Tonttu on joulupukin reipas apulainen. Tosin mikään hengenjättiläinen tonttu ei suinkaan ole, koska jo puhekielessä tonttua pidetään nimenomaan tonttuna, siis sangen yksinkertaisena olentona, jolla ei ole edellytyksiä itsenäiseen ajatteluun. Vaan kuten tiedetään, tonttu on lähinnä joulupukin holhouksen alainen olento. Tontut ovat myös kooltaan pieniä, joten jo tältäkin kannalta tontun vaikutusvalta on rajallinen. Ilman joulupukin vuosisataista viisautta tonttujen tekemät päätökset ovat usein kohtalokkaita.
Näin kehysriihen ja työmarkkinatunnustelujen aikaan tonttu juolahtaa monen kansalaisen mieleen. Sangen useasti jopa. Erityisesti, kun seuraa sitä mitä sanotaan siihen mitä tehdään. Näyttää nimittäin siltä, ettei sanomisen ja tekemisen välillä ole mitään loogista yhteyttä, vaan sana on irronnut täysin siitä mitä jalka tekee. Jalka tarkoittaa tässä luonnollisesti sitä teon välinettä, joka toimii ilman keskushermoston älyllistä ohjausta.
EK on jo pitkään jauhanut jäsenistön naama punaisena kuinka kilpailukyky on rapautunut ja rapautuu liian korkeiden palkkojen vuoksi. Nyt kun sitten olisi ollut tilaisuus sopia yhdessä kolmikantaisesti toimista, joilla tätä kilpailukykyä olisi parannettu ja saatu työmarkkinapolitiikka koordinoiduksi hallituksen talouspolitiikan kanssa, niin mitä tekee EK? Aivan, se vetäytyy kammariinsa, ei puhu, ei pukahda, vaan lähtee omille teilleen tekemään ala- ja yrityskohtaisia ratkaisuja siinä turhassa toivossa, että tätä kautta saadaan valtakunnan kilpailukyky entistä ehommaksi.
Johtopäätös tästä on ilmiselvä: taloudessa on kaikki hyvin. Mitään kilpailukyky tai muutakaan ongelmaa ei ole. EK:lla on siis varaa tehdä mitä haluaa ja vetäytyä Etelärantaan mojoville kakkukahveille odottelemaan syksyn palkkaratkaisuja, joissa työläisille sitten joudutaan maksamaan nykyistä vielä ruhtinaallisemmat korvaukset.
Puhe korkeista palkoista ja liian korkeista yritysveroista on ollut silmänlumetta, jolla on pyritty antamaan vaikutelma, että työnantajajärjestö toimisi muka jotenkin vastuullisesti ja johonkin yhteiskunnalliseen hyvään pyrkien. Myös työurien pidentämisvaatimukset ovat lähinnä päättäjien mieliksi tehtyä pulinaa, jolla ei EK:n näkökulmasta ole taloudellisen toiminnan kannalta mitään merkitystä. Globaalissa taloudessahan työvoima ei ole ongelma.
Nyt kun työmarkkinoilla ei mitään ongelmia ole, olisi syytä keskittyä kuluttajan ostovoiman kasvattamiseen tähtääviin toimiin. Esimerkiksi luopumalla kaikista laskennallisista veroista: kiinteistövero, perintövero yms. Arvonlisäveroa voitaisiin niin ikään alentaa ja vastaavasti yritysveroja pitäisi korottaa. Erityisesti osinkoveroja, pääomatulojen veroja. Erityisvero pitäisi saada myös pörssikaupalle, kasinotaloudelle laajemminkin, koska tämä niin sanottu kasinotalous on ainoa talouden muoto, joka kukoistaa. Sen sijaan reaalitalouden verotus alkaa olla jo täysin palvellut lehmä, jonka lypsäminen tuottaa yhä vähemmän ja vähemmän verotuloa.
Alkaville yrittäjille voitaisiin sen sijaan räätälöidä täsmennettyjä tilanteita, joissa veronmaksu ei vaaranna yrityksen edelleen kehittämistä. Tässä tapauksessa kuitenkin pitäisi olla tarkka, ettei luotaisi verotuksellista porsaanreikää millekään laajalle veronkierrolle.
Näin kehysriihen ja työmarkkinatunnustelujen aikaan tonttu juolahtaa monen kansalaisen mieleen. Sangen useasti jopa. Erityisesti, kun seuraa sitä mitä sanotaan siihen mitä tehdään. Näyttää nimittäin siltä, ettei sanomisen ja tekemisen välillä ole mitään loogista yhteyttä, vaan sana on irronnut täysin siitä mitä jalka tekee. Jalka tarkoittaa tässä luonnollisesti sitä teon välinettä, joka toimii ilman keskushermoston älyllistä ohjausta.
EK on jo pitkään jauhanut jäsenistön naama punaisena kuinka kilpailukyky on rapautunut ja rapautuu liian korkeiden palkkojen vuoksi. Nyt kun sitten olisi ollut tilaisuus sopia yhdessä kolmikantaisesti toimista, joilla tätä kilpailukykyä olisi parannettu ja saatu työmarkkinapolitiikka koordinoiduksi hallituksen talouspolitiikan kanssa, niin mitä tekee EK? Aivan, se vetäytyy kammariinsa, ei puhu, ei pukahda, vaan lähtee omille teilleen tekemään ala- ja yrityskohtaisia ratkaisuja siinä turhassa toivossa, että tätä kautta saadaan valtakunnan kilpailukyky entistä ehommaksi.
Johtopäätös tästä on ilmiselvä: taloudessa on kaikki hyvin. Mitään kilpailukyky tai muutakaan ongelmaa ei ole. EK:lla on siis varaa tehdä mitä haluaa ja vetäytyä Etelärantaan mojoville kakkukahveille odottelemaan syksyn palkkaratkaisuja, joissa työläisille sitten joudutaan maksamaan nykyistä vielä ruhtinaallisemmat korvaukset.
Puhe korkeista palkoista ja liian korkeista yritysveroista on ollut silmänlumetta, jolla on pyritty antamaan vaikutelma, että työnantajajärjestö toimisi muka jotenkin vastuullisesti ja johonkin yhteiskunnalliseen hyvään pyrkien. Myös työurien pidentämisvaatimukset ovat lähinnä päättäjien mieliksi tehtyä pulinaa, jolla ei EK:n näkökulmasta ole taloudellisen toiminnan kannalta mitään merkitystä. Globaalissa taloudessahan työvoima ei ole ongelma.
Nyt kun työmarkkinoilla ei mitään ongelmia ole, olisi syytä keskittyä kuluttajan ostovoiman kasvattamiseen tähtääviin toimiin. Esimerkiksi luopumalla kaikista laskennallisista veroista: kiinteistövero, perintövero yms. Arvonlisäveroa voitaisiin niin ikään alentaa ja vastaavasti yritysveroja pitäisi korottaa. Erityisesti osinkoveroja, pääomatulojen veroja. Erityisvero pitäisi saada myös pörssikaupalle, kasinotaloudelle laajemminkin, koska tämä niin sanottu kasinotalous on ainoa talouden muoto, joka kukoistaa. Sen sijaan reaalitalouden verotus alkaa olla jo täysin palvellut lehmä, jonka lypsäminen tuottaa yhä vähemmän ja vähemmän verotuloa.
Alkaville yrittäjille voitaisiin sen sijaan räätälöidä täsmennettyjä tilanteita, joissa veronmaksu ei vaaranna yrityksen edelleen kehittämistä. Tässä tapauksessa kuitenkin pitäisi olla tarkka, ettei luotaisi verotuksellista porsaanreikää millekään laajalle veronkierrolle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä "jalka" on todella jäljitelmä typeryydesta, jonka pauloissa nyt elämme.
Varsinkin, jos tuo jalka toimii samalla tavalla kuin järki tässä tonttuparaatin tapauksessa.
Joo
Eiköhän siirrytä suoraan kommunismiin niin ratkeavat nuokin ongelmat. Olisi helpompaa kun kaikki ovat köyhiä, ei olisi tuollaista kateutta.
Niin, mahtaako se olla kateutta tuo vaikerrus huonosta kilpailukyvystä? Onhan tosiaan ajateltavissa, että yritysjohto on duunarille kateellinen duunarin korkeasta palkasta, joka uhkaa johtajan bonusta.
Jos kaikilla on samat tulot, niin silloin käsitteet rikas ja köyhä poistuvat, käyvät tarpeettomiksi.
Järjen käyttö ei suinkaan ole kommunismia.