Kielitaitojen yliarviointi

Niin, ja haluan pahoitella kaikkia niitä kielioppiin ja oikeinkirjoitukseen liittyviä virheitä, joita viestistäni löytyy.

Komppaan – joskaan minua ei pahastikaan häiritse se, että joillakuilla on taipumusta tuollaiseen kielitaitonsa yliarviointiin. Heidän oma häpeänsähän se on!

Ettet vain ole kateellinen heille itsetunnosta, jossa sinulla kenties on hieman puutteita?

Ylioppilastutkintolautakunta on muinoin suuressa armollisuudessaan myöntänyt minulle arvosanan laudatur äidinkielessä (suomi), 1. vieraassa kielessä (saksa) ja 2. vieraassa kielessä (englanti) sekä arvosanan cum laude approbatur 2. kotimaisessa kielessä (ruotsi). Sujuvasta suullisesta kielitaidosta tämä ei tietenkään kerro yhtään mitään. Käytännössä osaan vaieta neljällä kielellä, jopa varsin sujuvasti.

Se on vaan silleen että monista hiukan vaativammista asioista keskusteleminen on monille vaikeaa omalla äidinkielelläänkin, saati sitten vieraalla kielellä. Eli eipä se kielitaito kaikkia probleemia ratkaise.

No, esim. työnhakutilanteissa rekrytoija kyllä osaa suhteuttaa kielitaidon työn vaatimustasoon. Eli jos ylioppilas hakee toimistoon töihin, joissa täytyy kuitenkin olla jonkinlaista businessmaailman kielitaitoa, niin rekrytoija ymmärtää kyllä, että ei riitä vaikka ylioppilastodistuksessa olisi kympit (tai mikä nykyinen asteikko sitten arvostelussa onkaan) kaikista vieraista kielistä.

Täytyy myös kysyä, mikä se kokemuspohja sinulla on, johon viittaat! Keitä tarkoitat niillä, jotka sanovat osaavansa sujuvasti vierasta kieltä. Kielitaitonsa arvioija ei ehkä ole osannut suhteuttaa kysymystä, mutta kaiketi sinä kysyjänä osaat suhteuttaa heidän vastauksensa. Eli kaikki ok. Ehkä ovat tarkoittaneet, että pärjäävät sujuvasti arkitilanteissa.

Tuollainen itseironia on virkistävä poikkeus palstan kirjoittelun yleiseen tasoon verrattuna. Harvoin saa nähdä noin kömpelöä suomen kieltä yhdistyneenä vaahtoamiseen siitä, miten muut muka yliarvioivat kielitaitonsa, ja kehuskeluun oman suomen kielen sujuvuudella.

Tuon tekstin kirjoittaminen vaati varmaan suuria ponnistuksia, jottei omasta sujuvasta suomen osaamisesta pääsisi edes nurkka vilahtamaan.

Havaintojeni mukaan ainoastaan missit osaavat vieraita kieliä sujuvasti. Ainakin antamiensa haastattelulausuntojen perusteella. Olkoon heillä tuo etuoikeus!

Vuosikymmeniä sitten olimme Hannoverissa messuilla, ja eräs porukastamme puhui mielestään eräällä osastolla saksaa.
Esittelijä katosi jonnekin, ja palatessaan toi mukanaan henkilön, joka osasi ruotsia.

Kuten itsekin toteat, kysymys on määrittelystä. Omasta mielestäni sujuvaksi pitää katsoa jo sellainen kielitaito, jolla pystyy jokseenkin vaivattomasti käymään kohtaamiensa tilanteiden vaatimaa keskustelua, ymmärtää itse kuulemansa jne. Se ei siis mielestäni edellytä virheettömyyttä tai sitä, että puhujaa ei erottaisi "natiivista" ääntämyksen tms. perusteella.

En myöskään oikein ymmärrä toista ihmettelyäsi eli sitä, että henkilö arvioi esim. englannintaitonsa sujuvaksi ja samalla kompuroi äidinkielensä kanssa. Tietysti jo tuo yllämainittu määrittelyni sisältää sen, että virheitä saa tulla. Toiseksi, ihminen ei ehkä ole yksinkertaisesti kovin kiinnostunut äidinkielensä rakenteista. Ehkä siksi, että viesti menee perille joka tapauksessa, ehkä siksi, että hän sittenkin käyttää enemmän jotain muuta kieltä. Ja erikoistapauksena voi tietysti mainita emigrantit. Esimerkiksi oma sisareni on asunut ulkomailla yli 40 vuotta ja uskallan väittää, että kyseisen maan kieli on hänellä paljon sujuvampi kuin suomi. Syynä ei muuten ole pelkästään se, että häneltä voi mennä kuukausia puhumatta suomea kenenkään kanssa vaan myös se, että näiden 40 vuoden aikana kieli on täälläkin muuttunut, on tullut paljon uusia sanoja ja käsitteitä. Muistan, miten hän ihmetteli nähdessään olutmainoksen, jossa mainostettiin mäyräkoiraa... Tai sen, ettei hän tiennyt, mikä olisi suomeksi "fax machine". Ei ole tullut tsekattua, tunteeko sanan "kännykkä".

Eikö se ole juuri nimenomaan työhakemuksissa, ansioluettelossa ja vastaavissa missä kielitaito valehdellaan järkiään reippaasti yläkanttiin.

Kun ihmiset puhuvat omasta kielitaidostaan, koskaan ei voi tietää, millaisesta kielitaidosta on kyse.

Erityisesti moni sanoo puhuvansa englantia sujuvasti. Mutta millaista englantia se sitten saattaakaan olla! Englantia äidinkielenään puhuvalla voi tulla ymmärtämisvaikeuksia. Toiseksi kirjoittaminen voi olla melkein ylivoimaista.

Toisaalta joku sanoo osaavansa hiukan saksaa. Ja puhuu harkittua, virheetöntä saksaa erinomaisesti ääntäen. Kirjoittaakin kauniisti melkein mitä vain.

Itse puhun ymmärrettävästi viittä kieltä, paria kolmea niistä monissa tilanteissa keskinkertaista paremmin. Lisäksi pystyn lukemaan näiden viiden lisäksi kuudetta kieltä, vaativiakin tekstejä.
Kielten yo-kokeita löytyy 7 kappaletta ja niissä on 5 laudaturia sekä 2 magnaa. Mielestäni ylioppilaan taso on kuitenkin vielä parhaimmillaankin aika vaatimaton.

No itse oon huomannut et tavallisessa keskustelussa englanninkielellä pärjää aika mukavasti vaikka molemmilla osapuolilla siinä paljon parantamisen varaa olisikin ja molemmilla äidinkieli jotain muuta kuin englanti. Itse voin hyvin sanoa et englanninielentaitoni riippuu hyvin paljon siitä puhunko sitä vai kirjoitanko kuten myös kuuntelenko vai luenko sitä. Uskaltaisin sanoa että voin lukea englantia lähes kuin suomenkieltä mutta kun puhun sitä niin meneekin jo vaikeammaksi ja varsinkin ääntäminen menee helposti väärin. Syynä lähinnä että harvoin joudun kenenkään kanssa puhumaan englanniksi mutta luen kyllä varsinkin tietokonetta käyttäessä paljonkin englanninkielistä tekstiä joka päivä. Saksaa en ole lukenut kuin lukiossa 3-vuotta mutta sitäkin osaan enemmän kuin ruotsia kun ruotsi ei ole minua koskaan kiinnostanut enkä ole sitä kyllä koskaan tarvinutkaan. Joku japani tai Venäjä ois voinutkin aikanaan kiinnostaa. Sumerian kieli jos ois hallussa niin sehän ois enemmän kuin mielenkiintoista mutta mahtoiko sitä kukaan hyvin osata opettaa edes silloin kun sitä vielä puhuttiin joten aika jännä oisi jos joku sitä vielä opettaa osaisi. Voisihan siinä kaikenlaisia mielenkiintoisia salaisuuksia ihmisten menneisyydestä avautua jos Sumeriaa voisi puhtaasti oikein lukea.