Sivistymättömän päivyri

Siunausta sinulle nuori etsijä!

Etsivä löytää! Ja Jeesus on tie, totuus ja elämä ei yksikään tule Isän Jumalan tyhö kuin Hänen kautta.
Kyllä se sitten hengellinen kotikin löytyy, vaikka me uskovaiset olemme tavallisia, vajaita immeisiä!

Todella mukavaa! Odotan innolla päivityksiäsi matkaltasi muistamaan sitä kuka todella olet :)

Kiitos kommenteistanne.

Synti on rikkomus Jumalaa vastaan. Ei, ehkä ei kannata kuitenkaan lähteä noin suuresta ajatuksesta. Olen ajatellut, että pyrin muuttamaan elämääni pikku hiljaa, muutenkin elän hitaasti kiiruhtaen, miksi sitten kiirehtiä tässä asiassa? Olen yrittänyt etiikan avulla saada moraalia ns. käyntiin, mutta sain vain kuvainnollisesti harmaita hiuksia, en käytännön hyötyä. En edes pyri altruismiin vaan nöyränä koetan saada ajatuksiani muista ihmisistä lempeämpään suuntaan.

Rukoilu. Rukoilen päivittäin. Aloitan Isä meidän-rukouksella, ja sitten pyrin vain olemaan ajatuksessa ja tunteessa mukana. Nuorena kloppina pyysin vaikka mitä, maailmanrauhaa jne. Kunnioitettavia päämääriä, mutta yksittäiselle ihmiselle liian suuria suupaloja. Eilen pyysin lopuksi itsehillintää, kärsivällisyyttä että johdatusta itselleni ja muillekin.

Tuossa alkuviikolla olin yhteydessä katoliseen kirkkoon ja tulen käymään sunnuntaina messussa. Yllätyin tästä valinnasta, viitaten seurakunnan valintaan, mutta jotenkin se tuntui tässä vaiheessa oikealta käydä tutustumassa myös tähän kirkkoon.

Huomenta.

Huonosti nukutun yön jälkeen pohdin, että mitähän sitä tänään kirjoittaisi. Olen joskus ollut itsemurhan partaalla, kuten ikävä kyllä niin moni nykyään. Se on kumma miten pimeys valtaa itsensä täysin, ei ole toivoa, rakkautta eikä uskoakaan. Ennen kaikkea se ettei näe tulevaisuudessa yhtään mitään hyvää, on kai se viimeinen niitti.

Minua on puhutellut kovin tämä lause: "älkää tuomitko jottei teitä tuomittaisi". Miten helposti sitä näkee kaikkien muiden erheet, virheet ja synnit paitsi omansa. Miten kevyesti sitä ottaa kantaa muiden elämiin, aivan kuin itsellään olisi oikeus, tai velvollisuus, sekaantua toisten elämäntapaan. Olen pyrkinyt näkemään kaikissa jotain hyvää, olen opetteluasteella tässä. Näkemään asioiden toisetkin puolet, ei vain omaa puoltani.

Tietyllä tavalla minun uskooni on sekoittunut yksilöllisyyden korostuminen, mutta olenhan oman aikani lapsi! Siinä vaiheessa kun yksilöllisyys muuttuu puhtaaksi oman edun tavoitteluksi, oli asiayhteys sitten mikä tahansa, niin silloin on pulassa, näin nyt ainakin näen.

Lauantai-iltaa.


Paljon on asioita pyörinyt mielessä. Enköhän ihan evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen mene huomenna. Tietyllä tavalla olisin saattanut tarvita moraalini taakse riittävän suuren taustavoiman, mutta tajusin että sen on minulle suonut Jumala, ei ihmiset eikä mikään instanssi.

Objektiivinen arvorealismi. Siinähän se kristillisen etiikan perusta on. Arvot ovat todellisia ja ne ovat subjektista huolimatta olemassa, Jumalan asettamina. Itse pidän tästä ajattelusta. Ei niin että ymmärtäisin etiikasta juurikaan, puhumattakaan metaetiikasta.


Vaikka olisin kuinka pimeässä, vaikka kuinka ahdistus kalvaisi minua, vaikka kuinka mieleni uppoaisi depression suohon, vaikka kuinka olisin oman mieleni kehittämien demonien armoilla, vaikka kuinka kohtaisin ihmisyyteni paljaana, niin tiedän Pyhän olevan lähellä ja pitävän huolta.

Huomenia,

Kiitos kommentistasi Siunausta!, en ole vielä käynyt vapaakirkon kokouksissa, mutta kyselin mailin kautta tuossa viereisessä kunnassa olevasta vapaakirkon toiminnasta.


Eilinen päivä oli mahalasku. Se täytyy myöntää. Menetin malttini kanssaihmiseen ja oli kuin vuosien aikana kertynyt kuona olisi päässyt valloilleen. Olen nyt pohtinut eilisehtoona ja tänä aamuna tämän toisen ihmisen näkökulmaa asiaan, en juuri pääse eteenpäin asian pohtimisessa, sillä sisimmässäni huutaa tunnemyrskyn kera se pieni poika, joka kokee vääryyttä, tai ainakin luulee niin.

Psykologit eivät mielellään, tänä päivänä, käytä minä-sanaa kuvatessaan ihmistä. Ehkä olen vain yksinkertainen kulkija, mutta onhan se minä, joka kokee, oli se sitten kuinka monitahoinen tai monimutkainen asia se minä. Tosin täytyy myöntää, että psykologia ei ole minun vahvinta aluettani, mutta mikä sitten on vahvinta aluettani?

Oman elämänsä sankarit! Olenko edes oman elämäni asiantuntija? Tiedän olevani monessa mielessä kelvoton kelmi, tiedän myös että olen joissakin asioissa monasti miellyttävä. Ajatusten maailmassa käyn monenlaista dialogia itseni kanssa. Yleensä vain huomatakseni kuinka keskeneräinen olenkaan. On samaan aikaan nöyryyttä että rohkeutta huomata oma vajavaisuutensa, vaikka sen kanssa ei olekaan helppoa elää.

Jumala on ollut vierelläni koko elämäni, sen tiedän ja sen koin erittäin voimakkaasti lapsena ja nuoruusiässä. Jumalakuvani oli tietty värittynyt melkoisesti, sillä siirsin suoraan ominaisuuksia omasta isästäni Isään. Nyt Raamattua lukiessani on jumalakuvani saanut uusia piirteitä vanhojen kadotessa sinne minne ne kuuluvat.

Minulle on ollut vaikea lähestyä Kristusta, en lapsena saanut kristillistä kasvatusta, joten en tuntenut Kristusta. Rukoilin suoraan lapsenuskollani Jumalaa. Ehkä nyt ensimmäisen kerran koen pääsiäisen merkityksen ja sen mitä Jeesus koki ristillä ja mitä merkitsee Hänen ylösnousemuksena.

Tervepä taasen,


Oli pakko ottaa uusi nimimerkki, kun tuo Sivistymaton-nimen salasana oli mystisesti hävinnyt mielestäni, mutta jatketaan.


Olin tuossa aamusella puistossa muksujen kanssa ja mietin miten elämäni onkaan mennyt juuri näin. En tiedä näenkö vielä elämäni ns. punaista lankaa, mutta Johdatuksen näen, tai hitusen siitä. Lasten telmimistä on hauska seurata, kunhan on varustautunut tälläisenä hellepäivänä riittävällä vesiarsenaalilla ja sopivan kevyellä pukeutumisella.


Minulla on tällä hetkellä tietty aika päivästä, jolloin rukoilen, aikana 20-21 iltasella on aikani Jumalan kanssa. Luen psalmeja ennen rukoilua ja sen jälkeen pyrin keskittämään ajatukseni kolmiyhteiseen Jumalaan, joskus huomaan lörpötteleväni niitä näitä elämästäni kuin hyvälle ystävälle, mutta se annettakoon minulle anteeksi.


Olen aloittanut Vanhan testamentin lukemisen, aivan alusta lähtien, vain saadakseni hiukan perspektiiviä Uuteen testamenttiin että evankeliumeihin. Dietrich Bonhoefferin Kirjeitä vankilasta lukiessani huomasin sen että en oikein tunne riittävästi Vanhaa testamenttiin että sen aikaista maailmaa.


Jokaiselle joka tämän viestiketjun sattuu avaamaan toivotan oikein mukavaa päivää.

Niin se Vanha testamentti on kyllä aika tuhtia tavaraa Uuden liiton ajassa ja uskon alkutaipalleelle, mutta kyllä se on Jumalan sanaa.
Kyllä taivaallinen Isä; Jeesus ja Pyhä Henki; yhtä ehe ovat on minunkin lörpöttelykaveri. Rukous onkin juuri jatkuvaa yheyttä hengessä, toimii kuin fyysinen hengitys. Minun rukoukseni on jopa vain ajatusta ja saa kokea syvää rauhaa ja yheyttä Isän kanssa. Joskus kun sortuu huolehtimaan turhaan, saa ihan todeta Herralle että tuhaanhan minä tässä, kun Sinä minusta huolen pidät.
Onpa luonnollista ja aitoa uskonelämäää.
Siunausta sinulle ja perheellesi.

Terve hellari..., mukavaa kun poikkesit.


Olisihan se ehkä järkevää keskittyä Uuteen testamenttiin, ainakin näin aluksi, mutta tunnen kuitenkin vetoa Vanhaa testamenttia kohtaan. Ja psalmit ovat olleet jo nyt suureksi lohduksi.


Tuossa taasen seuraillut, kun oma jälkikasvu sekä tuttavan jälkikasvu leikkii, miten helposti se käykin, jokunen leikkiauto ja muutama legopalikka, niin leikki ja toveruus jo syntyvät. Ja miten vaikeaa onkaan aikuisena saada syntymään samankaltaista yhteyttä. Mitä meille tapahtuu, kun kasvamme aikuisiksi, me kaivaudumme omiin poteroihimme ja siellä pysymme loppuun asti? Jeesus rakasti lapsia ja ymmärrän kyllä miksi. Lapsissa on tulevaisuus ja mahdollisuus vaikka mihin.


Nyt takaisin lasten pariin.

Jaahas jos jatkaisin pitkästä aikaa.


Tietyllä tavalla koen, että minua koetellaan. On melkoista huomata itsessään ahneus, rahanhimo, ylimielisyys, ymmärtämättömyys ja rakkaudettomuus. Pitkä prosessihan tämä on, jonka loppu ei näy, eikä kai tule nähdäkään. On riittävästi ruokaa ja katto pään päällä, miksi ihmeessä tahdon enemmän kuin on tarvis?


Oma mieli, mielihalut kasvattavat tarpeita kuin luonto antimiaan. Turhia tarpeita. Ei kai köyhyydessä vikaa ole, toisin kuin hengen köyhyydessä. Mutta jos jatkan materiaalisen puolen köyhyydestä, niin se kokemus siitä on syntynyt suhteessa muitten varakkuuteen. On monia asioita joita minun tekisi mieli surkutella, mutta sitten mieleen tuli alkukristittyjen puute, kehotus kärsivällisyyteen että luottamukseen Jumalaan.

Olen paljon lukenut Kirjeitä, Psalmeja sekä aloittanut todenteolla Vanhan Testamentin lukemisen. Päivittäin käyn rukoukseen vai tulisiko sanoa että tarve rukoilla tulee minun luokseni?

Kaikkea hyvää.

Hei
Luin vasta nyt yli vuosi siten aloittamasi ketjun.

Minua ilahduttaa erityisesti se, että olet päättänyt avoimin silmin etsiä itsellesi seurakuntaa. Lisäksi minua ilahdutti rukouksesi – se, mitä olet rukouksesta kirjoittanut. Huomaatko, että olisit saanut rukousvastauksia? Ja se, mitä kirjoitat lapsista ja lasten ystävyydestä, on mielestäni tosi hienoa.

Siunausta sulle,
Päivi-pappi Hämeestä

Moi Päivi-pappi.


Rukousvastauksista. Mielenkiintoinen kysymys, sillä usein vastaus tuntuu viipyvän ja tullessaan tuo, usein, aivan erilaisen tuloksen kuin olin itse toivonut. Tarkoitan että en aina ainakaan heti näe vastauksia vastauksiksi vaan se ymmärrys tulee myöhemmin. Ajan kanssa kärsivällisesti odottaen ja luottaen Johdatukseen.


Lapsia olen oppinut tuntemaan tietty omien lapsien kautta, mutta myös käsitys lapsista on tarkentanut, kun olen tullut tutuiksi erään suvun kanssa, joka valitettavasti ei enää jatku, kun ei jostain syystä ole hedelmällisyyttä. Heiltä olen oppinut lauseen: "lapsissa on tulevaisuus". He todella tietävät sen.


Sain veljekset sänkyyn ja esikoinen on mummolassa. Nyt Raamatun pariin. Tietyllä tavalla Raamatun lukemisesta on tullut jonkin sortin henkireikä, joka toisella voi olla vaikkapa liikunta ja jollekin toisella, valitettavasti, alkoholi. Vanhemmuus on haastavaa, antoisaa ja täynnä iloa, riemua ja välilä suruakin.


Levollista iltaa.

Hei, mielestäni kirjoitit tosi hienosti rukousvastauksista. Jumala on yllätysten Jumala ja juuri nyt Kolminaisuuden päivänä, kun kirkossa on aiheena Salattu Jumala, ajattelen tätä. Kun pyytää jotain, ei voi koskaan tietää mitä saa, Jumala tietää paremmin. Usein saa jotain sellaista, mikä ei olisi mitenkään tullut mieleen.

Hyvää pyhää ja hyvää kesää – iloa lapsista :)
Päivi-pappi Hämeestä