Mainio ohjelma, katsoin nyt toisen osan sarjasta Neljä keskustelua Jörn Donnerin maailmasta.
Hän koosti kirjan hänen ja John Viktrömin keskusteluista. Haastattelija kysyi Donnerilta, että uskooko hän jumalaan ja Donner sanoi ettei usko. Sanoi että Vikström yritti todistaa hänelle jumalan olemassaoloa, mutta silti he erosivat ystävinä. Hauska kommentti Donnerilta kun hän sanoi, että paskaaks sen väliä, vaikka Vikström jumalaan uskookin, ihan kiva mies kuitenkin:)
http://www.katsomo.fi/?progId=171103
Hän koosti kirjan hänen ja John Viktrömin keskusteluista. Haastattelija kysyi Donnerilta, että uskooko hän jumalaan ja Donner sanoi ettei usko. Sanoi että Vikström yritti todistaa hänelle jumalan olemassaoloa, mutta silti he erosivat ystävinä. Hauska kommentti Donnerilta kun hän sanoi, että paskaaks sen väliä, vaikka Vikström jumalaan uskookin, ihan kiva mies kuitenkin:)
http://www.katsomo.fi/?progId=171103
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luin muistaakseni helmikuun Eeva-lehdestä Donnerin äidistä, lapuudesta ja naisjutuista. Jörn kirjotti siinä ikään kuin kirjettä edesmenneelle äidilleen . Aika yksinäinen ja onneton hän elämässään on ollut ja siinäkin antaa ymmärtää, että elämällä ei ole sen kummempaa tarkoitusta.
No, onko elämällä sen kummempaa tarkoitusta? Jokainen on elämässään välillä yksinäinen ja onnetonkin, vai oletko sinä jonkinlainen poikkeus?
Eivätkös nuo lahkolaiset tuppaa olemaan niitä "poikkeuksia"? Repivät ilonsa siitä, että toisella menee välillä huonommin.
En ole mikään poikkeus ja tunteva ja haavoittuvakin ihminen vain. En ole kyllä nyt viime vuosina kokenut olevani onneton enkä yksinäinen. Tulevaisuudeta en teidä kun ikää tulee ja voimat ehtyvät eikä sitten jaksa pitää yllä ihmissuhteita ja aktiviteettejä.
Jos olisin ateisti ja en uskoisi, että Jumala on suunnitellut ja luonnut minut iankaikkista tarkoitusta ja suunnnitelmaansa varten ja elämällä ei olisi muuta mieltä kuin se minkä itsekukin täällä kehittelee, niin olisn varmasti onneton ja olemassaolo olisis tyhjää.
Ateistilla on todella ankeat vuodet edessä ajatellessa ikääntymistä ja sen mukanaan tuomia ongelmia; voiamt heikkenevät; Alzheimer, parantumaton syöpä, ykisxinäisyys kun rivit harvenevat omassa ikäluokassa jos elää vanhaksi.
Kun on luottamus Jumalassa ja tieto että paraat pidot ovat edessä ja alkaa iankaikkisuus niin koskaan ei ole tarkoituksetonta päivää.
Kyllä elämällä on erittäin ainutlaatuinen tarkoitus!
ei tuo ole niin maanpäällisen kuin taivaallisenkaan elämän tarkoitus.
Miksi on n. 100 vuotta maanpäällistä elämää enne ikuisuuselämää. Aika mitätön aika maanpäällä, miksi ei suoraan taivaisiin?
Ja onko taivaselämän tarkoitus ikuinen juhliminen? Ei taida olla
Sinä siis tarvitset jumaluskoa jaksaaksesi elää. Ikävä juttu, jos se uskomisesta kiinni on. Minä ainakin jaksan elää ihan hyvin ilman mitään jumalhöpötyksiä.
Minä olen ateisti, enkä usko jumaliisi enkä heidän suunniteliinsa tai luomisiinsa. Miten selität sen, etten koe itseäni mitenkään onnettomaksi, vaikka tiedänkin olemassaoloni loppuvan joskus?
Etkö osaa etsiä elämääsi onnea muualta kuin uskostasi? Jos et, toivottavasti pysyt uskossasi. Jälki voi olla rumaa jos et.
Muistan Donnerin Maarit Tastulan haastattelussa. Tastula siinä puhui kuolemasta ja sitä että kuoltuaan sitten tapaa "edellä menneet". Donner vaan kuivasti totesi, ettei siellä mitään ole.
Katoin itsekkin aikoinaan tuon Tastulan ja Donnerin ohjelman: siinäkin hän tolkutti sitä että elämällä ei ole mitään erityistä tarkoitusta.
donneri on suomenruotsalaista ylimystöä. kyse ei ole kovinkaan nöyrästä ihmisestä, vaan money talks
Onko elämällä tarkoitusta? Jos et olisi syntynyt, niin et moisia edes pohdiskelisi:)
Ei Donner ole suomenruotsalainen, vaan hän on suomalainen, Helsingissä syntynyt. Alkujaan isänpuoleinen suku on lähtöisin Saksasta, Lyypekistä.
http://www.iltalehti.fi/perhe/200606054558017_ms.shtml
Jos ihmisen nimi on ulkomaalaisperäinen, hän siis ei ole suomalainen? Oliko Mannerheim mielestäsi suomalainen?
Niinpä. Isäni sukunimi oli Johansson ja äitini Gustafsson. Etunimet myös ruotsinkielisiä. Molemmat syntyivät Suomessa, kuten myös heidän esivanhempansa niin kauas kuin on tietoa sukujen vaiheista. Ovatko he muka suomenruotsalaisia?
Suomenruotsalaisissa on kieleltään ruotsalaistuneiden suomalaisten ja toisaalta taas muinoin Suomeen joko suoraan Ruotsista tai mutkan kautta tulleiden ruotsinkielisten jälkeläisiä. Eikös se noin mene?
V.ittuako sillä väliä, kun puhuu hyvin kumpaakin kieltä.
Ei ne mitään suomenruotsalaisia ole, vaan ruotsinkielisiä suomalaisia. Eivät minun vanhempani ruotsia puhuneet, vaikka nimet ruotsalaisia olivatkin.
Jotta olisi suomenruotsalainen, niin pitäisi olla Ruotsista tänne muuttanut. Jotkut muinaiset esivanhemmat eivät siihen vaikuta.
Jos jossain Närpiössäkin on sama suku kasvattanut tomaatteja satoja vuosia, niin mitä helvettiä niillä on tekoa Ruotsin kanssa???