Seurustellessani petin useasti tyttöystävääni, tämän olen antanut itselleni anteeksi, koska olin nuori, kokematon ja tarvitsin lisää kokemuksia. Väärin se tietysti oli, mutta jälkikäteen voin todeta, että se oli myös väistämätöntä minun kohdallani. Olen nyt sinkkuna harrastanut paljon yhden illan juttuja, sekä ryypännyt ja pyörinyt baareissa metsästämässä naisia. Pidän fyysisestä kunnostani kyllä huolta, eli muutos tulisi tarpeen enemmänkin henkisellä puolella. Jos katsoo mitä kaikkea vastuutonta olen tehnyt, minusta saa semmoisen kuvan että olen yksinkertainen ja ajattelematon häntäheikki.
Kyllähän sitä periaatteessa sinkkuna saa tehdä mitä vain, mutta siihen seksin metsästykseen ja muuhun seikkailuun alkaa turtumaan ja pelkään että tämä vaihde jää päälle. Ja kun katson muita vastaavanlaisia pelimiehiä, niin heidän sisäinen maailma ei kyllä herätä hirveästi kateuden tunnettta. Vaikka itse teen niitä samoja asioita, niin olen luonteeltani täysin erilainen, kuin mitä kyseisenlaiselta pelimieheltä voisi odottaa. Eihän tämä tietenkään tee minusta yhtään parempaa ihmistä. Pelimiehiä en ole oikeastaan ikinä arvostanut, päin vastoin. Mutta itselleni jostain syystä olen sallinut tämän käytöksen, enkä näe itseäni yhtä halveksittavana, paitsi ehkä viime aikoina, kun kerran asia on pyörinyt mielessäni. Tietysti tunnen itseni tekopyhäksi, koska ajattelen näin, mutta miten saisin itseni tajuamaan että oma käytökseni on moukkamaista myös itseni tekemänä. Itselleni olen selittänyt nämä teot esim. sillä, että tarvitsen seuraa koska olen yksinäinen (mikä pitää kyllä 100% paikkansa).
Käykö kukaan muu tämän kaltaista sisäistä kamppailua? Haluaisin olla kunnollinen ihminen, enkä mikään elostelija. Pitääkö minun kokea joku täydellinen nöyryytys asian tiimoilta ennen kuin muutun? Vai voiko kaltaiseni ihminen edes muuttua? Tuntuu että minulle on annettu saman verran seksuaalista viettiä, kuin pahimmille sekstailijoille, mutta samalla ripaus kykyä tunnistamaan itsessä haitallinen käytös. Vaihtoehtoja on kaksi - jatkaa samaan malliin ja tuntea syventyvää itseinhoa, tai sitten muuttua. Miten yksinäinen ihminen voi luopua lähes ainoasta seurasta (satunnaiset seksikumppanit)?
Kyllähän sitä periaatteessa sinkkuna saa tehdä mitä vain, mutta siihen seksin metsästykseen ja muuhun seikkailuun alkaa turtumaan ja pelkään että tämä vaihde jää päälle. Ja kun katson muita vastaavanlaisia pelimiehiä, niin heidän sisäinen maailma ei kyllä herätä hirveästi kateuden tunnettta. Vaikka itse teen niitä samoja asioita, niin olen luonteeltani täysin erilainen, kuin mitä kyseisenlaiselta pelimieheltä voisi odottaa. Eihän tämä tietenkään tee minusta yhtään parempaa ihmistä. Pelimiehiä en ole oikeastaan ikinä arvostanut, päin vastoin. Mutta itselleni jostain syystä olen sallinut tämän käytöksen, enkä näe itseäni yhtä halveksittavana, paitsi ehkä viime aikoina, kun kerran asia on pyörinyt mielessäni. Tietysti tunnen itseni tekopyhäksi, koska ajattelen näin, mutta miten saisin itseni tajuamaan että oma käytökseni on moukkamaista myös itseni tekemänä. Itselleni olen selittänyt nämä teot esim. sillä, että tarvitsen seuraa koska olen yksinäinen (mikä pitää kyllä 100% paikkansa).
Käykö kukaan muu tämän kaltaista sisäistä kamppailua? Haluaisin olla kunnollinen ihminen, enkä mikään elostelija. Pitääkö minun kokea joku täydellinen nöyryytys asian tiimoilta ennen kuin muutun? Vai voiko kaltaiseni ihminen edes muuttua? Tuntuu että minulle on annettu saman verran seksuaalista viettiä, kuin pahimmille sekstailijoille, mutta samalla ripaus kykyä tunnistamaan itsessä haitallinen käytös. Vaihtoehtoja on kaksi - jatkaa samaan malliin ja tuntea syventyvää itseinhoa, tai sitten muuttua. Miten yksinäinen ihminen voi luopua lähes ainoasta seurasta (satunnaiset seksikumppanit)?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tapojaan voi muuttaa ja alkaa elää vastuullisemmin, mutta kun olet oppinut tuollaisen elämäntyylin niin vaikeaa se on.
En oikeastaan voi antaa muuta neuvoa kuin täysi käännös elävän Jumalan puoleen ja uskoontulo. Silloin saat voiman ja armon aloittaa uudelta pöydältä ja löydät elämällesi todellisen tarkoituksen.
Jeesus. Unohda naiset ja ota Jeesus elämääsi.
Vain uskomalla voit pelastua.
Ennen uskoin seksiin.
Ei vittu nää Jeesus pellet on ärsyttäviä.
Unohda Jeesus. Ota nainen elämääsi. Yksi ainoa kerrallaan.
Itsestä se lähtee, jos todella haluat muutosta. Sen pystyy tekemään, jos on selkärankaa tehdä se ja pysyä päätöksessään.
Onko tuo nyt pelimiesten uusi tapa iskeä seksikohteeseen kiinni tehdä itsestään nöyrä itsensä inhoaja ja yrittää uskotella naisille olevansa kuitenkin erilainen sisimmältään kuin muut pelimiehet, jotka vaan panee, eikä syntyjä syviä mieti.
Kaikki tuo on pelkkää skeidaa ja yritystä uskotella jollekin hyväuskoiselle lottamarille haluavansa muuttua, että saisi tämän ensin kahville kanssaan keskustelemaan kuinka vaikeaa on olla pelimies vaikka sielultaan on erimies...ja sitten houkutella lottamari kanssaan harrastamaan rietasta seksiä....ja tuohon halpaan minun muka pitäisi mennä...noup.
Jokaisella kunnon pelimiehellä on vaimo, kaksi lasta, omakotitalo
ja reissutyö. Reissutyö sen tähden, että reissussa ollessa voi sitten
vaikka metsästää sieltä kapakoista saalista.
Netti on kyllä nykyisin kohtuu hyvä vaihtoehto kapakoille tähän.
Molempi parempi.
Akalle ei sitten kerrota missään tapauksessa reissujen seikkailuista.
Sulta vaan uupuu se akka, kaks lasta ja omakotitalo.
Reissutyön omaat jo?
Jos taitava olet, akka ei saa tietää mitään ennen kuin olet jo yli 55v.
Sitten voit varautua siihen, että se on sen yhteisen lorun loppu.
Sullon 25 vuotiaana vielä 30 vuotta peliaikaa jäljelä.
Jorma pystyyn ja menoksi.
Sitä olen ihmetellyt, että mihin pelimies sitä vaimoa tarvitsee, jos haluaa pelehtiä muiden akkojen kanssa? Miksi pitää pilata sen naisen ja lasten elämä, ei sillä muuten väliä mitä itsensä kanssa tekee.
Ai niin, narsistit haluaa vaimon, lapset perheineen ja kaiken, mutta ovat kykenemättömiä siihen perhe-elämään, niinhän se tuolla narsku palstalla on selitetty.
No, antaa mennä vaan, ehkä se akkakaan ei välitä ja ei enää viitsi antaa vaan elää omaa samanlaista salaista pelinaisen elämää ja ukko kuvittelee, että siellä se akka kulta kotona oottaa ja ei tiedä mitään, mutta....
Hoi Matkalla 1, täällä yks vastaava mutta naispuolinen. Omasta kokemuksesta voin sanoa, jotta kun tarpeeks monta vuotta jatkat, yks aamu heräät ja katot itseäs peilistä ja se on sit siinä.
Mä heräsin yhtenä aamuna, enkä tienny missä olin ja kenen kanssa. Piti kerrostalon pihalle mennä kysymään mikä kaupunki ja osoite. Kotona kattelin baarikuitteja ja
kelasin, jotta missä oon ollut. Sit tuli se peiliinkatsomisen hetki.
Et usko tätä, mut siis kirjastosta bongasin yhden viktor frankenstainin. Ja marketista toisen ja se mikä täs on tärkeintä, näiden kahden välillä oli jokunen kuukausi. Ei tätä käytösmallia väkisin nujerreta, muutut sitte jos ja kun olet siihen valmis. Mä en tarvinnu mitään ultimatenöyryytystä, totesin vaan hiljalleen, että tää on nyt nähty. Se, et epäilet tota elämäntyyliä, on jo alku.
Hyvä että joku sentään on kulkenut samoja polkuja. Tämän vuoden puolella minulla on ollut neljä kumppania sängyssä. Aiemmin niin tunnollinen mies (minä siis) on vedellyt kaikkia näitä neljää neitokaista paljaalla. Varasin jo ajan terveyskeskukseen tutkituttamaan itseni tautien varalta. Aina olen kärsinyt morkkiksia näiden seikkailujen jäljilta, mutta nyt se morkkis on kestänyt normaalia pidempään, johtuen varmaan ehkäisyn puutteesta ja tautien pelosta. Ehkä se muutoksen hetki on juuri nyt. Täytyy toivoa, että kun on pidemmän aikaa pidättäytynyt yhden yön jutuista, niin muutoksesta tulee pysyvä, eikä vaadi ylimääräisiä ponnistuksia. Ehkä ne ajatusmallit muuttuvat konkreettisten tekojen ja muutoksen kautta.
Hitto et olekaan mikään tyhjäpää. Mä aikanaan kävin kaikki hiv-testit sun muut kun meinasin, että mulla täytyy olla kaikki mahdolliset taudit. Eikä mitään. Tais se pelko ja helpotuksen tunnekin vähän havahduttaa.
Oon ollu itselleni silleen armollinen, etten vaadi mahdottomia. Tiedän, että olen tosi helppo, enkä sitä piirrettä haluakaan itsestäni kitkeä. Mä syöpyisin sisältä pelkäks tyhjäks kuoreksi, jos mun pitäis teeskennellä jotain muuta kun olen.
Mä olen kait ruvennut kohtelemaan itseäni jotenkin ystävällisemmin. Siis ajattelemaan, onko joku asia mulle hyväksi vai ei. Mun arvo mun omissa silmissä on noussut ja sitä kautta mä olen ruvennut vaatimaan arvostusta muiltakin. On mulla vieläkin päiviä, etten pysty tuolilla istumaan, mut harvoin. ja hyvä niin.
Ken tietää, ehkä olemme tavanneet jossain yöelämässä ;)
Jos nyt selviän tästä ilman mitään tauteja, niin luulen että minulle tulee se tunne että haluan aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei minusta varmaan totaalista munkkia saa, mutta itsehillintää pitää kyllä treenata. Ihmisten, joiden libido on samaa tasoa kuin kastroidulla kastemadolla on helppo moralisoida meitä viriilejä yksilöitä. Ehkäpä on kuitenkin parasta oppia tunnistamaan se käyttäytyminen mikä on vahingollista. Tällä hetkellä on tunne että liikutaan kriittisellä alueella. En ole mikään kultaisen keskitien kannattaja, mutta tässä asiassa se voisi toimia. Ehkä se itsekunnioitus lisääntyy kun ei kulje koko elämää sen mukaan, mitä oma sukupuolielin sanoo. Annetaan aivoillekin puheenvuoro.
Seuraavat kaupungit on tullut koluttua; Turku, Salo, Hesa, Jyväskylä, Tampere, Nokia, Laukaa, Espoo ja Vantaa. Jos niissä oot ollu viihteellä on voitu tavatakin. Ja sit joitain kun en muista. Hetkinen, tää alkaa olla pelottavaa. Okei, mä kysyn kun seuraavan kerran nähdään, ootko kirjottanu täällä kommentteja. Ja sä sanot että et. Siis jos olet joku mun tuttu.
Mikä mulla on että tämmösiä meen täällä kertomaan. Apua jos me tunnetaan, mun siveydensipulin maine ois mennyttä. Hehheh. Täytyy mennä suihkuun, tuli tuskanhiki.
Mulla on ainoastaan Helsinki otettu haltuun, en edes Vantaalle ole eksynyt, kun ei ole seutulippuakaan. Tuskinpa me olemme tavanneet, mutta onhan sekin mahdollista.
T. tuleva absolutisti ja selibatisti