Onko tämänkään päivän ihmiset järkeviä, mitä silloin, miten, missä ja millä tavalla se näkyy.
Vai onko vain olettamusta ja pelkästään uskomista että on järkeä. Ja vielä onko sitä yhtä vai useampaa laatua. Tai onko luokiteltavissa vain hyvään tai huonoon järkeen. Ja millä se raja vedetään tai millä mitataan. Sanoilla, teoilla, vai tunteilla (minusta tuntuu) onko silloin sokeaa olettamusta / uskomista.
Mitä yleensä järkevyys on, mihin se perustuu, mitä ja ketä se hyödyttää. Ja millä tavalla toimii ja vaikuttaa kussakin, kumpaa enemmän, hyvää vai pahaa, A. yksilö, B. oma perhe, C. yleinen yhteisöllisyys tasolla. D. eri yhteisöjen tai yksilöiden välillä. Vai riippuuko yksilöstä, jos, niin mikä sen vaikuttaa että toisissa toisilla tavoin ja toisissa toisin ?
Ja missä kaikissa erottuu, onko kysymyksessä hyvä tai huono järki, vai onko huono järjettömyyttä, tietämättömyyttä, itsekkyyttä vai ylpeyttä, onko samaa myös ns. järkevissä, jos niitä yleensä on ? Kun ei tahdo mitään näkyvää todistetta siitä olla, onko sekin vain pelkkää uskontoa.
Samoin viisaus: Onko kysymys vastaavasta. Ja onko siitä mitään todistetta. Onko sekin vain uskontoa. Kun ei ainakaan ihmisten yhteiselossa, pyrkimyksissä eikä elämässä, kun sen tuotosta / hedelmää katsotaan, ole siitä mitään merkkiäkään ???
Miten siis kristinuskoiset sen tulkitsevat, mitä se on ? Tiedustelee Esko H.
Vai onko vain olettamusta ja pelkästään uskomista että on järkeä. Ja vielä onko sitä yhtä vai useampaa laatua. Tai onko luokiteltavissa vain hyvään tai huonoon järkeen. Ja millä se raja vedetään tai millä mitataan. Sanoilla, teoilla, vai tunteilla (minusta tuntuu) onko silloin sokeaa olettamusta / uskomista.
Mitä yleensä järkevyys on, mihin se perustuu, mitä ja ketä se hyödyttää. Ja millä tavalla toimii ja vaikuttaa kussakin, kumpaa enemmän, hyvää vai pahaa, A. yksilö, B. oma perhe, C. yleinen yhteisöllisyys tasolla. D. eri yhteisöjen tai yksilöiden välillä. Vai riippuuko yksilöstä, jos, niin mikä sen vaikuttaa että toisissa toisilla tavoin ja toisissa toisin ?
Ja missä kaikissa erottuu, onko kysymyksessä hyvä tai huono järki, vai onko huono järjettömyyttä, tietämättömyyttä, itsekkyyttä vai ylpeyttä, onko samaa myös ns. järkevissä, jos niitä yleensä on ? Kun ei tahdo mitään näkyvää todistetta siitä olla, onko sekin vain pelkkää uskontoa.
Samoin viisaus: Onko kysymys vastaavasta. Ja onko siitä mitään todistetta. Onko sekin vain uskontoa. Kun ei ainakaan ihmisten yhteiselossa, pyrkimyksissä eikä elämässä, kun sen tuotosta / hedelmää katsotaan, ole siitä mitään merkkiäkään ???
Miten siis kristinuskoiset sen tulkitsevat, mitä se on ? Tiedustelee Esko H.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämän maailman viisaus, jota ihmiset ylistää, on riivaajien visautta, kirjoittaa Jaakob
3:15-18
Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmjiä, se ei epäile, ei teeskentele.
Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
Viisaasti elävä osaa kasvattaa lapsistansa suurinpiirtein tasapainoisia ihmisiä, jotka lähtevät maailmalle toiset ihmisetkin ihmiset huomioon ottamalla ja hyvällä itseluottamuksella.
Viisas ihminen ei yleensä joudu riitoihin, vaan selviää niistäkin kohtalaisen sopivasti ulos.
Tulokset näkyvät silloin hänen ympärillään, ja siinä millätavalla toisetkin suhtautuvat häneen.
Hän tietää että elämä on lyhyt, ja että mikä on parhaaksi hänelle itselleen ja ympäristölle jossa hän onnistuu suht.koht. sopuisasti elämään.
Viisaudessa on jotain salaperäistä, koska eihän viisas ihminen kerro kaikkia omia asioitansa toisille ihmisille, vaan osaa pitää niitä myöskin omana tietonaan.
Viisas osaa harkita jokaisen asian ennenkuin ryntää niihin, ja elää suht.koht. mukavasti.
siinä om nuutamia, ja lisää löytyy Raamatusta, jossa niitä viisauksia on.