Mystistä touhua

Minä teen vuorotyötä eräässä työpaikassa. Siellä työskentelen työyhteisössä, jonka jäseniä en ole voinut valita. Asiakkaina käy monenkirjavaa porukkaa, heitäkään en voi valita, vaan kaikkia on palveltava ja autettava.
Minä olen vannonut puolustavani lakia ja elän jokapäiväistä elämääni Suomen lakien mukaisesti. Kuitenkin suurin osa asiakkaistani rikkoo lakia. Myös osa työyhteisöni jäsenistä rikkoo lakia. Osa ei taas tee työtään kunnolla, he laiskoittelevat ja jättävät joitain tehtäviä hoitamatta.
Minä en pidä osasta työyhteisöni jäsenistä. Siitä huolimatta teen töitä heidän kanssaan, työskentelemme pareina toisiimme luottaen ja parhaamme antaen. Minä en pidä suurimmasta osasta asiakkaistani. Joidenkin asiakkaiden teot ja toimet ovat sairaita, kuvottavia ja ihmisjärjen käsityskyvyn tavoittamattomissa. Siitä huolimatta minä teen työtäni heidän parissaan.
En voi torjua yhtään tehtävää. En voi sanoa "en auta sinua, koska olet nainen", "en auta sinua, koska olet vanha", "en auta sinua, koska olet juoppo". En voi sanoa vuoron alkaessa "en voi työskennellä parini X kanssa, sillä hän on mies", "en voi työskennellä tässä ryhmässä, sillä yksi jäsenistä pahoinpitelee vaimoaan", "kieltäydyn puhuttelemasta esimiestäni, sillä hän ei toimi oikeudenmukaisesti ja jättää velvoitteitaan hoitamatta".
En kertakaikkiaan voi.
Minä teen työtäni sateessa, paisteessa, tuulessa. Minä teen työtäni miesten, naisten, rikollisten, heikkojen, lasten, vanhusten, etnisten vähemmistöjen parissa. Minulla ei ole varaa eikä oikeutta kieltäytyä työnteosta.
Teen työtäni, koska se on tärkeätä. Teen työtäni, eikä minulle tulisi mieleenikään antaa omien ajatusteni estää käynnissä olevan tehtävän suorittamista.
Kenellä on sellainen työ, jossa on varaa valita työkaverinsa, kieltäytyä epämieluisista työtehtävistä ja riidellä erimielisyyksistä julkisesti esimiestensä kanssa?
Tiedän ainakin yhden työn...

Serkkutytön häissä, tänä kesänä. Kaikki oli valmista ja hääväki istui kirkkosalissa. Kanttori tulee 10 minuuttia ennen tilaisuuden alkua ilmoittamaan vihkiparille, että heidän 4 kuukautta aiemmin valitsemansa häämarssi "Prinsessa Ruusunen" ei ole sovelias soitettavaksi kirkossa. Siis..??

Keväällä jätettiin ehtoollinen jakamatta Helsingin piispalle, koska hän vihkii naisia papeiksi.

Tammikuussa kahden papin sijasta vain yksi jakoi ehtoollista eräässä kirkossa, toisen istuessa tiukasti penkissä. Syystä, että toinen ehtoollisen jakajista oli naispappi. Miespuolinen kollega ei voinut suorittaa tehtäväänsä tämän vuoksi.

Viime kesänä erään maalaisseurakunnan papilta jäi kesälomat täysin pitämättä, koska hänen lomasijaisekseen oli tarjolla vain nuoria miespuolisia pappeja, joista yksikään ei tunnustanut Luther-säätiön oppeja.

Jne, jne...

Että näköjään kirkossa voidaan valita ja suorittaa vain sellaiset hommat jotka tekijäänsä miellyttävät. Ja me tyhmät maksamme moisten hurskastelijoiden palkan! Mietityttää ovatko moiset palkkaansa ansainneet?
Ihmiset jotka eivät kykene tehtävänsä hoitamiseen. Pitäisikö antaa helpompia hommia tai laittaa suoraan pihalle? Kortistosta löytyisi varmaan hommia. Toisaalta tosielämän työmaailmassa ei sitten ole piirunkaan vertaa mahdollisuuksia nirsoilla ja nöpöillä työn tekemisen suhteen. Annettu homma tehdään ja jollei kiinnosta, niin verokortti mukaan ja uutta toimea etsimään.

Herätkää seurakunnan työntekijät tähän päivään! Eikö teitä hävetä tuollainen pelleily? Muut sentään tekevät oikeita töitä ja huomattavasti pienemmällä palkalla. Oikeissa töissä ei saa valita työkavereitaan.
Ärsyttää! Herää tässä pikkuhiljaa kysymys, että tarvitaanko teitä mihinkään? Tekevätkö papit yhtään mitään? Muuta kuin riitelevät kirjallisesti yleisönosastopalstoilla ja omissa lehdissään?

Kyllä otta päähän...