Spinning-ohjaaja laskee sekunteja mäkiosuuden loppuun. "Un, deux, trois, ein, zwei, drei."
Saksa ja ranska soljuvat vuorotellen polkemisen tahdissa. On vuosi 2010 sveitsiläisen Fribourgin yliopiston opiskelijaliikunnassa, yhdessä Euroopan harvoista täysin kaksikielisistä yliopistoista.
En enää huomannut tosielämän simultaanitulkkausta, sillä kaksikielisyys leimasi vaihtoyliopistoni koko kampuselämää. Kurssit pidettiin saksaksi ja ranskaksi. Uusilta tuttavuuksilta kysyttiin aluksi "deutsch, français?". Oletuskieltä ei ollut, vaikka Fribourg on kaupunkina sveitsinranskalainen.
Rkp:lle Fribourgin yliopiston malli suomalaiskouluissa olisi painajainen. Puolueen mielestä Suomen kaksikielisyyden takaavat yksikieliset koulut.
Viimeksi keskiviikkona oikeusministeri Anna-Maja Henriksson muistutti ajatushautomo Magman seminaarissa puolueen kielipolitiikan johtoajatuksesta, Taxellin paradoksista. Rkp:n entisen puheenjohtajan Christoffer Taxellin mukaan "kaksikielisyys johtaa yksikielisyyteen", eli kaksikieliset koulut ovat ruotsin tuho ja suomen murskavoitto.
Pelko ruotsin kielen asemasta on ymmärrettävä. Ruotsin oppituntien määrä on vähentynyt selvästi verrattuna 1970-lukuun. Pakkoruotsin poistamiseksi puuhataan kansalaisaloitetta. Mutta Taxellin 80-lukulaisiin oppeihin turvaaminen on kyseenalaista.
Mitään vankkaa tutkimustietoa Taxellin paradoksin todenperäisyydestä ei ole, kielitieteen emeritusprofessori Sauli Takala sanoo. "Sitä tulkitaan kuin uskonoppia, että jokin ennalta määrätty tulee vääjäämättä tapahtumaan."
Takala onkin esittänyt mahdollisuutta kaksikielisten koulujen perustamiseksi, kuten myös kaksikielisten lasten isä, ympäristöministeri Ville Niinistö.
"Kysymys on uudesta mahdollisuudesta, ei ruotsinkielisten koulujen muuttamisesta kaksikielisiksi", Takala kertoo.
Sveitsin Fribourgissa kokemus kaksikielisistä kouluista on ollut niin hyvä, että nyt käynnissä oleva viisivuotinen projekti pyrkii yhdistämään saksan- ja ranskankielisiä lapsia entisestään. Sveitsiläiset uskovat tiiviin kieliryhmien välisen yhteistyön vahvistavan toisen kotimaisen – fribourgilaisittain "kumppanikielen" – osaamista ja kaksikielistä identiteettiä.
Myös osissa Espanjaa vähemmistökielen osaamista on vahvistettu kaksikielisillä kouluilla. Kataloniassa opetuskieli on katalaani, mutta opettajilla on velvollisuus opettaa lapsia perheen niin tahtoessa myös espanjaksi. Käytäntö on vahvistanut selvästi katalaanin osaamista heikentämättä lasten espanjan taitoja, El País -lehti kertoo.
Järjestelyllä on haluttu tarjota myös maahanmuuttajalapsille tasavertainen mahdollisuus oppia molemmat kielet.
Suurin ero on ajattelutavassa. Rkp haluaa pitää ruotsinkieliset omissa kouluissaan ja yliopistoissaan erossa suomenkielisestä väestönosasta.
Kaksikielisen identiteetin sijaan Suomeen on syntynyt kaksi kieli-identiteettiä.
Sveitsissä taas uskotaan, että kaksikielisiksi voi kasvaa kuka vain. Vähemmistökielen asemaa ei turvata eristäytymällä vaan avaamalla kielikulttuuri koko väestölle. Sveitsiläisistä 20 prosenttia puhuu ranskaa ja 64 saksaa.
"Yliopisto ei ole tarkoitettu vain kaksikielisille vaan niille, jotka haluavat sellaisiksi opintojen aikana", Fribourgin yliopisto mainostaa.
Fribourg (tai saksalaisittain Freiburg) on yksi Sveitsin kolmesta kaksikielisestä kantonista, vähän kuin kotikaupunkini Espoo on yksi Suomen kaksikielisistä kunnista. Silti aloin käyttää ruotsia vasta muutettuani pois sieltä.
Pohjois-Tapiolan kotikouluni toinen opetuskieli oli englanti samassa rakennuksessa sijainneen Espoo International Schoolin vuoksi. Nykylaki salliikin rinnakkaisopetuksen muilla kielillä vain silloin, jos toinen kieli ei ole ruotsi. Tai ruotsinkielisissä kouluissa suomi.
Alkuvuodesta helsinkiläinen joogaopettajani alkoi pitää tuntejaan kahdella kielellä. Toisena kielenä oli englanti.
http://www.hs.fi/ulkomaat/Taxellin paranoia/a1363333440092
Saksa ja ranska soljuvat vuorotellen polkemisen tahdissa. On vuosi 2010 sveitsiläisen Fribourgin yliopiston opiskelijaliikunnassa, yhdessä Euroopan harvoista täysin kaksikielisistä yliopistoista.
En enää huomannut tosielämän simultaanitulkkausta, sillä kaksikielisyys leimasi vaihtoyliopistoni koko kampuselämää. Kurssit pidettiin saksaksi ja ranskaksi. Uusilta tuttavuuksilta kysyttiin aluksi "deutsch, français?". Oletuskieltä ei ollut, vaikka Fribourg on kaupunkina sveitsinranskalainen.
Rkp:lle Fribourgin yliopiston malli suomalaiskouluissa olisi painajainen. Puolueen mielestä Suomen kaksikielisyyden takaavat yksikieliset koulut.
Viimeksi keskiviikkona oikeusministeri Anna-Maja Henriksson muistutti ajatushautomo Magman seminaarissa puolueen kielipolitiikan johtoajatuksesta, Taxellin paradoksista. Rkp:n entisen puheenjohtajan Christoffer Taxellin mukaan "kaksikielisyys johtaa yksikielisyyteen", eli kaksikieliset koulut ovat ruotsin tuho ja suomen murskavoitto.
Pelko ruotsin kielen asemasta on ymmärrettävä. Ruotsin oppituntien määrä on vähentynyt selvästi verrattuna 1970-lukuun. Pakkoruotsin poistamiseksi puuhataan kansalaisaloitetta. Mutta Taxellin 80-lukulaisiin oppeihin turvaaminen on kyseenalaista.
Mitään vankkaa tutkimustietoa Taxellin paradoksin todenperäisyydestä ei ole, kielitieteen emeritusprofessori Sauli Takala sanoo. "Sitä tulkitaan kuin uskonoppia, että jokin ennalta määrätty tulee vääjäämättä tapahtumaan."
Takala onkin esittänyt mahdollisuutta kaksikielisten koulujen perustamiseksi, kuten myös kaksikielisten lasten isä, ympäristöministeri Ville Niinistö.
"Kysymys on uudesta mahdollisuudesta, ei ruotsinkielisten koulujen muuttamisesta kaksikielisiksi", Takala kertoo.
Sveitsin Fribourgissa kokemus kaksikielisistä kouluista on ollut niin hyvä, että nyt käynnissä oleva viisivuotinen projekti pyrkii yhdistämään saksan- ja ranskankielisiä lapsia entisestään. Sveitsiläiset uskovat tiiviin kieliryhmien välisen yhteistyön vahvistavan toisen kotimaisen – fribourgilaisittain "kumppanikielen" – osaamista ja kaksikielistä identiteettiä.
Myös osissa Espanjaa vähemmistökielen osaamista on vahvistettu kaksikielisillä kouluilla. Kataloniassa opetuskieli on katalaani, mutta opettajilla on velvollisuus opettaa lapsia perheen niin tahtoessa myös espanjaksi. Käytäntö on vahvistanut selvästi katalaanin osaamista heikentämättä lasten espanjan taitoja, El País -lehti kertoo.
Järjestelyllä on haluttu tarjota myös maahanmuuttajalapsille tasavertainen mahdollisuus oppia molemmat kielet.
Suurin ero on ajattelutavassa. Rkp haluaa pitää ruotsinkieliset omissa kouluissaan ja yliopistoissaan erossa suomenkielisestä väestönosasta.
Kaksikielisen identiteetin sijaan Suomeen on syntynyt kaksi kieli-identiteettiä.
Sveitsissä taas uskotaan, että kaksikielisiksi voi kasvaa kuka vain. Vähemmistökielen asemaa ei turvata eristäytymällä vaan avaamalla kielikulttuuri koko väestölle. Sveitsiläisistä 20 prosenttia puhuu ranskaa ja 64 saksaa.
"Yliopisto ei ole tarkoitettu vain kaksikielisille vaan niille, jotka haluavat sellaisiksi opintojen aikana", Fribourgin yliopisto mainostaa.
Fribourg (tai saksalaisittain Freiburg) on yksi Sveitsin kolmesta kaksikielisestä kantonista, vähän kuin kotikaupunkini Espoo on yksi Suomen kaksikielisistä kunnista. Silti aloin käyttää ruotsia vasta muutettuani pois sieltä.
Pohjois-Tapiolan kotikouluni toinen opetuskieli oli englanti samassa rakennuksessa sijainneen Espoo International Schoolin vuoksi. Nykylaki salliikin rinnakkaisopetuksen muilla kielillä vain silloin, jos toinen kieli ei ole ruotsi. Tai ruotsinkielisissä kouluissa suomi.
Alkuvuodesta helsinkiläinen joogaopettajani alkoi pitää tuntejaan kahdella kielellä. Toisena kielenä oli englanti.
http://www.hs.fi/ulkomaat/Taxellin paranoia/a1363333440092
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole helppoa svekosuruilla Suomessa. Kun eivät ressukat tiedä itsekkään mitä haluavat.
Svekosurut kehuvat kaksikielisyyttä suomalaisille autuutena, mutta helvettinä suruille!
Siis suomalaisten ja vielä lasten harteille asetetaan vastuu ruotsin kielen säilymisestä maassa.
Voiko olla raukkamaisempaa sakkia?
"Svekosurut kehuvat kaksikielisyyttä suomalaisille autuutena, mutta helvettinä suruille."
Olet väärässä! Taxellin paradoxi kuluu: Kaksikieliset ratkaisut johtavat yksikielisyyteen, yksikieliset ratkaisut johtavat kaksikielisyyteen.
Tämä kokee siis ruotsin kieltä ja ruotsinkielisiä Suomessa ja eritoten alueilla joilla on vahva suomenkielinen enemmistö.
Mitä kaksikielisyyteen tulee niin aivan, ihan, täysin kaikki ruotsinkielistä koulua Helsingissä käyneet tuttavani ja ystäväni ovat täysin kaksikielisiä!!
Tunnen myös kaksikielisiä perheitä joissa osa lapsista kävi suomenkielistä koulua. Niistä suomenkielistä koulua käyneistä lapsista ei kenestäkään (tunnen 3) tullut täysin kaksikielisiä kuin sitä vastoin niistä lapsista tuli täysin kaksikielisiä jotka kävivät ruotsinkielisen koulun.
Virheettömäksi ruotsin puhujaksi kehittyi vain ruotsinkielisessä koulussa, sen sijaan kaikki oppivat sujuvaa suomea riippumatta koulunkäyntikielestä. Niin siis ainakin Helsingissä.
Minä uskon vahvasti Taxellin paradoksiin!
"Minä uskon vahvasti Taxellin paradoksiin! "
Ongelma onkin juuri tuossa, eli Taxellin paradoksi on uskomusten puolelle menevä asia, jota kuitenkin käytetään kuin se olisi faktoihin perustuva tieteellinen teoria.
Jokainen uskokoon miten ja mihin tahtoo, mutta me muut haluamme päättää mihin.
Taxellin paradoksin perusongelma on että siinä ohitetaan muun kulttuurin ja ympäristön merkitys kielten kehitysten osalta, eli esim. Pohjanmaan maakunnassa harva suru muuttuisi suomenkieliseksi, vaikka joutuisivat käyttämään kaksikielisiä palveluita, koska ympäristön ruotsinkielinen paine estää muutokset.
Juu, näinhän se on!
Täydennän vielä että
-kaikki saksalaißet ovat täsmällisiä
-sveitsiläiset rikkaita
-italialaiset kuumaverisiä
-britit jäykkiä
-norjalaiset hassuja kuten vitseissä
-tanskalaiset nauraa, yyppää ja syö pölseä
Niin, ja suomenruotsalaiset
-raukkamaisia ressukoita
Eivät kaikki, mutta pääpiirteittäin kyllä.
Taas nettisveko hämää, kun ei muka osaa lukea.
Kirjoitin svekosuruista, en kaikista suruista!
Tajusitko?
Mikä on oma nimesi anonyymi häirikkö?
Mikä anonyymi häirikkö? Come on!
> Sveitsissä taas uskotaan, että kaksikielisiksi voi kasvaa kuka vain.
Suomessakin tarjotaan siihen kaikki mahdollisuudet.
Onhan Suomessakin aitoa kaksikielisyyttä valtaväestön keskuudessa, nimittäin suomen ja englannin. Suomen ja venäjän kielisiäkin alkaa olla jo satatuhatta.
Varsinkin nuoriso on nykyään kaksikielistä, kun netissä ollaan englanniksi.
rkp "kaksikielisyys" on ymmärrättävää., koska suomessa täytyy osata suomea, jos meinaa pärjätä.
Ilman ruotsia sen sijaan tullaan täysin hyvin toimeen, kuten jokainen on itse havainnut.
Samoin täällä pärjätään ilman suomea!