EU:n vegetatiivinen tila

EU, EMU ja euro on tehnyt hidasta kuolemaa jo pitkään. Sen pitämiseen hengissä teennäisesti lienee maksanut pian enemmän, kuin rahaliiton purkamisesta aiheutuneet kulut olisivat koskaan voineet olla (voiko näille edes määritellä hintaa enää?). Taas puhutaan aivan samoilla sanoilla Kyproksesta kuin puhuttiin Kreikasta, Irlannista ja Portugalista; Hengityskoneessa pitäminen on välttämätöntä, ettei tauti vain tartu Italiaan ja Espanjaan. Mikä tauti? Espanjassa alkaa olla käsityskyvyn ylittävä työttömyys. Italiassa on jo vuosikausia ollut tosiasia "generazione mille euro" ja aivan samaan ollaan päätymässä Suomessa, täälläkin mennään kohti kehitystä, jossa 1% voi paksummin kuin ikinä ja loput kuuluisat 99% ovat olemassa halpahintaisena palvelusväkenä tällä ensin mainitulle.

Eikö EU:sta voisi erota? Mikä oli kekkos-Suomessa niin tavattoman huonosti? Ei ollut halpaa provolonea, serranoa, san pellegrinoa ja miljoonaa eri viiniä alkossa itse valittavana. Oli työtä, oli terveydenhuolto, oli varmuus tulevasta. Ok, korot olivat korkealla, mutta niin oli inflaatiokin, toisaalta asunnon ostamiseen ei vaadittu 8 vuoden bruttotuloja, laina-aikakaan ei ollut yleensä niin pitkä. Huonommin asiat oli tuolloin runsaita pääomatuloja nauttivilla. Muilla asiat olivat ennen kaikkea varmemmin. Meillä on ollut kauppasuhteet Saksaan jo kauan ennen EMUa ja Venäjää tuskin haittaa, jos voimme alkaa puhua asioista keskenämme ja jopa siten, että itse päätämme tekemisistämme. Kauppaa siis tehtäneen siihenkin suuntaan. Kiina ja Intia ovat hyviä kauppakumppaneita, vientiä olisi omiaan vauhdittamaan oma markka, jonka ulkoiseen arvoon olisi mahdollista vaikuttaa. Verotus tulisi palauttaa 80-90-lukujen porvariraiskausta edeltäneelle tolalle. Heikosta valuutasta kärsivätkin lähinnä halvan tuontiruoan ystävät sekä Thaimaassa tytöissä/pojissa laukkaavat.

Matkustelen kyllä itsekin, tulotasoni on reippaasti mediaanin yläpuolella, syön tuontiruokaa ja ajelen japanilaisella maasturilla. Voin puolestani luopua kaikesta tästä, tyydyn ruotsinlaivaan, kokkikakkosen ruokiin, kolmioviseen fiatiin ja siihen, että alkossa täytyy koettaa lausua juomansa nimi tiskillä. Haluan varmuutta ja vakautta, mitä hemmetin iloa on nauttia väliaikaisesta hyvästä, jos taloudellinen kohtalosi on katkolla hetkenä minä hyvänsä. Kekkonen takaisin!