Jyväskylässä aikoinaan opiskellut Jukka Mäkelä (joka ei siis ole sama henkilö kuin toinen samanniminen henkilö :) esitti vertausketomuksen ruokakomerosta löydetystä pullasta ja muurahaistiedemiesten tutkimuksista. Julkaistiin muistaakseni 80-luvun alkupuolella paikallisessa Ylioppilaslehdessä.
Tarina meni jotenkin näin: tavalliset muurahaiset uskoivat, että pulla on Suuren leipurin tekemä ja samalla todistuskappale hänen olemassaolostaan.
Muurahaistiedemiehet tutkivat pullaa, ja totesivat mm. sen rusinoiden olevan satunnaisesti sijoittuneita, materiaalin olevan lähtöisin ruokakomerossa muutoinkin yleisesti esiintyvistä aineksista ja pullan läpikäyneen n. 200-250 asteen lämpötilan n. puolen tunnin ajan. Mitkään havaitut pullan ominaisuudet eivät vaatineet selityksekseen muita kuin luonnollisia tunnettuja prosesseja eikä merkkiäkään Suuresta leipurista tai älyllisestä suunnittelusta ollut todettavissa.
Tarina meni jotenkin näin: tavalliset muurahaiset uskoivat, että pulla on Suuren leipurin tekemä ja samalla todistuskappale hänen olemassaolostaan.
Muurahaistiedemiehet tutkivat pullaa, ja totesivat mm. sen rusinoiden olevan satunnaisesti sijoittuneita, materiaalin olevan lähtöisin ruokakomerossa muutoinkin yleisesti esiintyvistä aineksista ja pullan läpikäyneen n. 200-250 asteen lämpötilan n. puolen tunnin ajan. Mitkään havaitut pullan ominaisuudet eivät vaatineet selityksekseen muita kuin luonnollisia tunnettuja prosesseja eikä merkkiäkään Suuresta leipurista tai älyllisestä suunnittelusta ollut todettavissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
:-)
Vaikuttaa hauskalta tarinalta. Valitettavasti ei liene toivoakaan löytää sitä, mikäli se todellakin on 80-luvun alkupuolelta.
Z
Jos hauska tarina on päässyt häviämään, niin onhan tarpeen esittää siitä edes se, mitä muistaa. Eikö?
Tottahan toki. Tiedätkö muuten ylipäätään kieli poskessa kirjoitettuja juttuja kreationismiin tai evoluutioteoriaan liittyen?
Z
on jotain
http://www.nmsr.org/Archive.html
versio löytyy jostain Dawkinsin kirjasta. Sokea kelloseppä mahdollisesti.
Moi !
Minäkin muistan tuon tarinan seitsemänkymmentä luvun lopulta, lienee kiertänyt yliopistoissa eri versiona aika kauan.
Tuossa on tarina välinpitämättömästä Leipurista joka viis välittää muurahaisista tai niiden elämästä. Jolle ne evat vain kiusanhenkiä ja joiden elämään Leipuri ei pahemmin puutu.
--
...Suuri leipuri löysi muurahaiset! "Perhana, näistähän on päästävä eroon" - ajatteli leipuri palkaten tuholaistorjujan poistamaan Leipurin pullia nakertavat muurahaiset. Tuholaistorjuja tuli, näki ja myrkytti muurahaiset kemiallisella myrkyllä. "Olisihan tuo polttamallakin hoitunut, mutta eiköhän hoideta tämä ihan vanhalla DDT:llä" -tokaisi torjuja myrkyttäessään muurahaisia. Kaikki muurahaiset eivät kuitenkaan kuolleet, vaan niistä tuli DDT:lle resistentti kanta. Kaiken lisäksi niiden perimään tuli mutaatio, joka teki niistä erittäin älykkäitä. Niistä tuli jopa niin älykkäitä, että ne tiedostivat Suuren leipurin olemassaolon, mutta sen sijaan että olisivat ryhtyneet palvomaan Suurta leipuria, ne havaitsivat Suuren leipurin sisältävän paljon ravinteikkaita rasvoja ja proteiineja. Loppujen lopuksi muurahaiset eräänä iltana kävivät Suuren leipurin kimppuun. Suuri leipuri suuressa, rehevässä muodossaan sai sydänkohtauksen säikähtäessään muurahaisten hyökkäystä, tuupertui leipomon lattialle ja kuoli pois. Muurahaiset pistivät leipurin lihoiksi ja kehittivät leipurista saadun ravinnon turvin uuden maailmanlaajuisen korkeakulttuurin, joka ei tuntenut puutetta.
Tarinan opetus: onhan analogiat hauskoja, mutta jos ei kuitenkaan venytettäisi niitä. Parasta olisi tietenkin olla käyttämättä niitä, varsinkaan "minä olen hieman ylimielinen, joten te olette väärässä" -tyyliin.