Minulla on tietty kuva siitä, millainen olet..
Olet suurinpiirtein minun ikäiseni, nuori ja
voimakastahtoinen. Luottamus, kunnioitus ja
rakkaus ovat tärkeitä asioita elämässäsi.
Nautit pitkistä keskusteluista, "typeristäkin"
asioista. Nautit rakastelusta, hitaasti,
nopeasti, aistillisesti. Lähdet mielelläsi
kanssani ulos, kävelylle, elokuviin, syömään.
Luonto on sinulle tärkeä, ja kaikki sen
tuotokset. Rakastat hyvää ruokaa, hyvää ruohoa
myös.. Saunominen ja kynttiläillat ovat mieleesi.
Ymmärrät myös makean päälle.. sweets 4 my sweet.
Pidät myös eläimistä, kissat, koirat.. Niin,
tiedän siis millainen olet, mutta en tiedä,
oletko olemassa.. vai pelkästään harhaa.
Toivottavasti löydän sinut vielä..
One Love =)
Olet suurinpiirtein minun ikäiseni, nuori ja
voimakastahtoinen. Luottamus, kunnioitus ja
rakkaus ovat tärkeitä asioita elämässäsi.
Nautit pitkistä keskusteluista, "typeristäkin"
asioista. Nautit rakastelusta, hitaasti,
nopeasti, aistillisesti. Lähdet mielelläsi
kanssani ulos, kävelylle, elokuviin, syömään.
Luonto on sinulle tärkeä, ja kaikki sen
tuotokset. Rakastat hyvää ruokaa, hyvää ruohoa
myös.. Saunominen ja kynttiläillat ovat mieleesi.
Ymmärrät myös makean päälle.. sweets 4 my sweet.
Pidät myös eläimistä, kissat, koirat.. Niin,
tiedän siis millainen olet, mutta en tiedä,
oletko olemassa.. vai pelkästään harhaa.
Toivottavasti löydän sinut vielä..
One Love =)
Vastaukset 47
Vanhimmat
..olen kotona..lukitsen oven takanani, tervehdin
kissojani..aina ne odottaa mua kotona. no, joku
sentään. sytytän kynttilät ja keitän teetä, istun
sängyn laidalle.. mietin, että ehkä jotku vaan
jää yksin, taidan kuulua siihen sakkiin.
ei ole unelmien prinssiä, sitä oikeaa. on vaan
minä ja kissani. taas nukahdan yksin, toivoen
että niin ei olisi..
Sun viesti oli sitä jotain, sitä jotain mitä
haaveilee mutta ei ole koskaan kokenut. En
koskaan ole päässyt kokemaan sitä ihanaa iltaa
kun soitan ovikelloasi ja tulen luoksesi
kynttilöiden valon sekaiseen pimeyteen. Siinä
ihana alku mutta aina on minun ihanat
haaveiltavat naiset olleet eläinrakkaita ja mä
olen se "viallinen" haaveilija. Allergia on
ilmeisesti minun rangaistukseni haaveitteni
rikkojaksi. Eläimien kanssa voisin asua mutta se
vaatii rajoituksia. Ei eläimiä makuu huoneeseen
ja muutenkin, olen aina ollut valmis elämään
vaikka koiran kanssa samassa asunnossa jos vain
löydän naisen jota rakastan ja hänellä koira on,
mutta sitten se tulee jostain kaukaa hiipien se
sana että ei tämä toimi. Mä olen valmis elämään
allergian kanssa ja astmaa odottaen kunnes vain
joku mua rakastaisi tarpeeksi. Mutta olenhan
viallinen...
kaikkeen on ratkasut..jos todella rakastuisin
mieheen jolla on allergia, pitäs joko hommata
isompi asunto tai muuttaa maalle missä kissat voi
olla pihalla.. ei se oo niin iso ongelma..
tuu tänään soittaan ovikelloa, leivon pullaa
illalla.. =)
etten saapunut ovesi taakse tänään vaikka pyysit!
En ole päässyt tietokoneen ääreen ja en arvannut
että joku minut kahville pyytäisi, mutta
toivottavasti tarjous on voimassa toistekin?
Jos kiinnostaa kirjoittaa niin osoite on
[email protected]
ei mitään vahinkoa tapahtunu.. en edes kerinnyt
leipomaan, laiskotti niin. kirjottelen sulle
kuhan tässä kerkeän. ;)
...olis se ollu harmi jos olis ollut pullat
valmiina mutta syöjä puuttunut!
Kirjoittele pois vaan, minä odotan, vaikka kohta
täytyy taas liitää mutta huomenissa taas koneen
kimpussa ja muistan sinuakin taasen postilla.
Mukavaa päivänjatkoa *halien* kera... =)
...odottaa kirjettäsi!
Kiirehän ei ole mutta joutua pitäisi...
Lisää vikoja havaittavissa tässä haaveilijassa!
kirjoitin sulle lyhyen kirjeen, odotan sulta
vastausta. ei meistä kukaan ole viaton (ilman
vikoja). mutta eihän ketään vikojen perusteella
saa arvioida.. ;)
Kuulun myöskin ryhmään, jotka nukahtavat yksin
toivoen, että joku olisi vierellä....kuitenkin
herää yksin aamun sarastaessa haaveilemaan sängyn
vieressä...koska on se aika...koska se aika on?
Päivät menee madellen, kun ei ole ketään, ketä
ajatella. Voi vain haaveilla, että joskus tapaa
sen häikäisevän kauniin, luonteen omaavan
prinsessan joka keventäisi elämäni taakan...
..illat tuntuu vaan toistensa kopiolta. tuut
kotiin, laitat ruokaa, tiskaat, kylvet ja painut
pehkuihin.. noin suurpiirteisesti. oishan se kiva
jos ois joku jonka kans jakaa tää kaikki. en
halua nukahtaa joka helvetin ilta ajatukseen että
taas on samanlainen tyhjä päivä edessä
huomennakin. ois kiva ku joku tuhisis siinä
viekussa..
oon ollu jo tarpeeksi pitkään
yksin, "sinkkuillu".. ei oo mun juttu. yhden
illan jutut jää liian hyvin mieleen.. oon ihan
liian tunteellinen ihminen..
jotenki tuntuu siltä, että jos olis joku
jota/joka rakastaa, kaikki tuntuis paljon
keveämmältä.. ois kiva ku tapais sen "prinssin"
jonka kans vois lähtee aina välillä karkuun tätä
hälinää.. oon niin valmis rakkauteen ku vaan voi
olla, mutta se ei vaan halua astua mun elämään.
tuntuu siltä ettei enää kukaan ajattele
sitoutumista, ja rakkautta. pitäis olla
itsenäinen eikä sais tarvita ketään..
..sitä menee uhtä tyhjin päin illan viettoon ja
vaipuu humalaan miettien, tää on yhtä tyhjän
kanssa vain lisäyksenä tälle monotomiselle
elämäntilanteelle....yhtä mitätön päivä kuin
eilen, ja sitä edellinen. huomiselta ei enää
odota yhtään mitään. Niin kauan ollut itsekin
sinkkuna että ei osaa enään olla muitten
kanssa... Kaikki kaipaa jotain, minäkin kaipaan.
missä on vika, kun nämä eksyneet sydämet ei voi
löytää toisiaan??? en oo pitäny aikoihin
hauskaa,siis vetäny känniä, kun tiedän pokaavani
taas jonkun, joka haluaa vaan naida yön, ja
unohtaa.. aamulla krapuloissani sitte katselen,
kun toinen pukee ja lähtee nopeasti, ennenku ehin
edes numeroa pyytämään.. seksi on kivaa.. mutta
rakastelu kaikista parasta, kun tuntee toisen..
ääähh. ei pidä kiusata itteään, siitä on liian
kauan..
joka puolella on onnellisia pareja, suutelemassa
kadunkulmissa, kävelee käsikädessä. se vaan lisää
tyhjyyden tunnetta.
syksy on kaunista aikaa. olis kivaa viettää
sateisia pimeneviä iltoja oman kullan kanssa.
suudella sateessa, kävellä ruskalehtien keskellä
puistossa.. vielä kauniimpaa olis kotipuolessa.
oon hölmö romantikko.. mutta ei noista asioista
voi oikein nauttia yksin.
mistä sut löytää ja oletko edes totta?
helsingissä..olen totta. ;) entä sinä?
mutta myöskin kaukana,ajatuksemme ovat
samanlaiset,syksy on ihanaa aikaa,kylmää,kosteaa
mutta niin romantista,silittäisin märkiä
hiuksiasi.nauttisin vain sinusta,mutta herään ja
totean että maailma ei ole totta...niin lähellä
mutta samalla niin kaukana ja matkaa välillämme
ei ole kuin puolituntia,mut aika on ajanut mun
ohitseni ja sinä olet niin nuori.....
aina ei voi voittaa.. tässä taas huomaa, miten
eri-ikäiset ihmiset haaveilevat ihan samoista
asioista.. maailma on todellakin epätodellinen,
ja epäreilukin joskus.
ikä?Mitä se on?Päiviä mitä ollaan
eletty,historiaa,surua,iloa ja
kyynneleitä,tukahdutettuja tunteita,ikä ero?
Paljonko sitä voi
olla,viisi,kymmenen,viisitoistavuotta,mikä on
liikaa?Mikä liian vähän?auts,kissa kiipesi
selkääni pitkin,kun koirani kuoli itkin,sataa
niin ihanasti,luonasi loppuunasti,älä lakkaa
unelmoimasta......
...syksy on tosiaan hienoa aikaa, jos olisi joku,
jonka kanssa sen tunnelma jakaa. Totuutena huomaa
epätoivoisessa yksinäisyydessään, että syksy on
yksin pahinta masennuksen aikaa...
En enään muista, koska viimeksi jaoin syksyn
ruskon naisen kanssa, josta välitän. Kännejä olen
useasti ottanut mutta ketään en ole iskeny yhden
yön viettoihin. Omatunto alkanut kärsimään, vain
viinaa että unohtaisi yhden, taakse jääneen
yksinäisen päivän, mutta silti toivoa täynnä,
että prinsessa löytynee vielä jostain....
...syksy on tosiaan hienoa aikaa, jos olisi joku,
jonka kanssa sen tunnelma jakaa. Totuutena huomaa
epätoivoisessa yksinäisyydessään, että syksy on
yksin pahinta masennuksen aikaa...
En enään muista, koska viimeksi jaoin syksyn
ruskon naisen kanssa, josta välitän. Kännejä olen
useasti ottanut mutta ketään en ole iskeny yhden
yön viettoihin. Omatunto alkanut kärsimään, vain
viinaa että unohtaisi yhden, taakse jääneen
yksinäisen päivän, mutta silti toivoa täynnä,
että prinsessa löytynee vielä jostain....
sitä on ikä.. en ole viimeaikoina ajatellut sitä
niin paljon, se kuinka aikuinen ihminen on,
sillä ei ole mitään tekemistä fyysisen iän
kanssa. vain ajatuksilla on merkitystä.. tiedän
löytäväni rakkauden, jonain päivänä se tulee
odottamatta, vetää hihasta.. "odotit minua?"
ei ikinä saa lopettaa haaveilemasta, sehän on
kuin lopettais elämästä.
aamulla katsoin ulos ikkunasta, ja huomasin
luonnon taas uusiutuvan.. lehdet putoaa, ja
kaikki ne kauniit värit! tunnen itsekin
uusiutuvani, heitän vanhan taakan menemään, teen
tilaa uusille asioille, kokemuksille,
muistoille. elämäni ainut aito rakkaus, muistot
siitä.. ne ei enää satuta, tuovat hymyn
huulille. olen valmis, mutta en kiirehdi.
rakkautta.
todellisuudessa, aito rakkaus, muistot ja yhdessä
vietetty mennyt aika ei satuta. Sitä on vain
suruissaan siitä ilosta mitä se oli ja siitä,
mitä tämän jälkeen tuo tullessaan jos on
tuodakseen....
rakastin, niin paljon että sattui. oltiin
onnellisia. sillon ku se ei ollu kännissä..
sillon ku se ei paiskinu mua seinille, sillon ku
se ei haukkunu mua kännissä maanrakoon.. olin
onnellinen, ennenku paljastin sen mun ystävän
kanssa.. nämä muistot ei ole niin mukavia, mutta
en enää itke, kun ajattelen näitä asioita. sydän
ei enää vuoda verta, en ole enää katkera.. hyvät
muistot on nyt tärkeämpiä, ei syytös ja viha.
Sitä sanotaan, että ensirakkaus on elämän ainoa
rakkaus. Ja jokainen asia ensirakkauden päätyttyä
on kiinnostusta, tai vain elämänkumppani jota ei
rakasta niin, kuin ensirakkautta....
eihän se olis ensimmäinen, jos sen jälkeen ei
tulis muita..? mutta se on varmaan tosi, että ei
samallalailla enää.. mutta sitä en haluakkaan.
haluan miehen joka osaa kunnioittaa ja arvostaa,
itteään ja minua..
jotka osaavat kunnioittaa ja arvostaa, myöskin
naisissa. Suoraan sanoen en ole tavannut vielä
yhtään naista, joka kunnioittaa ja arvostaa
itseään siinä missä muitakin. Jos semmoisen
löytäisi, joka tosiaankin olisi näin hieno-
arvoinen nainen.......
kai se on jotenki katoava luonnonvara. aitous.
en tajua, miks ihmiset ei vois rakastaa itseään?
sitten kun kelpaan itselleni, kelpaan jollekkin
toiselle..
..ehkä rakastavatkin itseään niin paljon, ettei
löydy enään tilaa muille. Olen huomannut, kuinka
eri ihmisillä on nykyään oma "id" hävinnyt
olemattomiin, koska saattavat luulla, että oma
luonne ei riitä sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Ehkä tässä olisi teoreettinen alku "oman itsensä
katoavaan luonnonvaraan"? Aitoutta on tosiaan
harvassa.
pitäis vaan oppia olémaan yrittämättä niin
paljon.. kaikki menee ihan omalla painollaan,
jos vaan antaa niin tapahtua.. tämä voi
kuulostaa jo kliseeltä, mutta lapissa ihmiset
tosiaanki on aikalailla erilaisia.. rennompia.
en tiiä miksi mun piti tänne tulla se
huomaamaan.
helvetti että onki ikävä sinne!!
olen itse yrittänyt antaa mennä omalla painolla
mutta jälkeenpäin sitä on huomannut, että ei ole
tapahtunut mitään niin elämäntilanteelle kuin
milleen muullekaan. Ehkä se on juuri se luonne,
joka ei anna periksi mennä omalla painollaan...
olisi kiva jutella enempikin....täytyy poistua
työpaikalta. [email protected]
sanoin eilen duuni kaverilleni,että jos voisin
muutaa elämäni suuntaa,niin lähtisin
lappiin,huomasin sen jälkeen että sä olet
sieltä,ottaisin koirat mukaan,repun selkään
painuisin kairaan ja pysyisin siellä niin kauan
että saisin kiireen ja tressin purettua erämaan
kauneuteen,mutta se on kuitenkin niin
vaikeaa,helpompaa haaveilla kuin tehdä tollainen
päätös...........joulu olisi makee viettää
jossain erämaa kämpässä...............
oon ajatellu, meen viimeistään jouluna, varmaan
ennenki sitä käymään kotona.. sillon on kyllä
ihan pakko päästä metsään. joulun vois viettää
saaressa, saunoa ja istua takkatulessa.. sielä
unohtuis kaikki maalliset murheet.
voisiko mitään muuta elämältään toivoa kuin
rakkautta ja takkatulta...?
aloitan opiskelut varmaan tammikuussa täällä
helsingissä.. hommaan ittelleni pääsylipun
kunnon töihin, ja muutan takasin lappiin.. oon
huomannu miten vaikeeta täälläpäin ihmisten on
ymmärtää sellasta päätöstä..
"mitä sielä muka on?" kun tietäsivätkin..
se mahollisuus, että voi ottaa moottorikelkan ja
pakata repun ja lähteä viikonlopuksi mökille
rauhottumaan. aaahh.. tai kesällä yötön yö,
inarinjärvi...
minkä ikäinen olet? yli/alle 30?
ja voishan siellä kesällä ajella vaikka koko yön
harleyllä,ja sitten kun ei muuta keksis niin
voisihan sitä vaikka kaivaa kultaa ja antaa
parran kasvaa....
oon aina haaveillu reissusta pohjois-norjaan
jollain kunnon pyörällä.. kauniita maisemia,
merenrantaa. jää toteuttamatta varmaan.
sinne mun matkani joskus vielä vie,mä aijon
toteuttaan ton haaveeni vielä...meillä näyttää
olevan samanlaiset haaveet,vahinko et oon jo näin
vanha...
et tunnu hirveen vanhalta..
neljä ja nolla,ikuisesti poika,enkä haluu
aikuistuu ja lakata haaveilemasta...mun koirat
rupes rähjää,täytyy mennä kait ulos niiden
kanssa..
munki pitää mennä kotiin ruokkiin kissat..
silti, vaihdellaan taas ajatuksia joskus. ei mua
sun ikäs häiritse, toivottavasti ei suakaan..
joo ei
..vielä voiko sulle lähettää mailii jonnekkin?
tunkeileva kysymys?????
tottakai voi. mun osote paljastaa mun koko
nimen, voisitko laittaa sun osotteen niin
kirjotan sulle eka?
se on [email protected]