Tai voisiko sanoa ajatusten luku? Tai jotain..
Minä aistin hirmuisen helposti sen mitä toinen ihminen ajattelee, ainakin luulisin.. Voihan se olla että minulla on vain huono itseluottamus kuten mieheni sanoo.
Mutta luen hmisten ilmeitä kokoajan ja tämä tapa onkin saanut minut syrjäytymään vähän, en helposti tee sosiaalisia suhteita ja minulla on hankalaa sosiaalisissa tilanteissa, sillä minulla on hankaluuksia keskittyä keskusteluun, kun kuuntelen tuntemuksiani ja ajatukseni siksi harhailevat..
Aistin paljon negatiivisia ajatuksia tai tunteita.. Usein herkästi liitän ne itseeni, etten osannut tehdä jotain tai minusta ei pidetä mistään syystä.. tai ihminen on masentunut et.. Mutta aistin myös iloisia tunteita, tunnen milloin ihminen on oikeasti iloinen, kuten kun hän pääsee uuteen työpaikkaan tai on muuten vain onnellinen.. Kerran ystäväni kertoi odottavansa vauvaa, vaikka hän hymyili, aistin hänen olemuksestaan ahdistusta ja pelkoa. Kysyin suoraan ytävältäni asiata jolloin hän kertoi asia todella olevan niin ja sanoi että hänellä on jopa masennusta, koska hän pelkää kaiken olevan nyt ohitse..Olen ainoa ihminen jolle hän on asian kertonut ja siksi olen myös ainut ihminen jolle hän asiastaan puhuu.
Hän on edelleen ahdistunut ja yritän nyt saada häntä puhumaan asiasta neuvolassa.
Olen käynyt kavereideni kanssa ostelemassa erilaisia asioita, kaksi huijaavaa autokaupiasta olen paljastanut kaverilleni, toinen kaveri uskoi, toinen ei.
Autot olivat molemmat mätiä, samoin kauppiaat..
Onko muilla tällaisia outoja tuntemuksia?
Minä aistin hirmuisen helposti sen mitä toinen ihminen ajattelee, ainakin luulisin.. Voihan se olla että minulla on vain huono itseluottamus kuten mieheni sanoo.
Mutta luen hmisten ilmeitä kokoajan ja tämä tapa onkin saanut minut syrjäytymään vähän, en helposti tee sosiaalisia suhteita ja minulla on hankalaa sosiaalisissa tilanteissa, sillä minulla on hankaluuksia keskittyä keskusteluun, kun kuuntelen tuntemuksiani ja ajatukseni siksi harhailevat..
Aistin paljon negatiivisia ajatuksia tai tunteita.. Usein herkästi liitän ne itseeni, etten osannut tehdä jotain tai minusta ei pidetä mistään syystä.. tai ihminen on masentunut et.. Mutta aistin myös iloisia tunteita, tunnen milloin ihminen on oikeasti iloinen, kuten kun hän pääsee uuteen työpaikkaan tai on muuten vain onnellinen.. Kerran ystäväni kertoi odottavansa vauvaa, vaikka hän hymyili, aistin hänen olemuksestaan ahdistusta ja pelkoa. Kysyin suoraan ytävältäni asiata jolloin hän kertoi asia todella olevan niin ja sanoi että hänellä on jopa masennusta, koska hän pelkää kaiken olevan nyt ohitse..Olen ainoa ihminen jolle hän on asian kertonut ja siksi olen myös ainut ihminen jolle hän asiastaan puhuu.
Hän on edelleen ahdistunut ja yritän nyt saada häntä puhumaan asiasta neuvolassa.
Olen käynyt kavereideni kanssa ostelemassa erilaisia asioita, kaksi huijaavaa autokaupiasta olen paljastanut kaverilleni, toinen kaveri uskoi, toinen ei.
Autot olivat molemmat mätiä, samoin kauppiaat..
Onko muilla tällaisia outoja tuntemuksia?
Vastaukset 36
Vanhimmat
tuntemuksia vaan ihan normaaleja. Toiset ihmiset aistivat asioita helpommin kuin toiset, sinä kuulut heihin.
Negatiivisten ajatusten liittäminen itseesi kertoo varmaan ainakin jonkinverran juuri tuosta miehesikin mainitsemasta huonosta itsetunnosta, otat ne liian herkästi itsellesi.
Iloisten asioiden kanssa mielestäni sama juttu.
Osa ihmisistä on herkemmällä taajuudella kuin toiset jotka mennä pöksöttävät huomaamatta juuri koskaan mitään.
Älä pidä itseäsi ja tuntemuksiasi millään tavalla outoina sillä sitä ne eivät ole.
Mutta en ole koskaan osannut pitää noita asioita mitenkään kummallisina vaan niin että olen vain sellainen. Jokun aistit ovat hekemmät kuin jonkun toisen.
Juu olen kuullut etta muutkin tuntevat ja joku sanoikin etta tama ei olisi tuntemista vaan ihmisten eleiden hienoisien vihjailuiden lukua, eli sosiaalista alya..
Tieda sitten..
Ahdistaaa se kuitenkin on.
Kertokaapa nyt minulle keinoja miten voisin taman kanssa elaa.. On todella hairitsevaa.
ahdistaa? Taidat tehdä nyt ite liian suuren jutun koko asiasta.
ehkä enemmän kuin joku toinen mutta ei se minua ahdista millään lailla.
vaan on himputin ahdistavaa olla liian herkkä...aivan kuin kantaisi kaikkien taakkaa ja iloakin harteillaan...kaikki eivät jaksa edes omaansa kantaa.
ei ap.
no, elä vanhaksi, niin alat miettiä, että mitä, mitä...miksi minä....ja jos yölläkin herää siihen, että jollakin on joku meneillään...niin kyllä siihen väsyy.
väärä asenne, ei silti muiden taakkoja pidä kantaa, ei se herkkyys sitä tarkoita.
otettavaksi noin, korjaa omaa asennetta.
Se ahdistaa etten voi puhua ja olla ihmisten keskellä ilman että aistin mitä he tuntevat, ovatko tyytyväisiä, onnettomia.,.
ja otan aina nämä itseeni, eli koen usein heidän tuntemustensa johtuvan omasta käytöksestäni.
No miten sitä asennetta korjataan? Olenko sitten itsekäs ihminen kun kaiken itseeni otan?
Minä olen rajoittanut ihmisten tapaamiset jo minimiin eikä minulla juuri ole ystäviä, koska näen ja koen heidän tunteensa todella herkästi ja elän mukana, otan itseeni.
Olen hyvin hyvin herkkä ihminen ja tämä ihan todella vaivaa minua!
Sosiaaliset tilanteet todella jännitävät minua ja olenkin mennyt siihen että yritän kokoajan miellyttää vain muita.
Se on vaikeaa ja iskee minuun vielä kovemmin kun en siinä onnistu..
vältä katsekontaktia narsististen kanssa, kuuntelet vain ja nyökyttelet, keskityt itseesi, räpläät vaikka kännykkää ja lähdet tekosyyllä seurasta..........älä jää kuuntelemaan piikittelyä, vikapäiset todella projisoivat suhun asioita joita itse ovat, joten kuva itsestäsi saattaa muutua päälleen. välttele sellaisia, luota ensivaikutelmaan, itseääntäynäoleva on itseääntäynnäoleva, mulkku on mulkku, uhkaava on uhkaava, tyhjänpaskanjauhaja on tyhjänpaskanjauhaja jne..tutustu vain neutreihin tai samanhenkisiin, jätä muut omaan arvoonsa
Onko tunneherkkyys yleistä? Tai se että vaistoaa ihmisten erilaiset tunnetilat? Kyllä sitä saa olla oma itsensä fiiliksen mukaan, oli sitten innostunut tai vähemmän innostunut, tilanteen mukaan. Ei kai kukaan ole aina ns. fiiliksissä?
Olen myös tunneherkkä ja olen huomannut että jos olen pitkiä aikoja vihaisten ihmisten seurassa tai yritän heidän kanssa keskustella niin minulla voi alkaa jopa päätä särkemään jälkeenpäin. Aika outoa, yritän siis välttää vihaisia ja kovaäänisiä ihmisiä. Pitää kai hyväksyä oma tunneherkkyys, toisaalta sekin vaihtelee. Jo ihmisen mahdollinen vihainen tuijotus iskeytyy jotenkin minuun, aika outoa sinänsä.
Samaa olen minäkin miettinyt j juuri samanlaisia tuntoja on minullakin.. Riitelevät ja vihaiset ihmiset saavat minut aivan pois tolaltani, enkä ketä olenkaan.. En siksi pysty riitelemään.
Tuo tuijotusjuttukin on todella tuttu!
Olen huomannut että minäkin imuroin herkästi muiden tunteita itseeni. Ilmeisesti narsistiset henkilöt jotka saattavat kiusaavat muita, projisoivat toisiin erilaisia negatiivisia tunteitaan ja pelkojaan. Jotenkin jähmetyn näissä tilanteissa kun pitäisi toimia heti eikä olla tumput suorina.. Pitäisi vaan lähettää takaisin muiden projisoimat tunteet, nauraa vaikka päin naamaa jos ei muuta keksi. Näin muutkin ihmiset näyttävät toimivan.
Ehkä näille narsistisille tyypeille pitäisi luoda uhka, että he eivät uskalla kiusata, niin kai se menee. Pitäisi tosiaan opetella tappelemaan ja puolustamaan omia rajoja kunnolla muttei liian jyrkästi. Olen oppinut sentään paukuttamaan kahvikuppeja ja tavaroita ja siten asettelemaan rajoja julksilla paikoilla. Ilkeää naurua olen opetellut kotona ja ehkä sekin jo kohta luonnistuu julkisesti. Sitten on kai jo puolustuksen alkeet hallussa..:)
Totta, jähmettyminen... johtuisiko siitä, että niissä tilanteissa on toisaalta aivan pöyristynyt ja suuttunut, mutta toisaalta se jättää niin monta selitysvaihtoehtoa taakseen, ettei tiedä mihin niistä luottaa.
On helpompaa tulkita, että joku on surullinen, epävarma, masentunut jne. Mutta milloin joku on täysin hävytön silmää räpäyttämättä ja ainakin vaikuttaisi siltä, että omaan "totuuteensa" luottaen, tai sitten rutiininomaisesti valehdellen (?), tai jotain ihmeellistä testaillen, tai pahaa oloaan ympäristöön purkaen (?), joudut miettimään useiden vaihtoehtojen välillä, eikä oikeaa ratkaisua niin selvästi olekaan. Sellainen henkilö on tyypillisesti itse erittäin epärakentava, joten oikeaa ratkaisua heiltä ei heiltä itseltään ainakaan saa. Yhtenä vaihtoehtona vielä tosiaan tuo projisointi, omista vioistaan syyttely. Mutta monta muutakin vaihtoehtoa voi tulla mieleen erilaisten poikkeavien ihmisten kohdalla, oikeastaan loputtomiin.
Luulen, että monet ihmiset jähmettyvät juuri siksi sellaisten sanotaanko luonnevikaisten oloisten edessä. Ja kysymykset jatkuvat loputtomiin - eikö hän häpeä, tajuaako hän että hän ei ikinä ottaisi omaa käytöstään asiallisena vastaan toiseen suuntaan, jos hän tajuaisi niin olisiko hän erittäin pahoillaan vai eikö olisi, koska hän on hän jne. jne.
"Pitäisi vaan lähettää takaisin muiden projisoimat tunteet, nauraa vaikka päin naamaa jos ei muuta keksi. Näin muutkin ihmiset näyttävät toimivan. "
Toivotan rohkeutta harjoituksiin, pokkana vaan ;-)
Kiitos kannustuksesta! :)
Totta, räikeän epäreilusti käyttäytyvien ihmisten edessä jotenkin hämmentyy ja jähmettyy. He saattavat esimerkiksi projisoida omia vikojaan muihin, vaikka he olisivat itse käyttäytyneet törpösti. Muilla ihmisillä on silloin vaikeaa ymmärtää heitä, että mistä nyt tuulee. Mutta kun tiedostaa tuon projisoinnin niin heidän käyttäytymistä alkaa jotenkin ymmärtämään paremmin ja voi vaatia heiltä vastuuntuntoisempaa oetta. Ja oivaltaa että siinä kohdin ei itse ollut syyllinen vaan toinen teki projision.
Muun mielestä nuo projisoinnit voi jättää ihan omaan arvoonsa. Jotkut vain tulkitsevat maailmaa niistä lähtökohsita, jotka heillä on.
En usko ihmisestä täysin pahaa ikinä. Mutta nämä pitävät aika hyvin paikkansa:
"Joka itsensä ylentää, se alennetaan" ja "Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten"
Suurin yksittäiinen uhka sille suurisydämisellekin ihmiselle on yleensä kateus. Tosiasia!
Yksinkertaistaminen on joskus selkeyttä, mutta rajansa kaikella. Projisointiakin on olemassa; joillekin rutiininomainen tapa käsitellä omaa keskeneräisyyttään on osoitella ja juoruta muista. Kateuttakin on samoin olemassa toki, mutta toisinaan se on kovin heppoinen ja laiska selitys, mitä käytetään helposti niin, että kateutta on aina oman itsen suuntaan. Voihan sitäkin toki joskus olla, mutta ne mielensisäiset selitysmallit suolajyvän ja itsekritiikin kera.
Ei ihmisellä aina ole lopullista vastausta kaikkeen poikkeavaan ympärillään. Itsensä ja ominaisuuksiensa mystifioijat elävät harmillisen usein siinä harhakäsityksessä, että he nyt vain ovat kaikessa intuitiivisesti oikeassa. Tuntemuksiaan on silti hyvä kuunnella ja antaa niiden kertoa, meistä jokaisen.
Vinkkinä ap, että sinun ei tarvitse kantaa kaikkien murheita tai asioita hartioillasi. Sinun pitää oppia tuntemaan itsesi muullakin tavoin kuin tällä tavoin.
Sinä voit olla hyvä kuuntelija ja asioiden ymmärtäjä ja viisaus voi olla hyvä vahvuus erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.
Kouluttaudu lisää, opit sanoittamaan ja ymmärtämään erilaisia ilmiöitä ym.
Sulla voi olla intuitiivinen ihmistuntemus, osaat painaa mieleesi helposti valhetelevien ihmisten alitajuntaisia piirteitä tai tapoja selittää, huvittaa, huijata.
Voisko syy löytyä lapsuudesta, oot joutunut elämään jomman kumman vanhemman kanssa vähän varpaillaan tai muuten nähnyt ja oppinut paljon ihmisistä, eli olet tarkkanäköinen. Ei siinä mitään ..
Keskityt silti liikaa muihin, siksi sulla on ongelmia muiden ihmisten kanssa, et ikäänkuin osaa lopettaa tarkkailua. Menet kahvilaan, olet hieman vieraampien seurassa, joskus teet ylitulkintoja, mietit ettei sinusta pidetä vaikka sinut kuitenkin kohdataan. Suurin apu itsellesi olis joskus myös lopettaa tarkkailu keskittyä omaan fiilikseen ja opetella irroittelemaan. Onkos suhteessasi jotain lannistamista poikaystäväsi taholta?Huono itsetunto voi tulla myös sieltä ja olet epävarma koska et saa tarpeeksi rakkautta.
siinä jotain apuja..
Viisas vastaa:
Ei tämä elämä ole niin yksiselittiestä ja selkeää.
Ps. Kaikkea ja kaikki mitä teet tai sanot, voidaan käyttää sinua vastaan oikeudessa. Sinulla on oikeus vaieta. Loppu riippuu ihan siitä, kuinka uskottavan lakimiehen olet itsellesi _pystynyt_ hankkimaan.
Jokainen sana, jonaka päästät suustasi, vaoidaan käyttää sinua vastaan oikeudessa.Jokainen virhe jonka teet, käytetään sinua vastaan oikeudessa.
Sinulle on luettu Leikkimielisesti oikeutesi. Nyt elä sen mukaan.
Uskolla ja toivolla ja moraalilla ei leiene mietään tekemistä sen kanssa.
Voi vittu jos ihmiset tietäisivät! Kunpa ihmiset vain tietäisivät.
Voi voi!!!!
Pikkusieluinen pakska!!!!!! Se on hän. Herkkä ei ole tietämätön tämän maailman menosta!!!!!!!
menisit ihan suosiolla hoitoon!olet ilmiselvästi pahasti sekaisin vai liittyikö tämä jotenkin esimerkiksi epätasapainoisesta ihmisestä?
Jeesus anna kullia ja pidä turpas kiinni!
Itse luen ihmisiä myös todella hyvin omasta mielestäni ja olen ylpeä siitä taidosta. Se että sä aistit/näet ihmisen tunteet, fiilikset tekee susta paljon paremman ihmistuntijan kuin mitä he ovat joilla tätä taitoa ei ole. Sua ei esimerkiksi pystytä manibuloimaan niin herkästi.
Sä näet ihmisen sisälle, ihminen voi puhua ihan mitä tahansa mutta käytös, eleet, ilmeet paljastaa paljon paljon enemmän niin hyvässä kuin pahassakin.
Parhaimmillaan juuri sinä voit olla se suurin tuki ystävälle, jota painaa asia jota ei uskalla/halua ääneen sanoa ennenkuin joku kysyy "mikä hätänä?"
Ainut asia mikä pitää pitää mielessä on se että ne mitä sä aistit, eivät välttämättä liity millään tavalla suhun. Minun itsenikin pitäisi opetella muistamaan tuo.
han samoja olen itsekin kokenut läpi elämäni, kovastikin ja kantapään kautta.
Toiset ihmiset saattavat olla lähes murskaavia meille herkkiksille, synkkiä tummia kiemuraisia, jopa ilkeitä. Pahimmassa tapauksessa henkisesti tasapainottomia, jotka yrittävät vetää muut mukaansa. Sellaisista on vaan syytä pysyä erossa. Aivan kokonaan.
Paras neuvo on juurikin tuo, ettei ota itseensä kaikkea, ihmisillä on ongelmia, ja sillä tuskin on mitään tekemistä meidän kanssamme.
Toinen on se, että muistat olevasi itsekin arvokas, etkä anna kenellekään liikaa tilaa, rajat siis, et varsinkaan anna kenenkään kävellä ylitsesi.
Meitä on, en tiedä miksi, mutta kun opit nuo asiat käsittelemään, ja asiat tasapainoon, saat elämästä aivan varmasti enemmän irti, kuin ilman tätä aistia kulkevat kanssakulkijamme. Se antaa ihmiselle viisautta, ymmärrystä, syvyyttä.
Olet tietyllä tavalla kuin radiovastaanotin. Mutta muista, että senkin voi sulkea. Tai vaihtaa kanavaa :)
Mulle itselle kävi niin juuri, että yritin auttaa tuollaista henkisesti tasapainotonta ihmistä ja nyt olen itse niin hukassa että en tiedä oikein mitä tässä voi enää tehdä. Toivottavasti joskus palaudun normaaliksi.
ja tämä kaveri sattui vielä olemaan psykopaatti.
Kiitos. Hyvä tietää, että muitakin tämän "ongelman" kanssa painivia on.. Minun suurin ongelmani on muistaa etten aina ole syy toisten tuntemuksiin olla ottamatta itseeni.. Ja muistaa että olen itsekin arvokas. Ja että ehkä niilä muilla ihmisillä ei ole väliä...
Samaa näkyy olevan muilla...
Minä olen aina tottunut pistämään muut ihmiset edelle, lapsuudessakin. Sen joku arvasikin.. Olen joutunut paljon varomaan ihmisten kansssa, mieheni kanssa minulla ei ole tätä ongelmaa paljon, hänellä on lyhyt pinna mutta hän ei ole väkivaltainen.
Toivottavasti minä ja me kaikki oppisimme elämään tämän "taidon" tai "ongelman" kanssa..
Herkkyys ei ole ongelma, eikä heikkous vaan vahvuus. Nämä sivut ovat olleet itselleni suureksi avuksi itseni hyväksymisessä juuri tällaisena kuin olen, herkkänä ihmisenä. Toivon, että niistä on apua sinulle ja myös muille herkille.
http://paivila.vuodatus.net/search/query/tags/?tag=Herkät ihmiset
se on vahvuus siinä mielessä että osaa tulkita tialnteita joista kannattaa kävellä pois, ihmisiä jotka voivat aiheuttaa pahaa ympärilleen, myös itsetulkinta ja havainnointi on tärkeää kun ei tee sitä vain liikaa
Itselläni myös on "kuudes aisti". Viime aikoina olen huomannut, että pitäisi luottaa niihin tuntemuksiin vain enemmän ja toimia enemmän niiden mukaan. Joskus haluaa työntää nämä tuntemukset sivuun ja uskoa ihnisten hyvyyteen ja vilpittömyyteen, mutta vain huomatakseen, että aistin oikein.
Tällaiset kuudennen aistin naiset eivät varmaan ole tehneet yhtään huonoja miesvalintoja ;) koska pystyvät näkemään ja aistimaan helposti, mikä on totta ja mikä feikkiä.
Tämä nainen teki huonon valinnan, kun ei kuunnellut vaistoaan alussa ja halusi uskoa muuta. Juttu tosin loppui lyhyeen, kun avasi korvansa ja kuunteli :))
mistä noi syyttävä ja piikikäs kommentti, onko sinulla tarve olla oikeassa ja päteä?
voihan tuntea myös sääliä jos väkisinkin näkee että toinen on hukassa itseltään ja tuntea äärimmäistä hellyyttä myös tällasta kohtaan.. :)
älä säkään muiden asioista huoli, elä vain omaa elämääsi kun se ilmeisesti on kovin mallillaan ja oma pääkoppa myös!tsemppiä ja iloa elämään!
Tuttuja juttuja.
Ihan samoja kokemuksia ja fiiliksiä mulla, kaikki nuo.
Olinkin tottunut luottamaan tuohon kolmanteen silmääni, kunnes "rakastuin" narsistiin.
Sepä olikin sitten aikamoinen poikkeus säännössä!
Narsistien kanssa tuo nimittäin kääntyy toisin päin. Koska narsistit ovat tunne-elämältään tyhjiä (=ei rakkautta eikä empatiaa), projisoin häneen koko tunneskaalani. Siis ihan heijastin, juuri niin kuin olen tottunut muiden aina heijastavan ihmejuttujaan minuun!
Multa meni tosiaan vuosi tajuta mistä oli ysymys ja se oli todella kamala vuosi.
Toinen vuosi meni toipuessani järkytyksestä.
Nyt on kyllä tosi vaikea luottaa enää keneenkään tai itseeni, mutta kaipa tämä tästä.
Nytpä tiedän sitten sellaisiakin olevan ja näen jälleen selvemmin - ehkä :(