Karismaattisuus: Soramies

Kasittelee samaa aihetta tama linkki.http://koti.phnet.fi/petripaavola/kaatumisilmiottarkastelussa.html

hyvä kirjoitus Soramieheltä:

"Katumusta ei tarvita, kunhan vain kaadutaan. Parannusta ei vaadita, kunhan vain parannutaan. Oikean opin ei ole väliä, kunhan vain tunnetaan ihania tunteita ja ”voimaa”."

Todella hyvä kirjoitus!

Lainaus:
"Viime vuosisadan alussa syntynyt helluntailaisliike yhdisti useita teologisia suuntia.
Sen opin olemuksen voisi ilmaista kuitenkin yksinkertaisesti: se uskoi Pyhän Hengen varsinaisen työn ilmenevän yksilön ja seurakunnan elämässä ennen kaikkea näkyvinä merkkeinä ja ihmeenomaisina ”armolahjoina”.

Uskottiin lisäksi, että Pyhä Henki palautti alkukirkon voiman viimeisten päivien kristityille. Helluntailaiset historioitsijat Burgess ja McGee esittävät asian juuri tähän tapaan laajassa teoksessaan ”Dictionary of Pentacostal and Charismatic Movements” (9. painos, Grand Rapids, 1996) .

Juuri tässä on helluntailaisuuden ja karismaattisuuden yhteinen tekijä ja niiden harha. Harha ei näytä kovin dramaattiselta, mutta se on tehokkaasti vienyt alaa siltä Pyhän Hengen työn ymmärrykseltä, jonka tunnemme Jeesuksen omista sanoista esimerkiksi Johanneksen evankeliumin 16. luvussa:
”Hän kirkastaa minut…”
Hengen työtä ei enää assosioida evankeliumiin syntisen vanhurskauttamisesta".
(Soramies)

Raitis, kokeneen konkarin kirjoitus. Raikas ja kriittinen tuulahdus vastaan tätä karismaattista haahuilua, joka on teologisesti niin pinnallista ja matalaa, ettei meinaa edes jalkapohjat kostua.

Vielä kun jossain kuulisi saman, rakkaudellisen kritiikin, saarnattavan!

Aamen tälle tekstille. Kiitos tuonnistasi!