Olen jo jonkin aikaa epäillyt itselläni syömishäiriötä tai masennusta.... En tiedä vain mistä aloittaa ja mihin soittaa... Tai mitä sanoa lääkärille ja keksinkö vain ongelmani... Syömisen kanssa on aina ollut ongelmia ja olen aina kamppaillut huonon minäkuvan ja itsetunnon kanssa.
Nyt kuitenkin tuntuu, että masennustiloja tulee juuri syömisen takia koko ajan ja inhoan itseäni, kun olen luovuttanut kaikesta joka ennen oli tärkeää kuten liikunta ja itsestä huolehtiminen ja syön vaan saaden siitä lohtua hetkellisesti. Myös tupakka ja alloholi ovat taas tulleet elämääni vaikka niistä olin erossa puoli vuotta. Tuntuu etten saa mistään otetta. Töissä kyllä käyn, mutta kaikki muut arkiset asiat vaativat ponnisteluja. En nuku kunnolla öisin ja vuorokausirytmini on muutenkin hukassa. Tuntuu, että olen umpikujassa. Elämä ja tulevaisuus ahdistaa. Mistä hakea apua? Terveyskeskuksesta? Haluaisin vaan saada asiat päässä kuntoon ja olla onnellinen ja normaali ihminen.
Nyt kuitenkin tuntuu, että masennustiloja tulee juuri syömisen takia koko ajan ja inhoan itseäni, kun olen luovuttanut kaikesta joka ennen oli tärkeää kuten liikunta ja itsestä huolehtiminen ja syön vaan saaden siitä lohtua hetkellisesti. Myös tupakka ja alloholi ovat taas tulleet elämääni vaikka niistä olin erossa puoli vuotta. Tuntuu etten saa mistään otetta. Töissä kyllä käyn, mutta kaikki muut arkiset asiat vaativat ponnisteluja. En nuku kunnolla öisin ja vuorokausirytmini on muutenkin hukassa. Tuntuu, että olen umpikujassa. Elämä ja tulevaisuus ahdistaa. Mistä hakea apua? Terveyskeskuksesta? Haluaisin vaan saada asiat päässä kuntoon ja olla onnellinen ja normaali ihminen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Syömisen ja fyysisen puolen tarkkailu ja päihteet ovat vain yrityksiä sinnittää masennus ja paeta todellista syytä. Mutta mitähän Keijulla on se todelllinen syy, mistä masennus johtuu.
Liikunta, terveellinen ruoka ja uni on tärkeä, mutta kun elämä on kunnossa niin ne hoituvat ilman stressiä.
Sinulla täytyy olla mielen kätköissä asioita jotka häiritsevä't. Töissä sinulla on ihan kivaa, mutta vapaalla sitten alkaa myllällä.
Joskus lapsena ja nuoruusvuosina tuo huono minäkuva on syntynyt. Kerro niistä ajoista.
Olisiko syytä hakeutua lääkärin juttusille?
Lapsuuteni on ollut mielestäni hyvä aina ja tasapainossa. Teinivuosina alkoi painon kyttääminen ja alkoholilla läträäminen. SEurustellut olen 17-vuotiaasta asti ja suhteet ovat olleet 2-3 vuotta... Ehkä olen aina vaan turvautunut johonkin enkä ole osannut kunnolla olla yksin. Olen kokenut väkivaltaa poikaystäviltäni ja pettämistä. Olen myös itse pettänyt. Suhteet ovat olleet siis melko rikkinäisiä. Nyt olen 27-vuotias ja ollut sinkkuna melkein vuoden. Puoli vuotta olin ilman alkoholia ja aloitin fitness-dieetin personal trainerin opastutuksella. Tuntui että löysin oman juttuni ja keskityin vain salilla käyntiin ja painon tarkkailuun. Jotenkin koko homma meni vaan yli ja vuoden vaihteessa olin taas syömiskierteessäni ja ahmein ruokaa salaa. Samoja oireita koin 17-vuotiaana jolloin olin pari kertaa juttelemassa psykologin kanssa. Silloin myös oksentelin ruokaani mitä en ole nyt tehnyt kylläkään.
Olen menettänyt kaiken elämänhalun. Haluan vain olla kotona syömässä ja katsoa telkkaria. Ruoka helpottaa hetkeksi. Nyt alkoi loma ja tuntuu etten jaksaisi tehdä muuta kuin olla vain kotona. Työt pitivät jotenkin koossa kuitenkin. Ahdistaa kun lihon ja vaatteeni eivät mahdu enää päälleni. Sen johdosta en jaksa olla ihmisten ilmoilla tai nähdä ketään.
Mistä saan parhaiten apua?
Jotenkin tuntuu vaikealta edes mennä mihinkään kun en tiedä mistä aloittaa ja mitä sanon jos soitan ja varaan aikaa....
Olisin kiitollinen kaikesta avusta ja vinkeistä. En jaksa enää olla tässä tunnetilassa...
Varaa aika yksityiselle psykiatrille, pääset kaikkein pikaisimmin. Kerrot asiat sitten niin kuin ne ovat, siten saat parhaimman avun.
Voimia!