasti vanheni:-)
Tiesit koirasta jo suhteen alussa, olisiko jo silloin pitänyt selvittää asiat??
Et kertonut millaisessa kopperossa asutte, koiria ei pitäisi kerrostaloihin hankkia ollenkaan, mutta jos sellaisen on hankkinut, on siitä välitettävä loppuun asti. Parempi että sellainen lähtee omaan kämppäänsä, joka ei koirasta pidä, ei koiraa jätetä uuden nirppanokkaisen naisystävän takia.
On ongelmat:D piti häipyä täältä mut sen vielä sanon että rakastakaa niitä koiria ne on niin ihania. Kauhea koirakuume mikä ei mene pois mutta mies ei ole niin innostunut koira-ajatuksesta. Se mies joka halusi eropaperit vireille. Tulipa jo liikaa sanottua..
Toivottavasti aloitus on jonkun teinin provo, sillä kukaan aikuinen ihminen ei voi olla noin TYPERÄ! Vika ei ole koirassa vaan SINUSSA! Koira on perheenjäsen ja joidenkin eläimistä pitämättömien urpojen näyttää olevan vaikea tajuta sitä asiaa. Eikä ole koiran vika, jos hänet on opetettu käyttäytymään tietyllä tavalla vaan ihmisen. Toivottavasti miehesi heivaa sinut ulos, koska tuollainen koiravihaaja on kammottava näky. Taidat purkaa koiraan jotain miehen ex:n aiheuttamia patoutumia. Mene hoitoon, ennen kuin käy pahasti! Et ole ihan tervejärkinen!
Aina on ollut ja näyttää tulevan olemaan, aikuisten sotkuista kärsii aina lapset ja eläimet.
Niin näyttää käyneen tässäkin tapauksessa.
Olet varmasti tiennyt koiran olemaassaolosta alun alkaen mutta et uskaltanut asiaa ottaa esille aikuismaiseen tapaan ja kieltäytyä siitä jos mahdollisesti niin kävisi. Vaan piti tulla anonyymille palstalle haukkumaan eläin perkeleen koiraksi.
Pelkäsit varmaan että jos olisit rehellinen mies ei huolisi sinua.
Näin pienisieluisia on aikuiset naiset.
Ei ole naista selvittämään asioita reilusti ja suoraan.
Totean saman kuin moni muu, omista suhdesotkuista EI IKINÄ saa muut kärsiä, oli se muu sitten lapsi tai eläin.
Niinhän se menee, että suhteen alussa luvataan maat ja mannut. Sitten kun pitäisi alkaa lunastamaan niitä käsityksiä, joita on alussa ja yhteen muutossa antanut, niin alkaa akoilla kitinä. Koirasta ja karvoista? Ennen yhteen muuttoa oli varmaan näin -
voi miten ihana koira, minäkin voin ulkoiluttaa, muuta vain tänne, yhdessä se 2vk voidaan hoitaa, onpa ihana raps raps, tulkaapa äidin Tintti ja Röntti katsomaan mikä sedän mukana meille muuttaa jne.
Koiralle enemmän koulutusta. Koira on ilmeisesti saanut olla ex sohvalla ja se luulee että hän saa olla muuallakin sohvalla. Koiran karvoihin niin sitä kannattaisi harjata ja joskus jopa pestä. Lähteekö koirasta karvaa muuloinkin kuin karvan lähdön aikaan?
Pistä mies imuroimaan ja jos karvoja pelkää silloin ei auta ottaa koko koiraa.
Itselläni on koira pitkäkarvainen ja ei mitään ongelmia karvojen suhteen. Pesen aina koiraani kun on tarvista ja harjaan, niin ei ole ollut mitään ongelmia.
Koira on jo kovin vanha 9v, joten tuskin siitä enään moneksi vuodeksi on sinulle harmia, ehkä kestät sen karvat vielä jonkin aikaa. Miehesi saisi hoitaa koiraansa kun on sen joskus ottanut. Koirat on ihania kun ne on pentuja, mutta on muistettava että niistä on huolehdittava niiden elämässä olon ajan. Kyllä se on miehesi otettava hoitaakseen koiransa. Tai sitten antaa sen koiran olla ex:llä, sinun hoidettavaksiko se koira jää kun teille tulee? Aikuinen mies ei hoida koiraansa? Kyllä se koirakin vaistoaa kuka siitä ei tykkää.
Ei kait se nyt maailmaa kaada muutama karva lattialla?
Itse puen vaatteita päälle sellailla että jos tiedän että lattialla vois olla karvoja, menen sellaiseen paikkaan jossa niitä karvoja ei ole.
Jos mieheni ei tykkäisi koirastani niin mies saisi silloin lähteä. Koiraani en mieheen vaihda sellaista miestä ei ikinä eteeni tule.
Sinulla taitaa nyt olla ongelma se että et pidä siitä koirasta. Epäsiisti koira eihän se ole kiva? Itse pidän koirani siistinä ja puhtaana, sitä on sitten mukava rapsutella ja halailla. Koirani on minulle kaikki kaikessa. Päivääkään ei ole tullut mieleen että voi kun olen tuon joskus ottanut, on ollut minulle aina rakas ja niin ihana. Parasta elämässäni on ollut tuon koiran hankinta. Koirallani on oma sohva jossa se saa olla. Siitä olen jopa mieheni ajanut pois, koira ei tule meidän sohvalle ja me ei mennä koiran sohvalle. Vanhan sohvan olen jättänyt koiralle, josta näkee ikkunasta ulos. Ja oma sohva on sitten siinä vieressä.
Täällä Suomi24:ssa taitaa oleskella enemmänkin näitä eläinvihaajia tai ihmisiä, jotka ovat todella välinpitämättömiä eläimiä kohtaan. Treffeissäkin aina joku (usein mies) valittaa, kun naisilla on niin paljon koiria nykyään ja se vie huomion häneltä (hoh hoijaa). En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä eläimistä. Jotain se kertoo heidän empatiakyvyn puutteestaan ja välinpitämättömyydestään. Jos eläimiä ei voi sietää, niin todennäköisesti myös ihmissuhteissa on tällaisten tyyppien kanssa pahoja vaikeuksia ainakin empatiakyvyn, mustasukkaisuuden ja tunteiden näytön puolella. Jotenkin tulee mieleen henkisesti vaurioituneet kylmähköt ihmiset, joille sana tunneäly on vieras ja empatiakyky muita eläviä kuin ihmisiä kohtaan on hukassa.
Vanha topic mutta itsellä sama tilanne..
Alkuun koira oli ihan ok siedettävissä mutta nyt pinna palaa siihen välittömästi.
Karvaa on joka puolella ja sitä prkeleen kuolaa... Sitä on katossa, seinillä, sohvassa, peileissä ja tv sekä läppäri saa myös osansa.
Jäisi edes tähän mutta ei.
Jos koira on märkä kun se tulee sisälle, se piehtaroi matolla kuola valuen ja sen jälkeen ravistaa niin että räkä lentää.
Juomisen jälkeen myös ravistellaan ja sillon vasta se lima lentääkin!
Kolmivuorotyötä tekevänä haluan iltavuoropäivinä nukkua pitkään mutta herään joka ikinen aamu koiran ramppaamiseen, hyppimiseen, kitinään ja sisälle tullessa juoksee niin että talo tömisee ja ruuan päälle vesiepisodi.
Talvella syödään lunta, jonka jälkeen sekä oksennetaan sisälle(matolle tietenkin) että piereskellään.
Muuten ulkona syödään kaikkea mahdollista heinästä hevosenpskaan. Ja taas oksennetaan.
Ulkona ei voida olla rahassa vaan pakko juosta ja riehua.
Jahdataan kaikkea liikkuvaa(mm.naapurin kissa on päässyt liki hengestään ellen olisi koiraa vauhdista kopannut maahan).
Sisällä sohvalle on pinottava tavaraa ettei koira mene sinne, samaten sänky.
Koiran oma peti oli pakko ottaa pois kun ei tehnyt sille muuta kuin nylkytti(kyllä koira on jo salvattu kun yritti kaikkien narttujen selkään vaikka väkisin...).
Ennenkun joku nyt sanoo että olen eläinten vihaaja, niin löytyy myös se oma koira joka on huomattavasti rauhallisempi vaikkei ole edes koulutettu. Lisäksi on muita eläimiä pihassa.
En myöskään pidä siitä että riehuessan ulkona koira käy härnäämässä omaa koiraa ja kuolaamassa sen.
Yli viisi vuotta oltu yhessä ja edelleenkään en saa taottua miehelle päähän että tekee koiralle jotain tai antaa sen esim.vanhemmillensa jotka liikkuvat paljon.
Omat hermot alkaa olla jo niin riekaleina että mietin jo millä listiä se koira. Ja se ei ole enään tervettä.. :/
Mun miesystävä otti mun koiran hoitoonsa
Hänellä omakin koira oli;joka jouduttiin sairauden takii lopettaan ja on otettu kaksi pentuuki jotka jo aikusii.Yhdessä harrastamme ja puuhaamme koirien kanssa ja kumpikin olemme tyytyväisii koiriimme.Ovat hyvin koulutettuja,viihtyvät sisällä ja ulkona.
Koiraharrastus on hieno laji ,pysyy isännän ja emännän kunto hyvänä ja koirat eivät osaa valehdella,joka heidät erottaa ihmisistä.
Puuhaa ja lähtemistä kolme hurttaa aiheuttaa,mutta aina lähdetään,varsinkin miesystäväni,aina innolla treeneihin ja lenkille.Haluisin itsekkin enemmän mukaan,mutta kiireinen työ rajoittaa.
Jos on muka sairaita ne, jotka ei pidä kodissaan, haisevista ja sotkevista ja hoitotarpeillaan aikaa vievistä koirista.Sairaita ja itsekkäitä on nekin, jotka ei tätä ymmärrä.Täysin sairaat mittasuhteet on saanut nykyään tämä ilmiö.
Lähimmäisiä laiminlyövä ja ihmisistä välittämisen ohittava koirarakkaus.
Otetaan yhteen huusholliin jopa monta koiraa.Eikä puhuta muusta kuin niistä ja niiden hoidosta.Koirahan on ainoa sopiva kaveri, itsekkäille ja alistaville ihmisille.Toisin kuin jääräpäiset ja siksi yleensä vihatut kissat.Koirat ei ei urputa vastaan, se on aina kaikesta kanssasi samaa mieltä.Vaikka olet paskamainenkin se heiluttaa sinulle aina iloisesti häntää.Eikä sillä ole mielipiteitä.Jos onkin, ne kitketään siltä kouluttamalla pois.Mitähän eläinrakkautta tälläinenkin on?
Olen huomannut kaikkien koiriarakastavien ns.koiraihmisten olevan tälläisiä ns.ihmisvihaajia.Jotka ei tule toimeen ihmisten kanssa.Pystyvät elämään ja sietämään ainoastaan alistettavia koiria ja esim.hevosia.Tuleehan tämä totuus esille, jo tässäkin ketjussa heidän ymmärtämättömissä kommenteissaan.
Kun eivät pysty sietämään edes, sitä että kaikki ihmiset ei pidä koirista, eikä halua sellaisia elämäänsä.Koiraihmiset haluaisivat alistaa nämäkin ihmiset pitämään koirista vastentahtoaan, kuten alistavat eläimiäkin omaan tahtoonsa.
Jos koirat osaisivat puhua, niistä moni haistattaisi pitkät veet omistajilleen, tai sanoisivat haluavansa heti eron omistajastaan.Se olisikin oikein niille.
Jotka luulevat koiriensa olevan onnellisia ja nauttivan elämästään heidän kanssaan.Mutta onhan ne niin ihania, kun eivät sitä pysty sanomaan.
Aika osuva ja tyhjentävä kommentti tämä viimeinen.
Sellanen koira, kuin omistajansa.
Taitaa noiden koirien luonteeseen aika usein kuulua toisen alistaminen, mikä kyllä huokui kirjoituksissa eräissä.