Hän joka kuoli ristillä...

muuta sano

Hyvä vastaus.

"En elä enää minä, vaan Kristus elää minussa"
Silloin Kristus on rakkauden kohde, Hänen hyvyyden täyteinen elämänsä elää - monistuu myöskin vastaanottavassa henkilössä.

Kristus elää minussa, vastakohta on - minä ensin elämä josta kaikki pahuus saa alkunsa. Silloin niin sanot hyvät teotkin likaantuu kun minä kaappaa kunnian itselleen, fariaselaisuus.

>>"Olkaa siis täydellisiä, niinkuin teidän
>>Isänne Täydellinen on"
>>Jos se kerran on ihmiselle mahdotonta, miten
>>sitten voisi olla mahdollista että edes
>>teoriassa voisimme olla Täydellisiä?

Ihminen, joka turvautuu Jeesukseen syntiensä sovittajana on Jumalan silmissä aivan täydellinen, ja vieläpä pysyvästi.

"hän [=Jeesus] on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Hepr. 10:14

Tuo on se huikea, käsittämätön evankeliumi:
Se, mikä oli ihmiselle mahdotonta,
oli Jumalalle mahdollista.

Jeesus sanoi: "Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan." Matt. 5:20

Kyllä: Kristukseen turvaavan ihmisen vanhurskaus on paljon suurempi kuin yhdenkään sellaisen, joka kuvittelee pyrkivänsä omalla hyvyydellään Jumalan valtakuntaan, taivaaseen. Jeesus kantoi kaikkien syntien rangaistuksen - siksi ihminen on Jumalan silmissä tahraton ja pyhä. Hän on pyhittänyt meidät.

Jeesus on puhdistanut uskovan ihmisen kokonaan puhtaaksi omalla sanallaan: Hän sanoi: "Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät." Joh. 15:3

Täydellisyys on Kristuksen uhrissa.

Täydellisyys ei ole missään mitä teemme,
sillä Jeesukseen uskovassakin asuu synti
viimeiseen hengenvetoon saakka. Sitä hyvää,
mitä hän tahtoisi, hän ei tee, mutta sitä
pahaa, jota hän ei tahdo, hän tekee.
Sen suhteen emme ole varmasti parempia
kuin Paavali.

Pähkylä kirjoitti:

>>"Olkaa siis täydellisiä, niinkuin teidän
>>Isänne Täydellinen on"
>>Jos se kerran on ihmiselle mahdotonta, miten
>>sitten voisi olla mahdollista että edes
>>teoriassa voisimme olla Täydellisiä?

Ihminen, joka turvautuu Jeesukseen syntiensä sovittajana on Jumalan silmissä aivan täydellinen, ja vieläpä pysyvästi.

"hän [=Jeesus] on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Hepr. 10:14

Tuo on se huikea, käsittämätön evankeliumi:
Se, mikä oli ihmiselle mahdotonta,
oli Jumalalle mahdollista.

Jeesus sanoi: "Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan." Matt. 5:20

Kyllä: Kristukseen turvaavan ihmisen vanhurskaus on paljon suurempi kuin yhdenkään sellaisen, joka kuvittelee pyrkivänsä omalla hyvyydellään Jumalan valtakuntaan, taivaaseen. Jeesus kantoi kaikkien syntien rangaistuksen - siksi ihminen on Jumalan silmissä tahraton ja pyhä. Hän on pyhittänyt meidät.

Jeesus on puhdistanut uskovan ihmisen kokonaan puhtaaksi omalla sanallaan: Hän sanoi: "Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät." Joh. 15:3

Täydellisyys on Kristuksen uhrissa.

Täydellisyys ei ole missään mitä teemme,
sillä Jeesukseen uskovassakin asuu synti
viimeiseen hengenvetoon saakka. Sitä hyvää,
mitä hän tahtoisi, hän ei tee, mutta sitä
pahaa, jota hän ei tahdo, hän tekee.
Sen suhteen emme ole varmasti parempia
kuin Paavali.

Lue lisää

>>Täydellisyys ei ole missään mitä teemme,
sillä Jeesukseen uskovassakin asuu synti
viimeiseen hengenvetoon saakka.

heimoha kirjoitti:

>>Täydellisyys ei ole missään mitä teemme,
sillä Jeesukseen uskovassakin asuu synti
viimeiseen hengenvetoon saakka.

Oliko Tuhlaaja Poika alkuperäisesti syntynyt Jumalasta?

starets kirjoitti:

Oliko Tuhlaaja Poika alkuperäisesti syntynyt Jumalasta?

no olipa tietenkin

Pähkylä kirjoitti:

>>"Olkaa siis täydellisiä, niinkuin teidän
>>Isänne Täydellinen on"
>>Jos se kerran on ihmiselle mahdotonta, miten
>>sitten voisi olla mahdollista että edes
>>teoriassa voisimme olla Täydellisiä?

Ihminen, joka turvautuu Jeesukseen syntiensä sovittajana on Jumalan silmissä aivan täydellinen, ja vieläpä pysyvästi.

"hän [=Jeesus] on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Hepr. 10:14

Tuo on se huikea, käsittämätön evankeliumi:
Se, mikä oli ihmiselle mahdotonta,
oli Jumalalle mahdollista.

Jeesus sanoi: "Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan." Matt. 5:20

Kyllä: Kristukseen turvaavan ihmisen vanhurskaus on paljon suurempi kuin yhdenkään sellaisen, joka kuvittelee pyrkivänsä omalla hyvyydellään Jumalan valtakuntaan, taivaaseen. Jeesus kantoi kaikkien syntien rangaistuksen - siksi ihminen on Jumalan silmissä tahraton ja pyhä. Hän on pyhittänyt meidät.

Jeesus on puhdistanut uskovan ihmisen kokonaan puhtaaksi omalla sanallaan: Hän sanoi: "Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät." Joh. 15:3

Täydellisyys on Kristuksen uhrissa.

Täydellisyys ei ole missään mitä teemme,
sillä Jeesukseen uskovassakin asuu synti
viimeiseen hengenvetoon saakka. Sitä hyvää,
mitä hän tahtoisi, hän ei tee, mutta sitä
pahaa, jota hän ei tahdo, hän tekee.
Sen suhteen emme ole varmasti parempia
kuin Paavali.

Lue lisää

minkälainen on täydellinen ihminen? Minulle ei sano mitään sanat "täydellinen ihminen".

heimoha kirjoitti:

>>Täydellisyys ei ole missään mitä teemme,
sillä Jeesukseen uskovassakin asuu synti
viimeiseen hengenvetoon saakka.

Johanneksen kirje puhuu kahta asiaa, jotka vaikuttavat olevan täysin ristiriidassa toistensa kanssa:

1) Yksikään kristitty ei tee eikä voi tehdä syntiä.

2) Jos joku väittää, ettei hänessä ole syntiä, hän valehtelee, eikä totuus ole hänessä.

1.Joh.1:8 "Jos väitämme, ettemme ole syntisiä,
me petämme itseämme eikä totuus ole meissä."

tai vanhan käännöksen mukaan:

"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä."

Se Uusi luomus, jonka Jumala on synnyttänyt ihmisen sisimpään, ei tee syntiä. Mutta ihmisen vanha itsekäs luonto tekee, emmekä me siitä pääse eroon kuin vasta kerran taivaassa. Nämä kaksi luontoa taistelevat meissä loppuun saakka, niin kauan kuin henki pihisee.

Paavali kuvaa tuota taistelua Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa:

"Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."

Tuo taistelu on elämän merkki: sen merkki, että ihmisessä asuu Pyhä Henki.

Paavali puhuu tuossa Room.7:ssa uskovaisena ihmisenä, armahdettuna syntisenä. Hän sanoo, että synti asuu hänessä. Mutta hänessä asuu myös Pyhä Henki, joka saa taistelun aikaiseksi. Uusi Paavali ei tee syntiä, eikä haluakaan tehdä sitä. Mutta vanha Paavali kyllä haluaa, ja tuo vanha luonto on jäsenissämme, lihassamme kiinni.

>>Jos elää synnissä onko silloin uskossa
>>Jeesukseen?

Jos väittää olevansa uskossa, mutta tuo usko ei saa aikaan mitään taistelua syntiä vastaan, vaan ihminen elää Jumalan tahdosta välittämättä, silloin tuo usko ei ole sitä uskoa, joka tulee Jumalalta. Se ei ole pelastavaa uskoa ristiinnaulittuun Vapahtajaan, joka otti pois maailman synnin.

Usko siihen Vapahtajaan, joka yhdellä uhrilla teki ainiaaksi täydelliseksi syntisen kurjan ihmisen, saa aina aikaan tuon taistelun omaa itsekästä luontoa vastaan. Sydämessä elää silloin Hän, joka nuhtelee synnistä, saa aikaan taistelun syntiä vastaan ja taivuttelee hyvään. Se Uusi luomus, joka on Jumalasta syntynyt ja Jumalan lahja, ei tee syntiä. Uskomme on syntyisin Jumalasta. "Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme." 1. Joh. 5:4

nate kirjoitti:

minkälainen on täydellinen ihminen? Minulle ei sano mitään sanat "täydellinen ihminen".

Tarkoitin tuossa kirjoituksessani täydellistä siinä mielessä kuin Raamattu siitä puhuu, eli puhdas synnistä Jumalan silmissä.

Jos ihminen haluaa kelvata Jumalalle omien tekojensa perusteella, Jeesus kyllä opetti miten ihmisen tulee elää, jotta ihminen olisi tekojen suhteen puhdas, Jumalan mielen mukainen. Sellainen ihminen rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Jeesus opetti, miten sellainen ihminen toimii, puhuu ja ajattelee. Esimerkkejä siitä löytyy Raamatusta Matteuksen evankeliumi luvut 5, 6 ja 7 kokonaan: http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Matt. 5&rnd=1093198235791

Tuossa yhteydessä (Matt.5:48) Jeesus sanoo tuon: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen."

Kaikki Jumalan antamat käskyt täyttämällä on täydellinen Luojansa edessä. Tämä on lain tie, jota kukaan ihminen ei taaperra kovin pitkälle, tuskin ensimmästäkään metriä. Ja jos melko kauas pääseekin, aina löytyy se jokin, joka paljastaa sen synnin, mikä löytyy jokaisen ihmisen sydämestä. esim. rikas nuorukainen, joka kohtasi Jeesuksen, ja sanoi täyttäneensä kaikki käskyt. Jeesus tiesi tuon nuoren miehen rakkauden rahaan, ja sanoi: "Jos tahdot olla *täydellinen*, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". (Matt. 19:21) Tuon nuoren miehen rakkaudettomuus paljastui. Siihen tyssäsi hänen sellainen taivastiensä, joka perustuisi hänen omiin tekoihinsa.

Mutta on olemassa sellainen täydellisyys, joka ei ole meidän omaamme, vaan lahjaa. Kristus, joka oli puhdas synnistä, otti meidän syntimme harteilleen, ja kärsi sen rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Nyt jokainen, joka uskoo häneen, saa syntinsä anteeksi, ja taivaan lahjaksi Hänen maahan vuotaneen verensä tähden. Se on ainut puhtaus, joka kestää Jumalan katsetta silloin, kun tulee aika tehdä tili elämästämme.

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut" Ap. t. 16:31

"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." Room. 5:6

"Jos taas jollakulla ei ole ansioita,
mutta hän uskoo Jumalaan,
joka TEKEE JUMALATTOMAN VANHURSKAAKSI,
Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi."
Room. 4:5

"Kristukseen, joka oli puhdas synnistä,
Jumala siirsi kaikki meidän syntimme,
jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden."
2. Kor. 5:21

Pähkylä kirjoitti:

Johanneksen kirje puhuu kahta asiaa, jotka vaikuttavat olevan täysin ristiriidassa toistensa kanssa:

1) Yksikään kristitty ei tee eikä voi tehdä syntiä.

2) Jos joku väittää, ettei hänessä ole syntiä, hän valehtelee, eikä totuus ole hänessä.

1.Joh.1:8 "Jos väitämme, ettemme ole syntisiä,
me petämme itseämme eikä totuus ole meissä."

tai vanhan käännöksen mukaan:

"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä."

Se Uusi luomus, jonka Jumala on synnyttänyt ihmisen sisimpään, ei tee syntiä. Mutta ihmisen vanha itsekäs luonto tekee, emmekä me siitä pääse eroon kuin vasta kerran taivaassa. Nämä kaksi luontoa taistelevat meissä loppuun saakka, niin kauan kuin henki pihisee.

Paavali kuvaa tuota taistelua Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa:

"Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."

Tuo taistelu on elämän merkki: sen merkki, että ihmisessä asuu Pyhä Henki.

Paavali puhuu tuossa Room.7:ssa uskovaisena ihmisenä, armahdettuna syntisenä. Hän sanoo, että synti asuu hänessä. Mutta hänessä asuu myös Pyhä Henki, joka saa taistelun aikaiseksi. Uusi Paavali ei tee syntiä, eikä haluakaan tehdä sitä. Mutta vanha Paavali kyllä haluaa, ja tuo vanha luonto on jäsenissämme, lihassamme kiinni.

>>Jos elää synnissä onko silloin uskossa
>>Jeesukseen?

Jos väittää olevansa uskossa, mutta tuo usko ei saa aikaan mitään taistelua syntiä vastaan, vaan ihminen elää Jumalan tahdosta välittämättä, silloin tuo usko ei ole sitä uskoa, joka tulee Jumalalta. Se ei ole pelastavaa uskoa ristiinnaulittuun Vapahtajaan, joka otti pois maailman synnin.

Usko siihen Vapahtajaan, joka yhdellä uhrilla teki ainiaaksi täydelliseksi syntisen kurjan ihmisen, saa aina aikaan tuon taistelun omaa itsekästä luontoa vastaan. Sydämessä elää silloin Hän, joka nuhtelee synnistä, saa aikaan taistelun syntiä vastaan ja taivuttelee hyvään. Se Uusi luomus, joka on Jumalasta syntynyt ja Jumalan lahja, ei tee syntiä. Uskomme on syntyisin Jumalasta. "Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme." 1. Joh. 5:4

Lue lisää

Hyvä vastaus.

Täytyy aina muistaa ettei Jumalassa ole syntiä. Uskossa Jeesukseen sama asia, jos on edelleen syntiä on uskossa johonkin muuhun.

Vanha luonto on tosiaan asia erikseen, siinä ei ole mitään hyvää, vaikka tekisi "hyviä töitäkin", nekin "likaantuu" jos vaha luonto ottaa kunnian itselleen, fariseus tekee niin.

Uudestisyntymä Jumalasta taitaakin olla hyvin tärkeä asia!

heimoha kirjoitti:

Hyvä vastaus.

Täytyy aina muistaa ettei Jumalassa ole syntiä. Uskossa Jeesukseen sama asia, jos on edelleen syntiä on uskossa johonkin muuhun.

Vanha luonto on tosiaan asia erikseen, siinä ei ole mitään hyvää, vaikka tekisi "hyviä töitäkin", nekin "likaantuu" jos vaha luonto ottaa kunnian itselleen, fariseus tekee niin.

Uudestisyntymä Jumalasta taitaakin olla hyvin tärkeä asia!

Lue lisää

>>...jos on edelleen syntiä on uskossa johonkin
>>muuhun.

Hmm...en tiedä ymmärsinkö mitä tuolla tarkoitit,
mutta tarkennan, että jokainen Jeesukseen uskova
lankeaa syntiin, vaikka ei haluaisi. Se, että näin
tapahtuu, ei ole sen merkki, ettei olisi oikeassa
uskossa. Jos joku uskova väittää, ettei hänessä
enää ole syntiä, hän valehtelee.

Pähkylä kirjoitti:

>>...jos on edelleen syntiä on uskossa johonkin
>>muuhun.

Hmm...en tiedä ymmärsinkö mitä tuolla tarkoitit,
mutta tarkennan, että jokainen Jeesukseen uskova
lankeaa syntiin, vaikka ei haluaisi. Se, että näin
tapahtuu, ei ole sen merkki, ettei olisi oikeassa
uskossa. Jos joku uskova väittää, ettei hänessä
enää ole syntiä, hän valehtelee.

Lue lisää

Sanojen merkitykset, mitä tarkoitin.

>>Jeesukseen uskova lankeaa syntiin,>vaikka ei haluaisi>Se, että näin tapahtuu, (syntiin lankeaminen) ei ole sen merkki, ettei olisi oikeassa uskossa.