Katso! Jumalan Karitsa

Kamelinkarvavaatteinen huutaja jostain erämaasta herättää minut mietteistäni.
Yhtäkkiä hän huutaa osoittaen häntä lähestyvää miestä:
"Katso, Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh 1:29)

Minä katsahdan tuohon mieheen.
Ja mitä minä näenkään. Sehän on …
"niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään". (Jes 53:7)

Hän kärsii ja kärsii ja kärsii kunnes lopulta huutaa:
"Se on täytetty" (Joh 19:30)

Ja sitten hän
"kallisti päänsä ja antoi henkensä" (Joh 19:30)

Mitä oikein tapahtui?
"Herra heitti Hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme" (Jes 53:6)

Siis … miinusmerkkinen velkatilini
on kokonaisuudessaan punakynällä,
Jeesuksen verellä, pyyhitty yli.
Ja mitä minun käskettiinkään tehdä:
"Katso, Jumalan Karitsa"

Nostan katseeni Häneen.
"Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois" (Jes 53:8)

Siispä minä olen vapaa,
tuomioni on jo kärsitty ja minua ei ikinä viedä pois.
Enää ei löydy yhtään säädöstä,
jonka perusteella minut voitaisiin tuomita.
"antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen,
joka oli meidän vastustajamme;
sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin" (Kol 2:13-14)

Pelastun siis yksin armosta.
Iankaikkinen elämä on Jumalan armolahja.
Ja uskokin on lahja, jonka Jumala antaa.
Uskon kautta kaikki on mahdollista.
Minun olematon uskoni ei tosin mahdollista mitään,
vaan usko, jonka Jeesus vaikuttaa,
kun nostan katseeni Häneen.
"ja minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa.
Ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
Hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni" (Gal 2:20)