Verot alas

Verotuksen synkkä historia

Verottaminen on herrojen ikivanha keksintö. Jo aikojen alusta laiskemmat ovat keränneet rahoja touhukkaimmilta. Eikä meno ole tähän päivään mennessä miksikään muuttunut.
Ensin alkuun veroja keräsivät kirkot tai sotimaan taipuvaiset ruhtinaat. Tosin joukkoon mahtui myös muutama sellainenkin ruhtinas, joka keräsi veroja vain oman rattonsa rahoittamiseksi. Kun lukutaito yleistyi, kirkon kyky kerätä veroja pieneni. Luulisin että Suomi on tänä päivänä viimeinen maa jossa kirkko kehtaa lain suojaamana kerätä veroja yrityksiltä. Ilmeisesti yritykset eivät kirkon mielestä osaa lukea. Tai ovat niin huonosti johdettuja, etteivät pärjää ilman korkeimman suojausta. Kansainvälinen vertailu tosin osoittaa, että suomalaiset yritykset tuottavat heikommin kuin muualla, jotta mahtavatko suomalaiset yritykset sittenkään saada kirkolle maksamistaan kymmenyksistä riittävää hyötyä
Kun kansan lukutaito on kasvanut, samalla kun sen sotainto laskenut, viimeisten satojen vuosien aikana, on valtaapitävien ollut pakko keksiä sotia korvaavia selityksiä veronmaksulle. Suomessa huippukorkeata verotusta perustellaan hyvinvointivaltio mantralla. Vaikka ankaralla verotuksella ja kansan hyvinvoinnilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Pikemminkin päinvastoin. Historiasta löytyy satoja esimerkkejä siitä, miten korkea verotus ajaa kansan kurjuuteen ja valtiot nurin. Kirjassaan The Rise and Fall of the Great Powers Paul Kennedy käy läpi 1500 luvulta viime vuosisadalle kaikki entiset supervallat ja niiden tuhon. Ja mikäpä niiden keikahtamisessa onkaan yhteinen tekijä? Korkea verotus? Aivan oikein.
Vaikka meillä suomalaisilla on taipumusta kokea itsemme elämää suurempana, en missään tapauksessa yritä väittää, että Suomi olisi millään mittarilla mitattuna supervalta. Ellei supervaltautta mitata hyttysten tai tangomarkkinoille osallistuvien kansalaisten määrällä. Vaikka emme olekaan supervalta niin korkea verotus voi kaataa pienenkin maan. Tai ainakin tuhota sen kansantalouden. Ja sitä me olemme juuri nyt itsellemme tekemässä. Syy ei kuitenkaan ole pelkästään korkeassa verotuksessa, vaan siinä mihin verovaroja käytetään. Jos verorahat sijoitettaisiin kohteisiin jotka rakentavat meille ja lapsillemme paremman tulevaisuuden, raskaat verot voisi hyväksyä. Mutta kun suurin osa verorahoista kulutetaan kohteisiin, jotka eivät rakenna tulevaisuutta, niin huonostihan tässä käy.
Kansalaiset eivät tunnut ymmärtävän sellaista yksinkertaista asiaa, että valtiolla ei ole rahaa. Se ei muuhun pysty, kuin ottamaan joltain kansalaiseltaan rahaa ja antamaan sen jollekin toiselle kansalaiselleen. Siksi jokaisen joka kinuaa julkista tukea, tulisi nimeltä mainiten osoittaa joku yksityinen ihminen, jolta hän rahat haluaa. On varmaan henkisesti helpompaa ottaa vastaan työttömyyskorvausta valtiolta kuin Nalle Wahlroosilta tai Antti Piipolta. Vaikka Nalle ja Antti maksavatkin satojen ihmisten työttömyyskorvaukset. Sosialidemokraatit vastustavat piikayhteiskuntaa, ja ajavat sitä vastustaessaan sadat tuhannet ihmiset Anttien ja Nallejen eläteiksi. Ei tunnut kovin järkevältä, kun sitä ajattelee oikeilla termeillä.
Suomessa jokainen, joka ehdottaa verotuksen rakenteeseen muutoksia, leimataan oitis hyvinvointiyhteiskunnan viholliseksi. Vaikka hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia ovat juuri ne, jotka kannattavat nykyistä veromallia. Verotuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli pitää huolta siitä, että kansalaiset saavat opetusta eivätkä kuole nälkään tai sairaanhoidon puutteeseen. Ja lopuilla rahoilla pitää huolta siitä että yhteiskunta kehittyy siihen malliin, että sen kansalaisilta voidaan tulevaisuudessakin kerätä veroja. Suomessa verotuksen tarkoituksena on tasata kansalaisten tuloja. Eli estää yhtäkään rikastumaan. Se on tyhmää veropolitiikka. Muilta kuin rikkailta ei nimittäin veroja voida kerätä. Ja jos kukaan ei voi rikastua, kansantaloudesta katoavat veturit