Suomen Kuvalehden kirjoittaja Alma Smolander kysyi kolumnissaan, että miksei miehiin kohdistuvaan pilkkaan suhtauduta vakavammin? Kuvittelen hetken ettei kysymys ole retorinen ja yritän vastata siihen kertomalla omista kokemuksistani. Olen kasvanut kuullen kaikki Smolanderin esimerkkiloukkaukset. Minulle on pienestä pitäen kerrottu, että olen tarpeeton, typerä toisen luokan kansalainen, koska olen vain mies. Vanhemman sukupolven miehet eivät voi mitenkään käsittää, minkälaista on kasvaa miehiä vihaavien naisten kasvattamana. Olen heidän ansiostaan kasvanut uskomaan, että naiset kollektiivisesti vihaavat miehiä. Aidosti ja aivan oikeasti vihaavat poikia ja miehiä. Isiään, veljiään ja lapsiaan. Kun miehiin sattuu, he iloitsevat. Itse en vihaa naisia, mutta olen aina ollut hämilläni heidän halveksunnastaan ja vihastaan. Enkä usko, että mikään kaikki-naiset-eivät-ole-sellaisia -vakuuttelu voi auttaa minua muuttamaan mielipidettäni. Yritän minimoida kontaktini naisten kanssa, olen kohtelias ja pysyttelen omissa oloissani. En haluaisi olla vihattu, joten en vietä aikaa kaltaisiani vihaavien seurassa.
Smolander kysyy: “Hyötyykö kukaan todella sukupuolirooleista?” Kyllä, mielestäni naiset hyötyvät valtavasti sukupuolirooleista. He ovat paremmin koulutettuja, elävät pitempään, saavat enemmän yhteiskunnan tukia, ovat terveempiä, vapaita asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta, ja niin edelleen. Koska he ovat naisia. Jos he ovat sorrettu yhteiskuntaluokka kuten jotkut feministit valittavat, he ovat ainoa sortajiaan paremmin toimeentuleva ja etuoikeutetumpi ryhmä ihmiskunnan historiassa. Mutta en ole miehenä katkera siitäkään. Haluan vain olla rauhassa ja yrittää elää hyvää elämää vihamielisessä ympäristössä. Samalla yritän kertoa miehille, että he ovat sisäistäneet heitä vastaan kohdistetun vihan, joka sublimoituu lopulta itseinhoksi, itsetuhoisuudeksi ja pahimmassa tapauksessa itsemurhaksi. Kärjistäen voisi sanoa, että poikien annetaan jo hyvin varhaisella iällä ymmärtää, että kulttuurimme haluaa miehet hengiltä tavalla tai toisella. Puhun naisista, sillä naiset ovat kasvattaneet minut ja kulttuurimme elää naisten ehdoilla. Haluaisin, että miehet pääsisivät eroon itseinhostaan, koska sillä on hyvin tuhoisa vaikutus mielenterveydelle ja se voi olla jopa hengenvaarallista.
Tiedän, että näkemykseni on vääristynyt. Mutta tiedän myös mistä vääristyneet näkemykseni ovat lähtöisin. Ne ovat syntyneet Smolanderin huomaaman miesvihan ansiosta enkä enää kykene muuttamaan niitä, sillä ne on iskostettu päähäni vuosien systemaattisen aivopesun avulla. Onneksi olen tietoinen kasvatukseni tuloksista. Suurin osa miehistä ei luultavasti edes tiedä mistä heidän angstinsa johtuu. Uskon, että kaltaisiani nuoria miehiä on silti melko paljon. Jotkut vihaavat naisia, jotkut eivät, mutta kaikki tietävät naisten vihaavan meitä. Jotkut naiset ovat heräämässä kasvatuksemme aiheuttamaan psyykkiseen ja yhteiskunnalliseen tuhoon. Mutta he ovat vähintään yhden sukupolven myöhässä. Vahinko on jo tapahtunut.
Tilanne ei kuitenkaan ole niin paha kuin miltä se saattaa kuulostaa. Naiset ovat kertoneet minulle vuosien ajan etteivät he tarvitse miehiä ja minä en puolestani halunnut uskoa heitä. Lopulta viesti meni kuitenkin perille, ja huomasin elämäni muuttuvan huomattavasti, kun ymmärsin ettei yksikään nainen tarvitse minua omaan elämäänsä. Aloin elää omaa elämääni ja yhtäkkiä avautui liuta uusia mahdollisuuksia. MGTOW-liikkeen kasvuakin katsellessa näyttää siltä, että naisten miehiin pilkan ja vähättelyn avulla iskostama itseinho on tullut tiensä päähän. Olemme kuulleet jo kaiken ja meitä ei voi enää satuttaa. Olemme muuttuneet välinpitämättömiksi. Pilkasta on tullut tyhjää puhetta, jolla ei ole enää vaikutusta. Ennen moinen nalkutus saattoi häpäistä miehet uhraamaan itsensä naisten ja perheen puolesta, mutta se ei toimi enää kauaa. Kun nostamme miesten tietoisuutta tavasta jolla naisten pilkka sisäistetään itseinhoksi, luomme lisää omia polkujaan kulkevia miehiä. Polut kulkevat pois vihasta ja katkeruudesta kohti pitkää ja onnellista elämää. Jossain horisontissa pilkka ja häpäisyretoriikka vielä saattaa silloin tällöin kaikua, mutta välinpitämättömyyden taitoa kultivoivat MGTOWt ovat jo kaukana sen vaikutuspiirin ulkopuolella.
http://mgtowfi.wordpress.com/2013/03/16/pilkalla-kasvatetut-pojat/
Smolander kysyy: “Hyötyykö kukaan todella sukupuolirooleista?” Kyllä, mielestäni naiset hyötyvät valtavasti sukupuolirooleista. He ovat paremmin koulutettuja, elävät pitempään, saavat enemmän yhteiskunnan tukia, ovat terveempiä, vapaita asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta, ja niin edelleen. Koska he ovat naisia. Jos he ovat sorrettu yhteiskuntaluokka kuten jotkut feministit valittavat, he ovat ainoa sortajiaan paremmin toimeentuleva ja etuoikeutetumpi ryhmä ihmiskunnan historiassa. Mutta en ole miehenä katkera siitäkään. Haluan vain olla rauhassa ja yrittää elää hyvää elämää vihamielisessä ympäristössä. Samalla yritän kertoa miehille, että he ovat sisäistäneet heitä vastaan kohdistetun vihan, joka sublimoituu lopulta itseinhoksi, itsetuhoisuudeksi ja pahimmassa tapauksessa itsemurhaksi. Kärjistäen voisi sanoa, että poikien annetaan jo hyvin varhaisella iällä ymmärtää, että kulttuurimme haluaa miehet hengiltä tavalla tai toisella. Puhun naisista, sillä naiset ovat kasvattaneet minut ja kulttuurimme elää naisten ehdoilla. Haluaisin, että miehet pääsisivät eroon itseinhostaan, koska sillä on hyvin tuhoisa vaikutus mielenterveydelle ja se voi olla jopa hengenvaarallista.
Tiedän, että näkemykseni on vääristynyt. Mutta tiedän myös mistä vääristyneet näkemykseni ovat lähtöisin. Ne ovat syntyneet Smolanderin huomaaman miesvihan ansiosta enkä enää kykene muuttamaan niitä, sillä ne on iskostettu päähäni vuosien systemaattisen aivopesun avulla. Onneksi olen tietoinen kasvatukseni tuloksista. Suurin osa miehistä ei luultavasti edes tiedä mistä heidän angstinsa johtuu. Uskon, että kaltaisiani nuoria miehiä on silti melko paljon. Jotkut vihaavat naisia, jotkut eivät, mutta kaikki tietävät naisten vihaavan meitä. Jotkut naiset ovat heräämässä kasvatuksemme aiheuttamaan psyykkiseen ja yhteiskunnalliseen tuhoon. Mutta he ovat vähintään yhden sukupolven myöhässä. Vahinko on jo tapahtunut.
Tilanne ei kuitenkaan ole niin paha kuin miltä se saattaa kuulostaa. Naiset ovat kertoneet minulle vuosien ajan etteivät he tarvitse miehiä ja minä en puolestani halunnut uskoa heitä. Lopulta viesti meni kuitenkin perille, ja huomasin elämäni muuttuvan huomattavasti, kun ymmärsin ettei yksikään nainen tarvitse minua omaan elämäänsä. Aloin elää omaa elämääni ja yhtäkkiä avautui liuta uusia mahdollisuuksia. MGTOW-liikkeen kasvuakin katsellessa näyttää siltä, että naisten miehiin pilkan ja vähättelyn avulla iskostama itseinho on tullut tiensä päähän. Olemme kuulleet jo kaiken ja meitä ei voi enää satuttaa. Olemme muuttuneet välinpitämättömiksi. Pilkasta on tullut tyhjää puhetta, jolla ei ole enää vaikutusta. Ennen moinen nalkutus saattoi häpäistä miehet uhraamaan itsensä naisten ja perheen puolesta, mutta se ei toimi enää kauaa. Kun nostamme miesten tietoisuutta tavasta jolla naisten pilkka sisäistetään itseinhoksi, luomme lisää omia polkujaan kulkevia miehiä. Polut kulkevat pois vihasta ja katkeruudesta kohti pitkää ja onnellista elämää. Jossain horisontissa pilkka ja häpäisyretoriikka vielä saattaa silloin tällöin kaikua, mutta välinpitämättömyyden taitoa kultivoivat MGTOWt ovat jo kaukana sen vaikutuspiirin ulkopuolella.
http://mgtowfi.wordpress.com/2013/03/16/pilkalla-kasvatetut-pojat/
Vastaukset 24
Vanhimmat
En halua mitenkään vähätellä sinun kokemuksiasi. Voi olla että olet todella onnistunut elämään kuvaamassasi poika- ja miesvihamielisessä ympäristössä. Itse en kuitenkaan oikein mitenkään tunnista sitä siksi samaksi maailmaksi jossa minä elän. Minun maailmassani kyllä on ihmisiä joilla saatta olla antipatioita miehiä kohtaan. Mutta samaan aikaan on valtavasti ihmisiä joilla ei mitään sellaista ole. Jotkut ihmiset eivät ole minusta pitäneet, kuka mistäkin syystä (ja osa ehkä aiheestakin), mutta toisaalta olen kyllä saanut paljon rakkauta ja hyväksyntääkin. Niin lapsuudessani kuin sitten myöhemmin ystäväpiirissä ja parisuhteissa. Poika ja mies olen aina saanut olla.
Jos olisi olemassa joku kaiken kattava naisten viha miehiä kohtaan, luulisin että olisin sen jo tähän ikään mennessä huomannut. Mutta ehkä se on vain ollut minulta piilossa, mene ja tiedä.
Nimimerkille "Feminismi haihtuu": Puhut paljon asiaa. Kirjoituksesi kolahti minuun, tuntuu kumman tutultakin, vaikka olen nainen. Kirjoitin äsken, ennen kuin luin kirjoituksesi, joitakin näkökulmiani aiheesta ketjussa "Mitä väärää minä olen naisena...."
Mielenkiintoista.
Tämä on tietenkin ihan uusi asia, eli tämä kysymys, millä tavalla valtiofemiismin miesviha on vaikuttanut vaikka 90-luvulla syntyneisiin poikiin.
Meille vanhemmille, jo miehille, tuo armoton viha ja pomppasi silmille siinä 1990-luvun lopulla, ja oli turbokierroksilla koko 2000-luvun alun.
Jos 1990-luvulla syntyneissä miehissä nyt sitten on tuota mystistä "naisvihaa" niin ainakin syyt ovat selvät.
"Meille vanhemmille, jo miehille, tuo armoton viha ja pomppasi silmille siinä 1990-luvun lopulla, ja oli turbokierroksilla koko 2000-luvun alun"
Omat lapseni ovat olleet niin päivähoidossa kuin koulussakin juuri noina mainitseminasi 2000-luvun alun vuosina. Hoitajina ja opettajina on ollut pääasiassa naisia. Ja koskaan en ole törmännyt kahden poikani kohdalla mihinkään vihaan. Päinvastoin, poikiani on aina kehuttu ja kannustettu eikä heistä ole yritetty tehdä muuta kuin he ovat.
Myöskään minun isyyttäni ei ole mitenkään vähätelty kun olen ollut paljon osaltani yhteydessä ensin neuvolaan, sitten päiväkotiin ja myöhemmin kouluun.
En siis oikein tiedä, missä tämä kamala kaiken kattava viha oikein näkyy?
Varmaan niinkin. Kysymys on lähinnä hypoteettinen millä tavalla tuo feministien puolelta tullut armoton miessukupuolen syyllistäminen on vaikuttanut yhteiskuntaan ja (nuorten) miesten psyykkeeseen noin yleensä (ja naistenkin, tietenkin). Kun kouluissa on feministien ohjelmia seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallan sukupuolesta, ja tyttöjen esikuvat kehoittaa lukemaan scum manifestia (atlas saarikoski) niin onhan tilanne ainakin mielenkiintoinen. Ministeriötä myöten feminismiä tuutin täydeltä ja koko sukupolitutkimus jonkun queer-feministisen vähemmistön käsissä. Sitten mennään armeijaan ja kurssitus jatkuu. Poikien puhelimeen piti saada yksityinen rahoittaja samalla kun tyttöjen taloja löytyi satapäin. Väestöliitosta asti koko pohja oli feminismin mädättämää, ja kyselykaavakkeet jotka lähetettiin kouluihin oli ideologista roskaa. Kirjatkin joita nuorille suositeltiin oli ideologista roskaa. Jopa niin, että kun koulusurmia on tutkittu nyt jälkikäteen, niin tutkimusryhmät on feminismin mädättämiä. Pornostakin syyllistetty yksinomaan poikia, ja syyllistetty heidän varhaista seksuaalisuuta.
On oikeastaan aika kuvaavaa, että kun sukupuolitutkimus on ollut hyvinkin tuettua ja ollut instituutiona laajaa yhteiskunnallista tutkimusta (ainakin tarkoituksenaan), niin ennemmin kuin oltaisiin tutkittu vaikka poikien alttiutta itsemurhiin, niin on tutkittu feministisesti "sukupuolittunutta" väkivaltaa, seksuaalistä häirintää, homojen hiv-kulttuuria, ja queer ilmiöitä ja 1700-lesbokuvaa. Poikien tilanteesta ei tiedetä mitään, eikä ole haluttu. Ei vieläkään. Eikä haluta.
Kyllä varmaan niin tutkimuksessa kuin rakenteissakin on mätää. En minä sitä sano. Mutta ihmettelen, näkyykö se nyt ihan aikuisten oikeesti niin räikeästi kaikkien poikien ja miesten elämässä kuin täällä annetaan ymmrtää. Ja minusta vastaus on ei.
Ja tämä ei tarkoita sitä että näihin vääristymiin ei tarvitsisi puuttua tai että ne olisivat kokonaan merkityksettömiä. Lähinnä vain nuo purkauksenne vaikuttavat juuri siltä samalta "olemme kaikki uhreja" liioitteluta kuin mitä monet femnistit ovat juuri harrastaneet. Itse en näe että on miesten etu ajaa asioitaan uhriutumalla samalla yliampuvalla tavalla kuin jotkut naiset ovat tehneet.
Väärä tulkinta.
Tässä ei ole kysymys siitä mitä pitäisi saada aikaan, vaan siitä, mitä mahdollisesti on jo tapahtunut.
Onhan sekin selvää, - jos ottaa pari askelta eteenpäin - että kun syrjäydytään liukuhihnalla, kunnia viedään, ja äärioikeisto lupaa kunniaa ja kunnianpalautusta, niin on olemassa hyvin synkkiäkin skenaarioita.
Kuvaavaa on kuitenkin se, että mitään ei oikeastaan tiedetä nuorista miehistä, kun sukupuolitutkimus on masinotu feministiseksi. Eli tässä täytyy vaan odotella, ja ihmetellä tuleeko ehkä lisää kouluampumisia vai loppuuko ne. Mitään ei tilanteesta tiedetä.
Se että suomessa on sukupuolittunein syrjäytyminen ei ole kiinnostanut sukupuoliasioiden huippuosaajia, saati näitä ns sukupuoli "tutkijoita"? Ei edes sukupuoliasioiden huippuosaajia, vihreitä, niillä jolla oli jopa työministeriö. Saati vasemmistoa.
On ironista että oikeistolainen presidentti toi syrjäytymisen tapetille. Ja kuvaavaa ettei vasemmisto siihen kyennyt.
AP:n teksti on hyvin kirjoitettu ja loogista hänen omasta näkökulmastaan. Uskoisin kuitenkin, että kirjoituksen pohjalla on ikävä henkilökohtainen tragedia, jossa miehen kasvattaneet naiset ovat olleet syystä tai toisesta fanaattisesti miestä vihaavia jopa niin, että se menee mielenterveysongelman puolelle. Ehkä taustalla on jotakin kamalaa esim. raskaus saanut alkunsa raiskauksesta tai on kokenut insestiä, jotka tietenkin vaikuttavat psyykettä rikkovasti.
Minä naisena en todellakaan vihaa miehiä. Ylipäätään viha on erittäin kuluttava tunne enkä edes halua vihata ketään. On henkilöitä, joita kohtaan suhtautumiseni on negatiivista esim. yksi opettaja (nainen), eräs entinen pomoni (nainen) ja eräs ex-poikaystäväni, mutta heidänkin kohdalla negatiivinen suhtautumiseni on johtunut heidän käytöksestään.
Minulla on ollut isä ja äiti, minulla on veli ja minulla on tytär ja poika. Olen siis elänyt koko ikäni maailmassa, jossa on ollut ympärillä yhtälailla miehiä kuin naisiakin. Lapsuudenkotini malli on ollut se, että mies saa olla mies ja nainen saa olla nainen, mutta kumpikin tekee perheessä/työssä/koulussa parhaansa ja sen minkä pystyy. Jos nainen haluaa tapetoida ja mies leipoa leipää, niin se on ihan okei.
Omaa lapsuudenkokemustani olen siirtänyt omille lapsilleni. He ovat ennen kaikkea ihmisiä eivätkä ensisijassa tyttö tai poika. Sukupuoli ei siis määrittele sitä, mitä he saavat tehdä/opiskella/harrastaa. Jos jompikumpi tekee jotakin väärin, niin tekemiseen puututaan ei siksi, että hän on tyttö tai poika, vaan siksi, että teko on väärin. Olen myös aina itse korostanut kasvatuksessa, että rakastan heitä silloinkin, kun moitin heidän tekojaan. En siis moiti heitä ihmisenä, vaan siitä, että he ovat tehneet jotakin väärin. Ihan eri asia moittia tekoa kuin persoonaa.
Avioeron jälkeen olen myös kokenut esim. huoltajuusneuvotteluissa, että huoltajuutta ei TODELLAKAAN anneta automaattisesti naiselle. Meillä itse asiassa lähihuoltajuus on ollut sekä isällä että äidillä ja nykyisin mennään tasa-arvoperiaatteen mukaisesti puoliksi 50/50.
Jos AP:n kaltaisessa tilanteessa lapsi kokee tuollaista kohtelua, niin se pitäisi olla lastensuojelun paikka. Tosin perheen sisällä tapahtuvaa henkistä väkivaltaa on vaikea huomata varsinkin, jos AP on ollut koulussakin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä poika. Pitäisi saada enemmän rahaa koulukuraattorien ja koulupsykologien palkkaamiseen.
Lue:
Arto Jokinen ja Panssaroitu Maskuliinisuus. Vain sitä kautta pystyt ymmärtämään että olet syntynyt pahuuden sukupuoleen. Sinulla on edessä pitkä prosessi käydä läpi sukupuolesi kollektiivinen ja historiallinen syyllisyys, ja lopulta - rankkojen syyllisyystunteiden läpikäyneenä - pääset autuaaksi ryhtymällä feministiksi. (Mahdollisesti homoseksuaalina). Myös palstalla oleva nimm. "manna gryn" voi antaa profeministisiä ja feministisiä kirjavinkkejä.
Sinä voit myös harkita liittymistä lyömättömään linjaan ja käydä juttelemassa terapeuttien kanssa miesten väkivaltaisuudesta ja poikien seksuaalisesta häirinnästä.
Onko tämä "me olemme niin huonoja ja sorrettuja" ajattelu ihan todella sitä millä te ajattelette miesten asioita ajavanne?
Jätetään tämä "uhriutuminen" feministeille ja lopetetaan ruikuttaminen. Miehenä olo ei ole aina helppoa tai kivaa mutta sellaista se ihmisenä olo on, oli sitten mies tai nainen.
Ruikuttaminen? Vilkaise miesten itsemurhatilastoja, tilastoja väkivaltaisista kuolemista ja työpaikkakuolemista. Tarkastele tutkimuksia poikien huonosta koulumenestyksestä ja syrjäytymisestä. Ei ole kivaa? Kyse on ihmishengistä ja -kohtaloista. Jos miehet eivät nosta näistä äläkkää, niin kuka sitten? Miesten pilkkaaminen ruokkii välinpitämättömyyttä, jonka ansiosta voimme ummistaa silmämme vakaville ongelmille, josta poikamme kärsivät. Näistä vaikeneminen ei ole koskaan miehekästä. Empatia ja heikommasta välittäminen sen sijaan on.
Pahoittelen toruvaa äänensävyäni, mutta mielestäni tällaiset tabut ovat erittäin haitallisia.
"Jos miehet eivät nosta näistä äläkkää, niin kuka sitten"
En minä sanonut että ei saisi nostaa äläkkää. Mutta senkin voi nostaa niin monella tavalla. Nyt on tässä ketsjussa otettu lähtökohdaksi se ihan sama uhriasenne jota feministit ovat käyttäneet. Ollaan niin naisten sortamia ja kaikki vika on siinä.
Tuo on se asenne joka minusta ei ensinnäkään toimi ja on toisekseen ihan yhtä tyhmä kuin se joidenkin naisten toiminta jota täällä juuri on kritisoitu.
"Pahoittelen toruvaa äänensävyäni, mutta mielestäni tällaiset tabut ovat erittäin haitallisia"
Tabuista ja niiden rikkomisen tarpeellisuudesta olen ihan samaa mieltä kanssasi. Vastakkain asettelun jatkaminen ei kuitenkaan niitä ratkaise. Minusta miesten pitäisi ottaa ihan uusi jämäkkä miehekäs ote tässä asiassa. Ei ruikutusta tai kauheaa syyllisten etsimistä. Vain oman arvon ja arvokkuuden positiivista esiin tuomista ilman että se on ainaista nokittelua siitä kuka sortaa enemmän ketökin.
Voin olla idealisti mutta minusta nyt on sukupuolten välillä juututtu ihan samaan kuoppaan kuin Israelin ja Palestiinan suhteessa. Kummatkin ovat niin uhreja ja kilpailevat siitä kumpaa on satutettu enemmän että siitä uhrin asemasta ei enää haluta pois vaikka se olisi todellisen edistyksen ja rauhan ainoa mahdollisuus.
Käys kokeilemassa jos onnistaisi vaikka tasa-arvoyksikössä. Eli mene sinne reippaasti ja miehekkäästi feministien sekaan ja kerro reippaasti mielipiteesi. Voi olla että vastaan tulee huippuosaaja Arto Jokinen, joka kertoo että usko nyt, hän kyllä tietää mitä tehdään.
Siellä on puljua vetänyt feministi (Tarja Heinilä-Hannikainen) jo kohta 15 vuotta niin, että on blokattu miesnäkökulma (jos ei ole feministinen sellainen). On kyllä tutkittu muitten ministeriöiden tasa-arvoa. Tuo tosiaan laittoi kansan nauramaan niin että pääsi jopa mtv3 uutisiin aiheeksi. Mutta meno jatkuu samana. Siitä ei ole tietoa jos tätiä nolottaa - eivät suostu kuvaan - mutta ainahan ois jännä kuulla.
"Käys kokeilemassa jos onnistaisi vaikka tasa-arvoyksikössä. Eli mene sinne reippaasti ja miehekkäästi feministien sekaan ja kerro reippaasti mielipiteesi"
Sinähän tässä jotain haluat saada aikaan eli mene ihan itse. Mutta epäilen että ruikuttamalla ja naisia syyllistämällä et saa mitään aikaan, siellä tai missään muuallakaan.
Vai kerrotko miten tuo asenne on jotenkin rakentava ja aikaansaava?
" Vastakkain asettelun jatkaminen ei kuitenkaan niitä ratkaise."
Koska aiot kertoa saman feministeille? Mitä pitää tehdä, jos feministi ei uskokaan sinua?
"" Vastakkain asettelun jatkaminen ei kuitenkaan niitä ratkaise."
Koska aiot kertoa saman feministeille? Mitä pitää tehdä, jos feministi ei uskokaan sinua?"
Kullostat ihan kuin minun lapsiltani. "Mutta kun toikin löi..."
Pointtihan on juuri siinä että ei miesten tarvitse tehdä samoja virheitä kuin feministit ovat tehneet. Jos vastaat vastakkainasetteluun vastakkainasettelulla, saat aikaan vain kaksinkertaisen määrän toisen ohi puhumista ja katkeruutta.
Minulle ainakin lapsena opetettiin että se on viisaampi joka lopettaa.
Niin varmasti saattaa ollakin viisaampi se, joka lopettaa. Feministi ei siitä huolimatta ole lopettamassa, niin että mitäs nyt tehdään?
Annataan natsin toteuttaa unelmaansa, käännetään toinenkin poski ja marssitaan jonossa kaasukammioon?
Nuoko ovat ainoat vaihtoehdot jotka sinulle tulevat mieleen?
Miten olisi esim. rakentavien ratkaisuehdotusten teko miesten ongelmien ratkaisuun ilman että samalla täytyy kaataa koko syy ja katkeruus ongelmista naisten niskaan? Vai eikö se onnistu ilman sitä?
Sehän leimataan naisvihaksi ja sovinismin iljettäväksi nousuksi. Niinhän feministi on jo tehnytkin.
Ei siis toimi sinun ehdotuksesi.
Naisten ongelmiinkaan ei ole ratkaisua, koska mikään ei kelpaa feministille. Liian pitkä äitiysloma sortaa naista, koska hän joutuu jäämään pois työelämästä. Liian lyhyt loma se taas vasta sortaakin. Jos huomauttaa, ettei lasta tarvitse hankkia ollenkaan, jos ei tahdo, on taas kerran naisvihamielinen.
"Sehän leimataan naisvihaksi ja sovinismin iljettäväksi nousuksi. Niinhän feministi on jo tehnytkin."
Sen kun leimaavat. Samalla sahaavat omaa oksaansa. Perinteisellä aktiivisella feminismillä on jo nyt varsin huono kaiku nuorempien naisten keskuudessa. Aika harva sanoo enäää olevansa feministi koska sen kuva on jo melko leimaantunut. Tasa-arvoa kyllä kannattaa melekin jokainen.
Miesvihaa ajava feminismi on oikeasti todella mraginaalinen ilmiö ja sellaiseksi nykyisellä linjallaan jääkin.
Jos miesliike pysyy asialinjalla, sen menestymisen mahdollisuudet ovat paljon paremmat koska järkevää rauhallista ja kiihkotonta puhetta kuuntelee paljon useampi kuin räyhäävää retoriikkaa.
"Ei siis toimi sinun ehdotuksesi."
Ja sinun ehdotuksesi sitten oli? Pelkkä räyhääminen ja provosoiminen toiseen suuntaan? Ja sekö sinusta toimii?
"Naisten ongelmiinkaan ei ole ratkaisua, koska mikään ei kelpaa feministille."
Feministit eivät ole sama kuin kaikki naiset. Yhteiskunnan ja sen käytäntöjen toimivuuden hyväksyvät lopulta naisten suuri enemmistö, ei pieni äänekäs feministien joukko. Heillä on toki valtaa ja varsinkin äänekkyyttä mutta varsin vähän he ovat minusta äänekkyyteen nähden ihan todella saaneet muutoksia aikaan. Vai mitä sinulle tulee mieleen vaikka viimeisen viiden vuoden ajalta?
"järkevää rauhallista ja kiihkotonta puhetta kuuntelee paljon useampi kuin räyhäävää retoriikkaa."
Juurikin näin. Niin kauan kuin Suomessa hallitus ja media pysyvät suunnilleen puolueettomina, tasa-arvoinen vuoropuhelu ja sitä myötä tasa-arvoinen lainsäätäminen on mahdollista. Halosen kausina tämä ei ollut mahdollista, joten sitä suuremmalla syyllä nyt median vapautumisen jälkeen miesjärjestöjen pitää käyttää aika hyväkseen ja etsiä keskusteluyhteyttä maltillisen naisenemmistön kanssa.
Jokin ihme on pelastanut meidät Ruotsin ja Britannian kaltaisilta sairailta yhteiskunnilta. Niin paljon, kuin haluaisinkin kehua siitä Suomen jo valmiiksi hyvin tasa-arvoista yhteiskuntaa ja suomalaisia naisia, uskon rehellisesti Suomen maantieteellisen asema olleen ainoa ratkaiseva tekijä maan säilymisessä melko liberaalina ja vapaana.
Eli ainoa pelastava tekijä lienee ollut se, miten "sivistys" jälleen kerran saapui Suomeen jälkijunassa. Sekä feministinen vallankumous, että pakotettu maahanmuutto etenivät Suomessa melko hitaasti ja jälkijunassa, eikä valtiovalta saanut kummankaan kautta ajettua kuolettavasti läpi sensuuria ja yleistä mielipiteenmuokkausta. Eli aivopesua uhkailuineen, jos asioita oikeilla nimillä kutsutaan. Halonen & siskot pääsivät pitkälle, mutta jokin epäonnistui. Mikä?
Halosella oli snadit viikset ja "Teemu S"-leuka, joten ei ollut katu-uskottavuutta naisena. Liian hormoninen ja karvainen nais-auktoriteetiksi.
"Pahuuden sukupuoli"..? Wau. Kyllä naiset pystyvät aivan yhtä lahjakkaasti pahuuteen kuin miehet. Tosin oma kokemukseni varhaislapsuudesta tähän päivään, kun elämää on jo aika paljon takana, on se, että kaikkein eniten on satanut pas*aa niskaan naisilta, ei niinkään miehiltä. Myös naiset osaavat olla erittäin julmia, mutta he käyttävät usein eri keinoja kuin miehet.
Sun kannattaa tutustua feministiseen sosiologiaan, psykologiaan ja matematiikkaan.
Eli noin 2% naisista on kyllä pahoja, joo, ja pahuuden saastuttamia, mutta mies on saastuttanut heidät. Ymmärrätkö.
Miehistä taas 98% on pahuuden sukupuolta. Nuo 2%, jotka on vähän parempia, ja hyvempiä, on homoseksuaaleja, kasvissyöjiä, muunmaalaisia ja profeministejä. Jos mies syö lihaa ja on hetero, niin on turha edes ytittää leikkiä hyvää. :)
Tästä johtuen on keskityttävä miehiin niin että tutkitaan heitä "kriittisesti" ja "feministisesti", ja on aivan typerää ottaa pahuutta mukaan vaikka virallisiin tasa-arvoelimiin. Jos ei ole kasvissyöjä profeministi homoseksuaali, ja eksoottinen sukunimi antaa plussaa.