2.9. 2001 Lauantai

Noma kirjoitti:

Tein sen taas. otin ja ihastuin,en osaa olla
vihainen millekkään. kai pitäisi olla edes vähän
paikallaan,miettiä,kun on tullut satutetuksi
tuolla tavalla.
mutta en ainakaan ole itsetuntoani
menettänyt,vaikka se kai teon tarkoitus oli
ollut. mutta se vahvistui entisestään...kai
mietin alitaunnassani kokoajan,että se ei
ansaitse mua. ei kyllä ole kovinkaan tapaistani.
enkä edes tunne koko ihmistä. ehkä hädintuskin
tunnen sen roolin jota se vetää,mutta siinä
kaikki. en edes tiedä missä se asuu. mutta
milloin haaveileminen ja yrittäminen on ollut
kiellettyä?
ihmetelen reaktioitani.aikaisemmin mietin,että
jos tästä ei tule mitään,en pysty enää mihinkään.
siitä on jo viikko,ja toissäpäivänä varsinaisesti
mietin tapahtunutta,ja silloin ajattelin,oliko
itsessäni jotain vikaa,mutta tulin siihen
tulokseen,että hänen ajatelutapansa tässä mättää.
en tahtoisi yrittää uudestaan,jos hän sitä
pyytäisi. mutta ei hän pyydä,ja se helpottaa
oloani.häpeän itseäni siitä,että surin asiaa
vaivaiset kolme tuntia,ja sen jälkeen tunsin
oloni todella kevyeksi.kai minulla on ollut
jonkunlainen käsitys,että lyhyestäkin shteesta
täytyy toipua vähintään muutama päivä.
mutta eipä näköjään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä