Onkohan nyt menty monissa perheissä hieman liian pitkälle tässä sinänsä hienossa lajissa nimeltä jääkiekko? Tälläkin palstalla monet kehuvat kuinka kovaa ja usesti viikossa oma poika treenaa ja vain sillä tavalla voi päästä huipulle.
Onkohan asia noin? Katsokaapa huippupohjolasta kuvattu dokumentti ja erityisesti se kohta jossa Raipe toteaa että ei hänen aikanaan mitään uraa suunniteltu silloin vain pelattiin. Olen itse syntynyt vuonna 69 ja olen aikoinani pohjolaleirillä pelannut ja silloinkin se oli vain pelailua, ei todellakaan mitään uraa siihen aikaan suunniteltu, saatikka kuten nyt uraa ruvetaan suunnittelemaann jo ennen kuin poika on ehtinyt murrosikään.
Kun katsoo pelaajia siltä aikakaudelta jolloin pohjolaleiri oli toki upea ja hieno kokemus, mutta eipä silloin kukaan juuri ammattilaisuudesta haaveillut niin hyviä pelaajia silläkin ajattelutavalla näytti tulevan. Yksi heistä pelaa änäriä vieläkin ja taisi juuri rikkoa taas yhden ennätyksenkin....
Seuraavana väitetään että nyt kilpailu on koventunut ja se on ainakin osittain myös totta, mutta silti väitän että huipulle päästäkseen ei todellakaan tarvitse omistautua lajille 24 tuntia vuorokaudessa, vaan pitää pystyä nauttimaan muustakin elämästä eikä todellakaan kannata suunnitella mitään kiekkouraa, vaan harjoitella silloin kun on treenien aika (omatoiminen tai joukkuetreeni) ja muutoin nauttia muusta elämästä. Aika sitten näyttää tuleeko niitä änärisopimuksia vai ei.
Onkohan asia noin? Katsokaapa huippupohjolasta kuvattu dokumentti ja erityisesti se kohta jossa Raipe toteaa että ei hänen aikanaan mitään uraa suunniteltu silloin vain pelattiin. Olen itse syntynyt vuonna 69 ja olen aikoinani pohjolaleirillä pelannut ja silloinkin se oli vain pelailua, ei todellakaan mitään uraa siihen aikaan suunniteltu, saatikka kuten nyt uraa ruvetaan suunnittelemaann jo ennen kuin poika on ehtinyt murrosikään.
Kun katsoo pelaajia siltä aikakaudelta jolloin pohjolaleiri oli toki upea ja hieno kokemus, mutta eipä silloin kukaan juuri ammattilaisuudesta haaveillut niin hyviä pelaajia silläkin ajattelutavalla näytti tulevan. Yksi heistä pelaa änäriä vieläkin ja taisi juuri rikkoa taas yhden ennätyksenkin....
Seuraavana väitetään että nyt kilpailu on koventunut ja se on ainakin osittain myös totta, mutta silti väitän että huipulle päästäkseen ei todellakaan tarvitse omistautua lajille 24 tuntia vuorokaudessa, vaan pitää pystyä nauttimaan muustakin elämästä eikä todellakaan kannata suunnitella mitään kiekkouraa, vaan harjoitella silloin kun on treenien aika (omatoiminen tai joukkuetreeni) ja muutoin nauttia muusta elämästä. Aika sitten näyttää tuleeko niitä änärisopimuksia vai ei.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samaa mieltä. Aika suppea on nykynuorison ja varmaan jossain myös joidenkin vanhempien ajattelumaailma jos elämässä ei ole kuin yksi unelma.
no toiset unelmoi iso tissisistä blondeista
ja joku jostain muusta
unelmia pitää olla eikös vain
Kyllä unelmia pitää olla mutta miksi niitä pitää olla vain yksi kerraallaan? Eikö sitä voi unelmoida sekä vaaleista että tummista isoryntäisistä?
juurikin näin
saahan sitä änäristä unelmoida mutta realistisempi olis joku liiga tai divari
sekin on todella kovan työn ja tuurin takana
Mene Ilvekseen pelaamaan, niin siellä sitten viimeinenkin unelma häviää
No mikä siellä ipassa mättää kun niin paljon sieltäpäin kritiikkiä tulee?
EIKUN JYPPIIN!!
Hyvä veli verkosto,isien rahat ja nimet ni pitkälle pötkii.
MENE JYPPIIN!!!!!!
stadi on punainen
Mintako kultamitalia Ipan junnut saalisti tänävuonna ??