mikä...

ne parhaimmat hetket on vielä edessä...usko pois!
16 v. ikäisenä sulla tuskin on vielä vakituista kaveria, josta rakastat, ei vakituista työpaikkaa, omaa kämppää ja niitä suuria suunnitelmia, joita jokainen haluaa tehdä... Pikkuhiljaa ne asiat tulevat elämämääsi ja sulla ei ole aavistustakaan miten ne voi muuttaa elämääsi aina vaan paremmaksi, mutta toisaalta myös vastuullisemmaksi.

Mulla oli kans kaikenlaisia tyhjyyden tunteita, kunnes rakastuin, sain vakkari työpaikan, koulutin lisää itseäni, hain lainaa asuntoa varten jne. Uskon että kaverit ja kaikki tekeminen oman itsensä vuoksi kannattaa. Harrastan karatea, opiskelen vähän, käyn kavereilla ja reissaan niitten kans ja autan jos joku tarvii joskus mun apuani...

Äitini on kuollut ja isä on ollut aina täys tyranni ja haukkuu takanapäin. Olin päättänyt jo kauan sitten etten tule samanlaiseksi kuin hän. Ja aioin pitää myös sen päätöksen. Vaikeudet kuuluu elämään, muuten niistä hyvistä hetkistä ei osaa nauttia. Tsemppiä !